Poliittiset tavoitteet 2017

Kuka olen: Perussuomalainen diplomi-insinööri ja kaupunginvaltuutettu Oulujoen Kirkkokankaalta. Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa. Kouluni olen käynyt Oulussa syntyperäinen oululainen kun olen. Toimin nykyään Oulun kaupunginvaltuustossa perussuomalaisten ryhmän puheenjohtajana. Lisäksi olen luottamustehtävissäni perehtynyt erityisesti energiakysymyksiin.

Ohessa kuntavaalien vaalikorttini.

Lämpimät kiitokset luottamuksesta kaupunginvaltuustoon valintani johdosta!

Tärkeimpinä kysymyksinä politiikassa pidän seuraavia asioita:

Itsenäisyys, johon kuuluvat poliittinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Vuonna 2009 alkanutta Kreikan lainojen uusimista koskenutta finanssikriisiä hoidettiin siirtämällä Saksan ja muiden isojen maiden (mm. Ranskan, Britannian ja USA:n) pankkien myöntämiä roskalainoja joko veronmaksajille suoraan tai vähintään veronmaksajien takaamiksi uusiksi lainoiksi. Muutoinkin toimimme mielestäni EU:ssa etujemme vastaisesti. Jatkuessaan EU:n liittovaltiokehitys tulee tuhoamaan Suomen itsenäisyyden. Tuohon tarvittaisiin ryhtiliike turvaamaan Suomen edut EU:ssa.

EU: Euroopan Unionin jäsenyys lisää byrokratiaa maassamme. Esimerkiksi EU-parlamentissa äänestetään direktiiveistä ja muista määräyksistä vuosittain tuhansia kertoja. EU kaventaa myös demokratiaa esimerkiksi sillä, että eduskuntamme ei aina toimi enää edes kumileimasimena, vaan asetukset tulevat meille suoraan virkamiestietä. Näkisin, että tiemme olisi sama kuin mitä Britannia vaati ennen kansanäänestystä tai jota Islanti noudattaa ETA-jäsenenä; joko muuttaa EU takaisin kauppaliitoksi tai erota EU:sta kokonaan. Tällä hetkellä maksamme EU:lle veroja siten, että meiltä valuu toista miljardia euroa vuodessa EU:n muille jäsenmaille; tälle on tehtävä loppu tavalla tai toisella!

Euro: Ruotsi ei mennyt euroon mukaan vaan hoitaa talouttaan ja vientiään kelluvan valuutan avulla. Näimme jo ensimmäisen eurokriisimme aikana 1990-luvun alussa, että euroon (ecuun) sidotulla kiinteällä kurssilla tulee suunnattomia vaikeuksia. Omaan kelluvaan valuuttaan siirtyminen on mielestäni aivan järkevä vaihtoehto ja nykyiseen tilanteeseen verrattuna huomattava parannus. Euro huonontaa kansantaloutemme pysyvästi.

Elinvoimaisuus: Kaikki hyvinvointi lähtee siitä, että yrityksillä on toimintamahdollisuuksia ja nämä pystyvät tarjoamaan työpaikkoja sekä yrittäjille itselleen, että yrityksen työntekijöille. Tällöin sekä yritykset, että ihmiset maksavat veroja, joilla edelleen ylläpidetään hyvinvointia.

Lähtökohdan pitäisi minusta olla, että kaikki tavanomainen työ, mitä maassa tarvitaan, kuten vaikkapa tavanomainen rakentaminen, tapahtuisi omin voimin. Nythän näin ei ole, vaan otamme halvan hintatason maista työntekijöitä ja omat nuoremme jäävät työttömiksi ja syrjäytyvät. Monet tietenkin valittavat nuorisotyöttömyydestä, mutta eivät suostu näkemään asian juurisyytä.

Meidän pitäisi kaikin keinoin miettiä tapoja, jolla yritykset pystyvät tarjoamaan erityisesti nuorille työsuhteita, joissa on mahdollista saada jalka yhteiskunnalliseen toimintaan mukaan. Toki tämä koskee kaikenikäisiä ihmisiä. Nykyiset eläkeiän nostot eivät lisää elinvoimaisuutta, niillä pelkästään vähennetään eläkkeisiin liittyviä kuluja.

