Timo Hännikäisen ABC-kirja

Share |

Tiistai 20.7.2021 - Juha Vuorio


Kiuas Kustannuksen julkaisema ja Timo Hännikäisen kirjoittama teos ABC-kirja on erinomainen satiiria sisältävä hakuteos aikamme hulluuksista. Kirjaa voi suositella kenelle vain nykyisestä maailmanmenosta kiinnostuneelle.

Ohessa lyhyitä leikkeitä joistakin hakusanoista (usein vapaasti lyhentäen):

Abortti: Yhdysvalloissa kannattajat vastustavat ja vastustajat kannattavat kuolemantuomiota.

Ahdistus: Länsimaat ovat jakaantuneen kahteen toisilleen vihamieliseen ahdistuneeseen ryhmään. Toinen on ilmastoahdistuneet, toinen kansainvaellusahdistuneet.

Aihe: Teoksesta, jossa ei selkeästi muistuteta maapallon keskilämpötilan noususta, ei ole oikein nauttia.

Ammatti: Perinteellisistä ammatinharjoittajista todennäköisimmin säilyvät sotilaat ja rikollisjärjestöjen ammattitappajat.

Antagonisti eli pahis: Säännöstä on kuitenkin poikkeuksena itäeurooppalainen, joka kelpaa aina pahikseksi.

Anteeksipyyntö: Kiusaajat eivät käy niiden kimppuun, jotka eivät suostu alistumaan.

Demokratia: Euroopassa demokratia on jatkuvasti uhattuna. Yleensä uhan saattaa aiheuttaa väärin äänestävät äänioikeutetut.

Disinformaatio: Tarkoittaa sellaista asiaa, josta itse on vahvasti eri mieltä. Toisaalta melkein kaiken disinformaatiolähteen uskotaan olevan Venäjällä; selvästikin Venäjän disinformaatiokampanja on onnistunut hyvin.

Eettisyys: Välillä eettisten periaatteiden nimissä hyväksytään laittomuudetkin, kuten Lincolnin piirikunnan ei-valkoisille asukkaille myönnetty vapautus maskien käytöstä rotumellakoiden aikana.

Finlandia-palkinto: Jari Tervo on naislukijoita mielistellessään ja punaniskarasisteja haukkuessaan kärkkynyt liian avoimesti.

Gay: Englannin kielen adjektiivi, joka tarkoittaa hilpeää.

Huumori: ”80 prosenttia kadulla kävelevistä sanoo järjestelmän sortavan heitä.”

Informaatio: Suomalaisessa informaatioyhteiskunnassa tiedon itseisarvoisuus toteutuu parhaiten Seiska-lehdessä.

Inho: Inhon tunteita on lietsottu sotien, vainojen ja kansanmurhien yhteydessä.

Jalo villi: Rousseau kirjoitti: ”Èmile ei ole villi, jonka voi jättää autiomaihin. Hän on villi, joka on tarkoitettu elämään kaupungeissa.”

Joulupukki: Aisha Harris kirjoitti, miten häntä oli ahdistanut nähdä vain valkoisia pukkeja. Aishaa ei tiettävästi kuitenkaan ahdistanut se, että hän on saanut etunimensä Muhammedin kuusivuotiaan vaimon mukaan.

Julkisen sanan neuvosto: Elin, jonka suomalaiset lehdet perustivat vuonna 1968 syyttäjäksi, tuomariksi ja valamiehistöksi itseään koskevissa asioissa.

Juutalaiset: Päinvastoin kuin monelle muulle vähemmistölle, niin juutalaisille kyettiin delegoimaan epäsuosittuja, mutta välttämättömiä tehtäviä.

Keskiaikainen: Keskiajalla ei erityisesti ollut noitavainoja, ensiyön oikeutta, litteää Maata, siveysvyötä, huonoa hygieniaa tai 30 vuoden elinajanodotetta.

Kreationismi: Kuitenkaan kukaan suomalainen poliitikko ei usko, että väestöryhmillä tai sukupuolilla olisi kognitiivisia eroavuuksia. Ei ainakaan uskalla myöntää.

