Petri Saraste, kirjeenvaihtaja

Petri Saraste (s. 1958) on luonut pitkä työuran reportterina ja ulkomaan kirjeenvaihtajana.

Ensimmäinen juttu tuli Etelä-Suomen Sanomiin vuonna 1977, ensimmäinen vakinaistaminen tapahtui Helsingin Sanomissa ja muutaman vuoden jälkeen oli siirtyminen MTV:n juuri aloittamiin Kymmenen Uutisiin vuonna 1984.

Kirjassa on yli 200 sivua, mutta jutut on kirjoitettu jouhevasti ja isolla kirjaisimella, joten lukeminen sujuu helposti.

Saraste on nähnyt lukuisia maailman murroksia Olof Palmen murhan raportoinnista, Pohjois-Irlannin terrorismista ja Berliinin muurin murtumisesta kaikkiin isompiin viime aikojen tapahtumiin asti.

Kiina lienee maa, josta Saraste kirjoittaa eniten. Juttua tästä suurvallasta tietenkin onkin tarjolla; ympäristökysymyksiä, talouden kasvamista, ihmisoikeuksia ja vaikkapa Hong Kongin aseman muuttumista. Kiina onkin asia, jota Saraste kehottaa seuraamaan jatkossa.

Toki muutkin paikat ovat saaneet paljonkin huomiota, kuten vaikkapa Ukrainaan liittyvät useat kriisit ja tapahtumat. 

Nyt ehkä eläkepäivien lähestyessä on Viro Sarasteen asemapaikkana Itä-Euroopan alueen uutisoinneissa.

Viro saa niin paljon suitsutusta, että lukijalle tulee mieleen ajatus, että mahtaako Saraste suunnitella Viroon jäämistä, kun aikanaan eläkkeelle siirtyminen on edessä. Toki muutama huonokin puoli tulee esille. Kokonaisuutena kuitenkin vähäisellä byrokratialla ja käytännöllisillä ratkaisulla hoidettu yhteiskunta vaikuttaa hyvinkin houkuttelevalta.

Mielenkiintoisesti Saraste kertoo Viron suhtautumisesta pakolaisiin ja ehkä sitä vastaavaan maahanmuuttoon, jonka nähdään voivan aiheuttaa virolaisten jäämistä vähemmistöksi omaan maahansa. Siksi siihen suhtaudutaan laajasti kielteisesti.

Saraste kertoo myös avoimesti kohtaamastaan eturauhassyövästä, jossa Saraste koronan samaan aikaan iskiessä pääsi Virosta viimeisellä lautalla kotimaahan hoidettavaksi. 

Reportteri on aina reportteri; lopussa Saraste kirjaa parin sivun verran korona-ajan alkupuolelta viranomaisohjeita, varmaankin toipumisiaikoina laitettu muistiin. Nuo leikkeet vaikuttavat ristiriitaisuuksissaan varsin koomisilta.

Tässä esimerkki: "Opettajien on turvallista työskennellä koulussa, koska lapset eivät tartuta koronavirusta, mutta lasten ja isovanhempien on edelleen syytä pitää etäisyyttä toisiinsa, ettei virus tartu lapsista isovanhempiin". Tai: "Mökille ei saa lähteä, mutta se ei ole kiellettyä".

Kaiken kaikkiaan opus tuo mieleen maailman isot tapahtumat monine lisätietoineen helpolla lukukokemuksella. Kirjaa voi hyvin suositella.

[1] Petri Saraste: Kirjeenvaihtaja, Into Kustannus Oy, 2021