Byrokratia ja virkavaltaisuus. Byrokratian kannalta tarvitaan suuri uudistus, jossa yksinkertaistetaan hallintoja kaikilla tasoilla, vain palvelujen tarve ohjaajana. Toivokaamme, että meneillään oleva maakuntauudistus yksinkertaistaa hallintoa ja tuo päätöksenteion ministeriöistä tänne paikallistasolle.

Yrityksille tarvittaisiin mm. suurennos arvonlisäverottomasti ansaittaviin tuloihin, ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulisi helpottaa ja kaikenlainen luvitusvimma sekä raporttisulkeiset pitäisi karsia minimiin.

Huomattavaa on, että kuntatasolla on nähtävissä suuria eroja kuntien virkavaltaisuuksissa. Omat havaintoni ovat, että suurissa kaupungeissa, kuten Oulussa, virkavaltaisuus on suurempaa kuin pienemmissä kunnissa.

Nuoret: Nuorten tulevaisuus on samalla koko yhteiskuntamme tulevaisuus. Samalla kun globalisaatio etenee, niin omat nuoremme eivät työllisty, koskapa yrityksen kannalta on halvempaa tuoda vaikkapa Virosta työvoimaa maahamme sen sijaan, että tarjoisimme omille ihmisillemme työtä. Syrjäytymistä ehkäisevän nuorisotyön merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Koulutus: Kokonaisuutena meidän tulee varmistaa kaikille nuorillemme vähintään toisen asteen koulutus.  On huolestuttavaa, että alueellamme, jossa esimerkiksi ammatillisen koulutuksen aloituspaikat saadaan hyvin täyteen, vähennetään aloituspaikkoja ammatillisessa koulutuksessa. Olisi tärkeää kehittää myös oppisopimuskoulutusta ja toki myös ammatillisen koulutuksen aikana tapahtuvaa harjoittelua.

Kaupungin lukioverkko on tällä hetkellä kokonaisuutena sopiva; erityisesti entisten kuntakeskusten Kiimingin, Oulunsalon ja Haukiputaan lukioiden tulee jatkaa toimintaansa. Tämä on syrjäytymisen estämisenkin kannalta tärkeä asia. Valitettavasti kaupungissamme on voimia, jotka haluavat ajaa alas noita reunemmalla sijaitsevia lukioita.

Oulussa on erinomainen yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Molemmista voimme olla kaikki ylpeitä. Kehitetään näitä edelleen, jotta saamme nuorillemme näiden avulla hyvät eväät elämiseen.

Suomen asuttuna pitäminen. Nykymaailmassa näyttäisi olevan vaikeaa vastustaa keskittymistä. Tämä näkyy yhtä hyvin vaikkapa siinä, että me EU:n reuna-alueena taannumme. Samoin pääkaupunkimme porskuttaa suhteessa muuhun Suomeen. Näkisin Viron tai Islannin tiet tässä hyvänä meille. Esimerkiksi Pohjois-Suomen tulisi itsenäistyä vähintään osavaltion tasolle omaten lainsäädäntövaltaa; Helsingin keskushallinto ei ymmärrä meidän tarpeitamme. Minusta elinkeino- ja maatalouspolitiikan tulisi edesauttaa maamme asuttuna pitämistä; näyttää, että nykykyään tehdään yleensä päinvastoin.

Hyvinvointi. Nykyisin eriarvoisuus lisääntyy sekä maailmanlaajuisesti että meillä Suomessa. Tässä suunnan on käännyttävä tai tällä tulee olemaan vakavia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Eliitin kannalta on tietenkin ihan hyvä, että on köyhälistöä, joko omia tai maahanmuuttajia, jotka tekevät alipalkatut työt. Järkevämpää olisi kuitenkin maksaa kaikille kohtuullista palkkaa Henry Fordin hengessä. Tähän liittyy sosiaaliturvan kannustinloukkojen poistaminen. Kannustinloukut kun osaltaan pyrkivät lisäämään syrjäytymistä.