Lahjakkuus: Eräs ranskalainen virkamies pystyi hoitamaan tehtäviään moitteettomasti eikä ollut sosiaalisesti mitenkään poikkeava, vaikka häneltä puuttui sairauden takia 90 prosenttia aivoista. Tosin mitatuissa älykkyyslukemissa oli selvää poikkeamaa alaspäin sadan prosentin keskiarvoista.

Libertarismi: suurin este libertaarin utopian tiellä on se, että 98 % ihmisistä kannattaa sekataloutta.

Lähteet: Lähteistä muodostuu loputon ketju, koska lähteilläkin on omat lähteensä.

Meemi: Ideat kyllä kilpailevat keskenään, mutta voittajaksi yleensä selviytyy se, jolla on eniten pistimiä takanaan.

Mekko: Mekot ovat nykyään (vuodesta 2015 lähtien) kartanolaista tai amishlaista tyyliä.

Mies: Kun eduskunnan virkanimikkeet päätettiin sukupuolineutraloida, niin ehdotettiin mies -sanan korvaajaksi latinan homo -sanaa. Tätä voitaisiin käyttää myös vanhoissa sananlaskuissa.

Moralisti: Ihminen, joka ei osaa vihata yksin.

Muuri: Kun sanotaan että siltoja, ei muureja, niin usein unohdetaan, että ennen muinoin silta tarkoitti usein aggressioita. Siltoja tarvittiin hyökkäysten toteuttamiseen. Nykyaikaisina kaupunginmuureina käytetään usein toreille asetettuja betoniporsaita.

Narratiivi: Uusi tapa sanoa: ”Puhut pötyä.”

Nihilismi: Oppi, jonka mukaan ei-mitään on jotakin.

Omiminen: Ajatus kulttuurien omimisesta on peräisin 1900-luvun alkupuoliskolta, jolloin konservatiiviset piirit yrittivät pitää nuorison erillään mm. neekerimusiikista.

Onnellisuus: Suomi on menestynyt onnellisuuden kansainvälissä vertailuissa. Lisäksi puoli miljoonaa suomalaisista käyttää mielialalääkkeitä.

Orja: Työtekijä, jonka ei tarvitse mielistellä työnantajaansa säilyttääkseen työpaikkansa.

Orjalaivojen terva: Emme ehtineet mukaan siirtomaakilpailuun, mutta ehkä pääsimme siitä podettavaan synnintuntoon.

Pakko: Jos putoavalla kivellä olisi tietoisuus, niin se luultavasti väittäisi putoavansa vapaasta tahdostaan.

Paranoia. Kun Brexit, Donald Trump ja Euroopan kansallispopulistien menestys horjuttivat länsimaisten liberaalien uskoa voittokulkuunsa, niin he päättelivät sen takana olevan kätkettyjä voimia. Kaiken täytyi johtua Venäjän informaatiosodasta ja vastaavista asioista.

Polarisaatio: Ylen ja HS:n määritelmän mukaan polarisaatio tarkoittaa ilmiötä, jossa Trump ja populistit harjoittavat vastakkainasettelua ja pakottavat myös muut siihen.

Politiikka: Liberaali luo hauraita ja nopeasti rappeutuvia yhteiskuntia. Konservatiivi luo jähmeitä ja sisäisesti jännitteisiä yhteiskuntia. Radikaali luo mielivaltaisia tai sekasortoisia yhteiskuntia.

Postmodernismi. Klassisen käsityksen mukaan todellisuus on olemassa ja siitä on saatavissa objektiivisin menetelmin tietoa. Postmodernismin mukaan oleellisinta ovat ilmiöiden aikaansaamat tunnereaktiot.

Samaistuminen: ”Picasso on kommunisti, enkä ole minäkään.” (Salvador Dali)

Satiiri: Eräs nykyajan satiirikko on vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade. Keijo esimerkiksi kirjoitti lehtiin salanimellä useita yleisönosastokirjoituksia, jotka julkaistiin sellaisenaan. Vaadittiin esimerkiksi keskustelupalstoille vihapuheveroa. Keijo myöntää, ettei pysty oikeasti erottamaan nykyistä todellista keskustelua saman aihepiirin satiirista.

Solvaus: Monet dokumentit menneiltä vuosisadoilta osoittavat suomen olevan haukkumakielenä kansainvälisesti vertailukelpoinen.

