Huoltovarmuus ja uusiutuva sähkö

Share |

Maanantai 15.3.2021


Poikkimaantien_silta_kotisivu__skaalattu.JPG

Poikkimaantien silta Oulussa. Kuvassa näkyvissä monenlaista yhteiskunnan tarvitsemaa infraa. Lisäksi joen pohjassa kulkee kaukolämpöputki siirtäen lämpöä joen toiselle puolelle.

Tammikuun aikana kovilla pakkasilla oli useamman kerran Suomessa tilanne, jossa 20 – 30 prosenttia sähkön käytöstä oli tuontia. Oheisessa verkkoyhtiömme Fingridin kuvassa tammikuun puolivälissä sähkön huippukulutuksen aikaan tuonti oli hetkellisesti lähes 5 gigavattia, tuonti oli tuolloin 34 % kulutuksesta, .. eli oma tuotantoa olisi pitänyt lisätä melko tarkkaan 50 % jotta tuontia ei olisi tarvittu. Oheinen kuva lainattu Fingridin pääjohtajan Twitter-tililtä.

Monesti ajatellaan, että lisääntyvät uusiutuvat energiat, ratkaisevat tulevat tarpeemme sähkön tuotannossa.

Aurinko ja tuuli ovat kuitenkin niin sanottuja pakkotuotantoja. Ne puskevat sähköä verkkoon, kun vuodenaika tai säätila sen aikaansaa, ei välttämättä silloin, kun olisi erityistä tarvetta.

Perinteellinen vesivoima on täysin päinvastainen ominaisuuksiltaan. Se toimii säätövoimana jopa vuodenaikojen yli. Aivan esimerkkinä mainitsen, että Oulujärven vesitilavuus vastaa melko tarkkaan Oulujoen vuotuista virtaamaa (tietenkään läheskään koko tilavuutta ei pysty hyödyntämään).

Laitan tähän pari valtiollisen kantaverkkoyhtiömme Fingridin kuvaa aurinko- ja tuulisähköstä. Aurinkosähkön tuotanto on kuvassa noin puolen vuoden ajalta, jolloin tuotanto kesäkuun huipusta laskee joulukuun ja tammikuun alun minimiinsä, käytännössä nollaan. Tuulisähköllä vaihtelu on ’nollasta sataan’ tyylistä läpi vuoden. Kuvassa noin kaksi kuukautta. Varsin usein kovimmilla pakkasilla on tyyntä.

Aurinkovoimassa vaihteluväli käytännössä 0 – 220 MW, keskiarvo noin 30 MW. Yllä.

Tuulivoiman vaihteluväli nykyään noin 0 – 2 000 MW, keskiarvo noin 800 MW. Alla.