Suomen kieli ja korkeakoulut

Kuvassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lukukauden 1962-63 tukemiseksi isäni aikoinaan ostama "tervatynnyri".

Vuoden 2016 oli eräässä tekniikan alan lehdessä uutinen koskien lahjoitusprofessuuria. Erityiseksi uutisen teki maininta, että Aalto-yliopisto kieltäytyi ottamasta tätä satojen tuhansien eurojen lahjoitusta vastaan. Miksi ihmeessä? Asiasta kirjoittaa uudelleen Tekniikka&Talous -lehti myös aika ihmettelevään sävyyn.

Kyseessä on 1800-luvun lopulla syntyneen isänmaallisen liikemiehen Yrjö ja Senja Koivusen säätiö, joka auttaa nimenomaan suomenkielisiä opiskelijoita. Kannattaa muistaa, että Suomi oli 1800-luvun alussa muuttumassa ruotsinkieliseksi, ja vasta Venäjän vallan etu tukea fennomaaneja toi suomen kielen toiseksi viralliseksi kieleksi maahamme. Tuosta seurasi 1800-luvulla kielitaistelut, jossa suomenkieliset taistelivat mm. saadakseen erilaisiin oppilaitoksiin suomenkielistä opetusta. Nuo ajat olivat varmaan tällä liikemiehellä mielessä säätiöinnissään.

Aalto-yliopisto torjui tuon 600 000 euron lahjoituksen, koska yliopistolle ei käy rajoittuminen suomen kieleen. Nämä laitokset tähtäävät kaikessa englantiin, jolloin tällä tavoin palkattavat määräaikaiset professuurit ja muut tutkimusvakanssit täytetään usein juuri ulkomaalaisilla tutkijoilla. Nämä antavat professuureihin kuuluvat opetukset sitten englanniksi. Ja seurauksena on myös se, että omien jatko-opiskelijoidemme työnsaanti ja tutkijaura vaikeutuvat.

Helsingin kauppakorkeakoulu teki muutamia vuosia sitten päätöksen lopettaa suomenkieliset koulutusohjelmat. Tällöin pääkaupungissamme ei olisi ollut enää suomenkielistä ekonomikoulutusta, pelkästään englannin- ja ruotsinkieliset. Onneksi painostus sai heidät sillä erää vetämään suunnitelman takaisin. Nyt ao. kauppakorkea kuuluukin Aalto-yliopistoon; saa nähdä milloin tulee uusi yritys, niin päästään (heidän kannaltaan) takapajuisesta kielestämme eroon.

Itse olen työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta Nokia-konsernissa vuosien 1983 ja 2012 välillä. Nokian maailmanmenestyksen tekivät nimenomaan suomenkielisen koulutuksen saaneet insinöörit. Johtopäätös on selkeä; osaaminen ja asenne ovat tärkeämpiä kuin huippuunsa viritetty kielitaito. Osaamisen kehittymisessä oman äidinkielen käyttö on useimmiten erittäin tärkeää.

Opetuksessa ja oppimisessa on suuri merkitys sillä, että sitä saa äidinkielellään. Toki yleinen kielellinen lahjakkuus vaihtelee, jolloin osalle vieraskielisestä koulutuksesta ei koidu suuria haittoja. Toisinpäin sanottuna usealle puolestaan syntyy. Moni omalla alallaan lahjakas opiskelija ei vieraskielisessä opetuksessa pysty kehittymään niin paljoa kuin suomenkielinen koulutus mahdollistaisi. Teemme siis hallaa omille nuorillemme.

Tämän korkeakoulujen suuntauksen, yhdessä muiden vastaavien suuntausten myötä olemme palaamassa 1800-luvulle, jossa eliitti käytti meille vierasta kieltä, ja vasta itsenäistyminen toi lopullisesti esimerkiksi suomenkieliset virkamiehet kaikkialle suomenkielisille alueille. Jos emme ole varuillamme niin tuo aidosti omakielinen aika jää vain vähän yli sadan vuoden pituiseksi.

Toivokaamme, että muiden yliopistojen kuin Aalto-yliopiston, johdolla ja professoreilla on näkemystä ylläpitää suomenkielistä sivistystä ja kulttuuria.