ilmastonmuutos ja Lapin puuraja osa II

Aivan alkuun tärkein asia: nyt ensimmäistä kertaa olen löytänyt tunturipaljakalta selvästi uutta männyn taimistoa Urho Kekkosen kansallispuiston retkeilykohteiltani (yli kolmen vuosikymmenen ajalta). Tarkempaa tästä myöhemmin jutussa. Oheisessa kuvassa puolestaan vanha 'känkkäränkkä', joiden lähettyviltä ei ole taimia aiemmin löytynyt. Tuo oli arviolta 550 metrin korkeudessa Vuomapäällä.

Taustaa
Kirjoitin reilu vuosi sitten oheisesta aiheesta kahdesta eri syystä. Ensinnäkin silmiini oli sattunut useita lehtijuttuja, joissa mielestäni oli aina erilainen suhtautuminen sääilmiöihin, riippuen siitä, onko kyseessä tavallista kylmempi vai tavallista lämpimämpi ilmiö. Laitan tähän linkin juttuun, jossa Espanjassa oli hiljattain yli 30 asteen pakkaset. Asia johtuu jutun mukaan tietyistä sääilmiöistä. Mutta kun on tavallista kuumempaa, niin silloin asian usein kerrotaan johtuvan ilmastonmuutoksesta. Muitakin kummallisuuksia vastaavissa lehtijutuissa on ollut.

Kun tähän yhdisti oman ihmettelyni liittyen Urho Kekkosen kansallispuiston vierailuihini yli 30 vuoden aikana säännöllisesti niin sain aikaiseksi asian kirjaamisen blogiini. Tuo ihmettely koski sitä, että silmiini ei ollut sattunut uusia taimia siellä, missä olivat viimeiset vanhemmat männyt tuon alueen tunturipaljakan alaosassa. Ainakin niillä, joilla olen ylipäätään käynyt. Ihmettelyäni on herättänyt myös vähäinen raportointi tällaisista asioista. Yhden poikkeuksen muodosti   Kilpisjärvi Notes 26 Helsingin yliopiston Kilpisjärven tutkimusasemalta sivu. Ohessa yksi kuva aiheesta (s. 3):

Kirjoittaessa juttu sitten paisui ja otin mukaan aihepiirin muitakin lisätietoja. Haluan tähän väliin sanoa, että arvostan edelleen lisätietoja aihepiiristä. Erityisesti tiedepiirien tuottamaa (esim meteorologia, biologia ja metsäntutkimus).

Löydökset

Nyt siis raportoin viime kesän patikoinnista, jossa ensimmäisen kerran törmäsin taimiin puurajan yläpuolella ja jopa viimeisten (harvojen) yksittäisten vanhojen mäntyjen yläpuolella Vuomapään tunturin paljakalla. Vuomapää on Luirojärven itäpuolella huipun ollessa hieman alle 700 metriä korkea ja sen juurella on länsipuolella Hammaskurun autio- ja varaustupa noin 300 metrin korkeudessa.

Yllä taimet ehkä 550 metrin korkeudessa. Vasemmalta yksi vanhempi kuollut, sitten hyväkuntoisina pieni, aivan pieni ja pikkuisen vanhempi (joka on varmaan joskus jäänyt itseltä huomaamatta), ..

Vuomapäälle noustessa puuraja sijaitsee tuossa rinteessä arvioni mukaan alle puolivälissä noin, siis hieman alle 500 metrin. Noustessa tarkkailin tietenkin männyntaimia ja ihmettelin, että eipä ole paljoa. Vain jokunen tuli metsikössä noustessa vastaan. Yllätys oli suuri kun varsinaisen metsän jälkeen alkoi siellä täällä olemaan taimia, mitä en ole havainnut juuri missään aiemmin (tuon puiston alueella). Taimia löytyi myös sieltä missä ovat viimeiset vanhat männyt ja ylempänäkin; tuo oli itselleni täysin ennenkokematonta.

Yllä kuvassa ollaan hieman alle 600 metrin korkeudessa. Terhakka taimi ja pikkuisen vanhempi kuollut, ..