Sota: Joukkueurheilua jäljittelevä kanssakäymisen muoto.

Suvaitsevaisuus: On mahdollista suvaita vain sellaista, mistä ei pidä.

Taantumus: Edelleen esitetään lastenohjelmia, joissa perheenjäsenillä on perinteellisiä sukupuolirooleja. Taantumus on siis vielä voimissaan.

Tekopyhyys: On paheista helpoin tunnistaa; tarvitsee vain arvioida vastustajaa tämän omilla mittareilla. Volvo-Markkasen kaltaista ’rehellistä rikollista’ pidetään suuremmassa arvossa, kuin kerran valehtelusta kiinni jäänyttä poliitikkoa.

Terveys: Jokainen terve yhteiskunta tarvitsee oman timohännikäsensä.

Tiede. Oikeasti ei ole olemassa tieteellistä maailmankuvaa. On vain olemassa tutkimusmenetelmä nimeltään ’tiede’.

Toimittaja: Monet internetin blogin pitäjät kuvittelevat parin artikkelin lukemisen jälkeen olevansa päteviä kommentoimaan vaikkapa ilmastonmuutosta. Ennen ainoastaan toimittajat kuvittelivat samaa.

Toinen maailmansota: Paras aihevalinta kirjalle, jos sattuu olemaan nuori naiskirjailija. Useita esimerkkejä mainittiin.

Totuuden jälkeinen aika: Varsinkin Yhdysvaltojen politiikassa populistiset tempaukset, loanheitot, salaliittoteoriat ja median manipulointi ovat kuuluneet arsenaaliin jo parinsadan vuoden ajan.

Tunteet: Emmi Nuorgam toivoi hiljattain Ylen kolumnissaan miehiä osoittamaan rohkeammin tunteitaan. Nuorgam saikin palautteena twiittejä, joissa häntä kuvattiin varsin ikävin sanankääntein. Tunteita siis tuli toiveen mukaisesti.

Usko: Sekulaarillakin humanistilla on yleensä vankka usko vaikkapa siihen, että ravintolassa kokki ei pyri myrkyttämään tätä tai että parturintuolissa tältä ei leikata kurkkua auki.

Uusavuttomuus: On elitismiä vaatia tietoa haettavaksi, kun kerran tieto on saatavissa Googlen tai Wikipedian avulla.

Valkoiset: Valkoiset ovat kollektiivisesti olemassa vain tehdessään pahaa tai pyytäessään sitä anteeksi.

Vallankumous: Kun 1970-luvulla eräässä Yhdysvaltojen yliopistoissa näytettiin historiakatsausta, jossa Espanjan sisällissodan aikana kapinalliset saapuivat Madridiin. Tällöin opiskelijat alkoivat taputtaa, vaikka tulijana olivat tulevan oikeistodiktaattori Francon joukot.

Vähemmistö: Todisteeksi sorron olemassaolosta riittää vähemmistöryhmän tai yhden sen edustajan tunne sorron kohteena olemisesta. On myös määrällisen enemmistön omaavia vähemmistöryhmiä kuten naiset.

Yliopisto: Yhtä ahdasta, huumorintajutonta ja sievistelevää normistoa kuin yliopistokampuksilla ei ympäröivästä yhteiskunnasta löydy. Vain akateemisessa kuplassa voidaan pitää Shakespearen luettamista rakenteellisena väkivaltana. Kun sosiologian professori vaatii Mannerheimin muotokuvan poistamista seinältä tai kun opiskelijat estävät älykkyyserojen tutkijaa esitelmöimästä, on tapahtunut täyskäännös yliopiston ideassa. Uskonlahkon mentaliteetti vallitsee erityisesti humanistisissa tieteissä.

Ylivertaisuusvinouma: Tällöin henkilö on oman erikoisalansa ulkopuolella keskivertotasolla tai sen alapuolella, mutta pitää itseään asiantuntijana.

Ääri: Stalin keskitti itselleen absoluuttisen vallan esiintymällä maltillisena sovittelijana ja Hitler saavutti konservatiivisten sotilas- ja teollisuuspiirien luottamuksen likvidoimalla puolueensa ’ääriainekset’.

Avainsanat: satiiri, yhteiskunta, nykyaika