Saksan sotaveteraanit

Nyt 7.3.2020 oli Oulussa kansallisen sotaveteraaniviikon avaus. Olin itse tuolla mukana kutsuvieraana valtuuston varapuheenjohtaja kun olen. Tämä on nyt 54. sotaveteraaniviikko, joka samalla on viimeinen. Jatkossa perinne yhdistetään valtakunnalliseen veteraanipäivään. Näin siis Suomessa, entäpä Saksassa?

Suomen Sotilaan numerossa 4/2019 oli mielenkiintonen artikkeli Saksan suhtautumisesta Saksan sotien veteraanien asemaan.

Olin aika yllättynyt, kun selvisi, että toisen maailmansodan veteraaneja ei lasketa veteraaneiksi. Ideana on, että koska nyky-Saksa ei tunnusta tuon ajan Saksan laillisuutta, se ei myöskään tunnusta sen ajan sotilaiden asemaa veteraaneina. Nämä olivat siis jonkinlaisia laittomia taistelijoita (oma ilmaisuni) Saksan nykyhallinnon kannalta.

Täytyy sanoa, että ei ole ihme, että Saksa ei pääse toisen maailmansodan aikaisista traumoistaan, kun niitä elätetään ihmisen alistamisen periaatteella. Voi vain ajatella, miten tämäkin on vaikuttanut saksalaiseen ilmapiiriin ainakin asianomaisten ihmisten ja näiden läheisten osalta. Tosin jutusta ei selvinnyt, että voiko silti näillä veteraaneilla olla jotain taloudellisia etuja vaikka sotavammaisuuden perusteella.

Kannattaa muistaa, että eihän näillä ihmisillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa annettuja määräyksiä. Näinhän oli myös voittajavaltioiden sotilaiden osalta ja voittajavaltiotkin tekivät sotarikoksia, toki luonnollisesti näitä ei tuomittu missään.

Liittotasavallan aikaiset määrittelyt ovat olleet hakusessa; koska kun Saksa ei käy sotia, niin sillä ei tietenkään voi olla myöskään sotaveteraaneja. Nyt kuitenkin esimerkiksi Afganistanissa sotineet saksalaiset saavat veteraanistatuksen, jolloin nyky-Saksa myös käytännössä myöntää osallistuneensa sotiin.

Nämä eivät ole pelkästään Saksan sisäisiä asioita, koska Euroopan keskeisenä poliittisena ja taloudellisena mahtina se vaikuttaa toimillaan koko Eurooppaan.

Mitä enemmän tulee tällaisia asioita ilmi, niin tavallaan sitä helpompi on ymmärtää Saksan nykyistä epävakautta kohti menevää luonnetta. Esimerkkeinä vaikkapa yhteen lailliseen puolueeseen kohdistuva diskriminointi tai maahanmuuton myötä lisääntyvä juutalaisvastaisuus.

”Kaatuneiden muistopäivänä vuonna 2018 puolustusministeri Ursula von der Leyen päätti määritelmäkysymyksen päiväkäskyllä, jonka mukaan kaikki entiset Bundeswehrin sotilaat ovat veteraaneja. Kahdeksan kuukautta aiemmin hän oli antanut perinneasioita koskevan päiväkäskyn, jonka mukaisesti Kolmannen valtakunnan Wehrmacht ja itäsaksalainen Nationale Volksarmee eivät kuulu Bundeswehrin perinteeseen”.

Tällä siis päätettiin pitkäaikainen keskustelu ja määriteltiin että nykyisessä liittotasavallassa voi olla vain nykyisen Saksan sotien veteraaneja.

*** *** *** *** ***

Kuvateksti: Wenn alle Bruder schweigen – kun kaikki veljet ovat vaienneet … näistä miehistä ei moni enää ole elossa ja ne jotka ovat, eivät ole saksalaisittain veteraaneja. SA-Kuvaa; ilmeisesti suomalaiselta lentokentältä, saksalaista lentomiehistöä koneineen.

*** *** *** *** ***

Hieman asiaan liittyen: Mielenkiintoista keskustelua Saksan nykyisestä tilanteesta. Asiantuntijoina valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä ja filosofian tohtori Pekka Kauppala. Marko Hamilo haastattelee.

Keskustelua siitä, mikä on mennyt Saksassa pieleen, ja entäpä Suomessa?