Arvioisin että viimeiset taimet olivat noin 600 metrin korkeudessa. Toki paljakan taimissa oli myös osittain ja kokonaan kuolleita joukossa. Laitan kuvia joukkoon ja pyydän mahdollisia asiantuntijoita arvioimaan

Yllä viimeiset taimet ennen tunturin lakea tunturin lounaisharjanteella.

Arvioisin että nuo viimeiset taimet olivat noin 600 metrin korkeudessa. Toki paljakan taimissa oli myös osittain ja kokonaan kuolleita joukossa. Laitan kuvia joukkoon ja pyydän mahdollisia asiantuntijoita arvioimaan noiden näkyvien puiden ikiä. Antaisin sille arvoa.

Vastaava ilmiö tuli vastaan Pirunportille noustessa muutama päivä myöhemmin. Myös tuolla oli taimia siellä, missä niitä ei ennen ollut eli taas ’viimeisten’ vanhojen mäntyjen seutuvilla. Tuossa ei ollut varsinaista tunturipaljakkaa reitilläni, joten siitä ei tullut tuossa havaintoa, mutta kuitenkin taimia siellä, missä ennen en ole nähnyt. Matkaa jatkaessani Pirunportin jälkeen tunturiharjanteen yli Paratiisikuruun, niin siellä en nähnyt taimia kuten näin Vuomapään paljakalla. Vaihtelut ovat siis suuria pienemmilläkin etäisyyksillä. Eroa voi olla huomattavasti myös Vuomapään kokemuksen perusteella siitä, mistä tunturin reunasta puhutaan.

Muutamassa muussakin yksittäisessä paikassa näkyi taimia ylempänä kuin aiemmin, mutta tuo Vuomapää oli ihan omaa luokkaansa. Tuossa on itsellä nyt ainakin kohteita kesävaelluksille tuleviin vuosiin. Olisi tietenkin ihan mukavaa, jos joku ammattilainenkin tekisi tutkimuksia tuolla, kenties on tehnytkin.

Se, että jossain tulee taimia, ei tietenkään takaa, että ne säilyvät hengissä noissa oloissa ja kasvavat vanhoiksi puiksi, jotka kestävät puolestaan ’mitä vain’. Mutta toisinpäin voi sanoa varmuudella, että vanhoja puita ei tule ilman taimia. On mielenkiintoista nähdä, miten tilanne etenee. Ohessa kuvia selityksineen, kuvat ovat alunperin tallentuneet nousun edetessä, joten järjestys on hyvin tiedossa, samoin kuin kuvauspaikat suunnilleen ja kuvakulmistakin voi päätellä asiaa.



Kuvassa nousu vihreällä; taimien sijainnit voi päätellä korkeuskäyristä suunnilleen. Lasku oli tunturin pohjoispuolelta, jossa taimia ei näkynyt ja puuraja oli oletusten mukaisesti selvästi alempana.

Yksi lisäkysymys
Laitan tähän vielä yhden kysymyksen ilmastotutkimukseen liittyen. Suomessa ja Pohjoismaissa on tietääkseni kehittynyttä puiden lustotutkimusta. Vuosirenkaista on siis pystytty saamaan yhtenäiset lustorekisterit jopa yli 7 000 vuoden ajalta. Tutkimusalaa kutsutaan dendrokronologiaksi. Pohjoisen Lapin puiden kasvu, siis vuosikasvujen muutokset voidaan ajatella johtuvan pääosin juuri kesän lämpötiloista. Metsäntutkijoiden mukaan nuo voidaan muuttaa lämpötiloiksi ja saada käsitys vuosituhansien ajalta, miten lämpötilat ovat muuttuneet. Laitan tähän Metlan Lustia -projektin tuotoksena täydennetyn kaavion aiheesta (s. 129). Ainakin itseäni ihmetyttää, ettei näihin tutkimuksiin juurikaan viitata, kun pohditaan ilmaston muuttumista lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä. Tästäkin arvostan mahdollisia lisätietoja.