Maahanmuutto. Järkevän kokoinen maahanmuutto on ihan hyvä asia. Lähtökohta on mielestäni se, että jokainen maa päättää itse millaisia maahanmuuttajia ja kuinka paljon se näitä ottaa. Maahanmuutto voisi perustua samanlaisiin järjestelyihin kuin esimerkiksi Kanadassa tai Australiassa, joissa pisteytetään tänne muuttamista haluavat ja maahanmuuttoluvan saavat sellaiset, joiden parhaiten uskotaan hyödyttävän uutta isäntämaataan. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa, että maahamme muuttajien suuren enemmistön pitäisi olla vähintään yhtä hyvin koulutettuja kuin meidän suomalaisten, ja heidän tulisi sitoutua täkäläiseen kulttuuriin ja suomen kieleen. Nythän näin ei ole, vaan käytännössä kaikki muut puolueet haluavat tänne vaikka kuinka huonosti sopivaa porukkaa.

Meillä on aivovuoto siten, että Suomesta muuttaa ulkomaille koulutettuja nuoria aikuisia, joiden koulutus on maksettu verovaroilla. Samaan aikaan maahan muuttaa runsaasti kouluttamatonta väkeä, joka aiheuttaa suuret kulut yhteiskunnallemme. Samalla omien nuorten koulutustilaisuuksia ja muita elämisen mahdollisuuksia kurjistetaan. Tässä ei ole järjen häivääkään. Kaiken maahanmuuton tulisi perustua siihen, että maahanmuuttajan hyödyt yhteiskunnalle tulee osoittaa etukäteen. Näin toimitaan esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa.

Erityisesti haluan mainita vuoden 2015 maahanmuutoryntäyksen, joka tapahtui pääosin Tornion kautta maahamme, joka oli Ruotsin valtion edesauttama maamme etujen vastainen tapahtuma. Meidän ei olisi pitänyt silloin, eikä pitäisi edelleenkään ottaa turvallisista maista kuten Ruotsista turvapaikanhakoijoita. Rajavalvonta tarvitaan myös länsirajallemme.

Sananvapaus on rikki. Olen kasvanut maassa, jossa sananvapauden nimissä omaa uskontoamme on saanut arvostella ja kritisoida ilman pelkoa vaikkapa tuomioista oikeusistuimissa. Nykyään, kun maahamme on tullut muita uskontoja, tämä oikeus arvostella uskontoa, erityisesti islamia ja näihin liittyviä poliittisia järjestelmiä onkin yhtäkkiä kielletty. Huomattavaa on, että islam on uskonnon lisäksi myös teokratia, eli poliittinen ja lainopillinen järjestelmä.

Lisäksi erilaisten tosiasioiden kertominen vaikkapa tilastoista tulkitaan nykyään rikokseksi. Näyttää myös, että nimenomaan meidän perussuomalaisten sanomiset ovat rangaistavia, eivät muiden ihmisten. Oikeuslaitos Suomessa on selvästi politisoitunut.

Kielikysymys. Järkevintä olisi skandinaavinen ja balttilainen kielipolitiikka, jota muun muassa Ahvenanmaalla noudatetaan. Tuon mukaan Suomessa tulisi olla vain suomi virallisena kansalliskielenä ja ruotsilla olisi samanlainen vähemmistökielen asema kuin saamella on tällä hetkellä. Näin vapautuisi mahdollisuutta tärkeämpien kielten oppimiseen. Joka tapauksessa ruotsin kielen pakollisuus yksikielisillä alueilla pitäisi välittömästi poistaa sekä kouluista että virkavaatimuksista.

Kotimainen teollisuus ja energia. Nykyiset päästötavoitteet ja päästöjen hillitsemiseksi tehdyt toimenpiteet kurittavat kansantalouttamme. Esimerkiksi energian suhteen voisimme olla paljon omavaraisempia. Lisäksi itse keksimme itsellemme vaikeuksia, kuten määrittelemällä turpeen uusiutumattomaksi polttoaineeksi. Ruotsi on taas viisaampi määrittämällä sen uusiutuvaksi biopolttoaineeksi.

Suomen sähköenergian kasvihuonekaasujen päästöt ovat alle puolet siitä, mitä ne ovat takapajuisessa Saksassa. Silti kuluttajalle sähkö maksaa Saksassa tuplasti sen mitä Suomessa. Saksan kuuluisa energiakäännös ei ole vähentänyt kasvihuonepäästöjä, koskapa päästöttömän ydinvoiman vähentäminen ei (tietenkään) vähennä kivi- ja ruskohiilen polttamista. Jostain ihmeellisestä syystä ydinvoiman vastustajat eivät koskaan muista, että ydinvoima ei aiheuta kasvihuonepäästöjä.

