Maahanmuuttokriisi ja itsenäisyys

Nykyinen tilanteemme, jossa itsenäinen kansallisvaltio ei pysty päättämään maahantulijoistaan on kestämätön.

Käytännössä Schengenin ja Dublinin sopimukset ovat mitätöity muiden sopimusmaiden tahoilta. Esimerkkinä on Ruotsi, joka rikkoo Dublinin sopimusta antamalla paperittomien maahantulijoiden matkustaa maansa läpi Suomeen, sen sijaan että valvoisi maahantuloa esimerkiksi Tanskan vastaisella rajalla. Ruotsi ei ole luotettava naapuri; ei kannata laskea Ruotsin kanssa tehtävien sopimusten varaan muissakaan asioissa.

Suomen hallituksen tulisi tehdä ja toimia itsenäisen maan toimielimenä ensi sijassa kansalaistemme edun puolesta. Se on paljon tärkeämpää kuin jo muiden maiden toimesta mitätöityjen sopimusten noudattaminen. Mielestäni siis Suomen kansan etu menee edelle erilaisten sopimusten, jotka toisten mielestä estävät ja kieltävät Suomen edun mukaisen toiminnan.

Kunnollisen rajavalvonnan myötä, esimerkiksi Tornion raja-asemalla meidän tulisi tarkistaa kaikki maahantulijat, ja jos joukossa on puutteellisilla matkustusasiakirjoilla varustettuja, niin nämä tulee saman tien käännyttää Ruotsiin, joka on vastuussa näiden ottamisesta omaan maahansa. Ja koska Ruotsi on turvallinen maa, niin lähtökohtaisesti näille ei tule antaa erioikeuksia esimerkiksi turvapaikan hakemisessa.

Toisen maailmansodan aikana rutiköyhä Suomi asutti aikoinaan lähemmäs puoli miljoonaa ihmistä, eli toistakymmentä prosenttia väestöstään. Olosuhteisiin nähden asutus meni kivutta; toki oikeasti asia oli vaikea, mutta siis onnistui. Suurin kipukohta oli maamme ruotsinkielisten alueiden kieltäytyminen oman maansa pakolaisten asuttamisesta.

Pakistanista Marokkoon ulottuvalla länsieuraasialaisella islamilaisella alueella asuu arvioni mukaan noin 800 miljoonaa ihmistä, riippuen tarkemmasta rajanvedosta. Jos katsotaan suppeampaa aluetta välillä Arabian niemimaa, Egypti, Turkki ja Iran, niin tällä alueella asuu melko tarkasti 400 miljoonaa ihmistä.

Jos katsotaan tuota suppeampaa 400 miljoonan ihmisen aluetta, niin sen pitäisi pystyä samalla logiikalla asuttamaan 40 miljoonaa pakolaista. Koulukirjojemme mukaan islam on yhteisöllinen uskonto. Tuo laajempi Pakistanista Marokkoon ulottuva länsieuraasialainen islaminuskon alue pystyy siis halutessaan asuttamaan 80 miljoonaa pakolaista. 10–20 miljoonaa onnistuisi helposti. Toki me olisimme valmiita avustamaan tätä toimintaa paikan päällä, kuten nytkin ainakin jossain määrin teemme. Jostain syystä tämä logiikka vain ei toimi tuolla alueella. Esimerkiksi rikkaat Persianlahden maat kuten Saudi-Arabia eivät ota vastaan edes lähimpiä uskonveljiään sunni-muslimeja. Tosin Persianlahden maissa on suuret määrät kriisimaista siirtyneitä ihmisiä, mutta ilman mitään maassaolostatusta tai virallista asemaa.

Toisaalta en voi tuomitakaan ihmisiä, jotka lähtevät hakemaan korkeampaa elintasoa Euroopasta, mutta mielestäni hulluinta onkin tarjota vähenevää sosiaaliturvaamme yhä laajeneville muuttovirroille. Ja esimerkiksi pääministerimme ilmoitus asuntonsa antamisesta turvapaikanhakijoille oli signaali, joka vain pahensi kaikkia asioita.