Vaikuttaa selvältä, että EU tulee rankaisemaan Suomea siitä, että olemme säilyttäneet metsämme päinvastoin kuin lähes kaikki muut EU-maat.

Puolustus. Puolustuksemme doktriinin tulee perustua siihen, että maamme haltuunotto tehdään mahdollisimman kalliiksi hyökkääjälle. Venäjän tärkein intressi maamme suuntaan on se, että Venäjä haluaa varmistua, ettei sen tärkeitä alueita uhata alueeltamme tai alueemme kautta Lännen ja Venäjän mahdollisessa konfiktissa. Tämä on samalla tärkeä syy miksi en kannata Nato-jäsenyyttä. Voi vain ihmetellä, miksi kaikki muut puolueet, sekä Naton kannattajat että vastustajat, halusivat riisua Suomen aseista jalkaväkimiinojen osalta. Meidän tulisi käyttää kaikki, myös epäsymmetrisen sodankäynnin keinot, tuon kuvaamani doktriinin toteuttamiseksi. Nyt tuntuu, että ainakin Naton kannattajat haluavat riisua maamme ainakin käyttökelpoisista puolustusaseista, jotta voidaan sitten sanoa että Nato on ainoa puolustuksemme.

Nyt suunniteltavat elinkaarikustannuksiltaan kymmenien miljardien uudet hävittäjähankinnat eli Hornettien seuraajat ovat esimerkki järjettömyyksistä, joita maamme puolustusasioissa harjoitetaan. Vaikuttaa selvältä, että nykyisten Hornettien elinkaarikustannukset salataan siihen asti, että uusi hankintapäätös saadaan eduskunnassa aikaiseksi. Tosiasiassa meille riittäisi yksi laivueellinen (12 - 15) hävittäjää suorittamaan rauhanajan ilmavalvontaa. Käytännössä siis selvittäisiin aika pitkään nykyisillä Horneteilla, jos vain haluttaisiin.

Ilmatorjuntaan sen sijaan kannattaa panostaa muutamankin hävittäjän verran rahaa, jolloin meillä olisi todellista kykyä valvoa ilmatilaamme myös sotatilanteessa. Toki pitäisi panostaa myös muihin torjuntalajeihin, kuten panssari-, jalkaväki- sekä meri- ja rannikkotorjuntaan; näissä menetelmänä erilaiset ohjukset ja miinoitukset sekä esimerkiksi raketit tykistöaselajissa. Rajavartiostoa ja kyber-puolustusta unohtamatta.

Kyseenalaistan myös Laivue 2020 hankinnat; 1,2 miljardia euroa hankintakuluina neljään sotalaivaan vaikuttaa aivan hullulta. Nuo tulevat olemaan alan ammattilaisten mielestä "istuvia ankkoja", jotka vihollinen tuhoaa samalla kuin Hornettien kiitotiet ja luolastojen suuaukot. Tosin ehkäpä näillä laivoilla onkin tarkoitus lähteä seilailemaan vaikkapa Intian valtamerelle, mutta Suomen puolustusta noilla ei hoideta.

Rahat kannattaa sijoittaa maalta ammuttaviin meriohjuksiin ja rannikkopuolustukseen. Lisäpanostukset merivartiostoon varmistavat rauhanajan merivalvontamme.

Teesini liittoutumisesta erityisesti historian havaintojen perusteella:
 (i) liittoutumat muuttuvat kriisiaikoina hyvinkin satunnaisen näköisesti
 (ii) jokainen sotaa käyvä valtio katsoo ensi sijassa vain omaa etuaan
 (iii) kriisiaikoina erilaisten allekirjoitettujen paperien arvo vahvemmalle osapuolelle on yleensä jotain vain silloin, kun siitä on hyötyä tuolle vahvemmalle osapuolelle
 (iv) pienen maan ei paljoa kannata uskoa isompien maiden vakuutteluja, että apua tulee, jos vain teette niin kuin me sanomme (pyydämme, tms.)
 (v) eikä kannata luottaa siihen, että jos itse haluaa pysytellä jonkin konfliktin ulkopuolella, niin iso liittolaismaa antaa sen välttämättä tapahtua