Kari Kallosen Lauri Törni

Näin maallikkona historiasta ja erityisesti Suomeen vaikuttaneesta historiasta kiinnostuneena olen lukenut molemmat kirjat aikoinaan. Kallosen kirjan [1] aika pian sen ilmestyttyä ja sitä ennen pari vuotta aikaisemmin olin lukenut tuon kahden dosentin Pohjosen-Silvennoisen opuksen [2].

Kieltämättä tuo dosenttien Tuntematon Lauri Törni herätti ajatuksia, että oliko asiat esitetty jotenkin Törnin kannalta epäedullisesti. En tietenkään muuten tunne asiaa, mutta myös Kallosen kirjasta saa tuota voimakkaammankin vaikutelman Kallosen kirjan sekä esipuheesta että jälkikirjoituksesta.

Noissa Kallonen suomii tuota mainittua kirjaa ja tuo esiin eriäviä näkemyksiä ja osoittaa mielestään tuon useita kirjoitusapurahoja saaneen kirjan virheitä ja omasta mielestä huonoa tutkimustyötä. Käyn aihetta tässä Kallosen kirjan mainittujen osien valossa nyt läpi.

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on maailmanlaajuisesti yksi kolmesta tunnetuimmasta sotilaastamme. Kaksi muuta ovat tarkka-ampuja Simo Häyhä sekä marsalkka Mannerheim.

Törnin maine ja taistelukyvyt alkoivat tulla esiin jo talvisodassa Lemetin mottia purettaessa. Jatkosodassa Osasto Törni heitettiin usein kaikkein tiukimpiin tilanteisiin taisteluissa. Näistä ansioista Törni palkittiin 190 muun sotasankarin ohella Mannerheimin ristin ritariudella.

Jatkosodan jälkeen välirauhan aikana joidenkin viikkojen osallistuminen SS-joukkoihin ennen Saksan lopullista luhistumista jätti pitkän varjon Törnille. Törni sai tuomion maanpetosoikeudenkäynnissä.

Mutta presidentti Paasikiven armahduksen jälkeen Törni matkusti Yhdysvaltoihin, jossa teki vielä yhden uran sotilaana. Kohdaten loppunsa helikopterionnettomuudessa Vietnamissa, ei siis Laosissa kuten dosentit väittävät.

Dosenttien kirjassa Törnille annettiin myös väärä syntymäaika. Sattuuhan sitä, mutta ei anna hyvää kuvaa asioiden tarkistamisesta.

Kallonen tuo esille, että dosentit väittävät Törnin menettäneen upseerinarvonsa lopullisesti. Kallonen puolestaan tuo esille korkeimman oikeuden tuomarin Jussi Tapanin lausunnon, jonka mukaan upseerinarvo palautui presidentin palauttaessa hänelle kansalaisluottamuksen. Upseerinarvo siis poistettiin virheellisesti upseeriluettelosta.

Tutkijoidenhan pitäisi nimenomaan selvittää asioita syvällisemmin, eikä vain kopioida yleisesti saatavilla olevaa tietoa tai väittämiä. Allekirjoittaneen tapaiset maallikot voivat kyllä toimia tuolla tavoin.

Ei ihme, että Kallonen arvostelee myös apurahoja myöntäviä säätiöitä ja laitoksia.

Juuri nämä virheet kannustivat Kallosta kirjoittamaan vielä yhden kirjan, josta asiasta hyvänä puolena Törnistä löytyi myös uutta tietoa, ei pelkästään virheiden korjaamista.

Dosenttien kirjassa väitetään myös Kallosen mukaan "käsittämätöntä kertomusta" siitä, kuinka Törni yhdessä eversti Marttisen kanssa juoni Ruotsissa vakoiluorganisaatiota. Kallosen mukaan todellisuus olisi paljastunut dosenteille, jos nämä olisivat lukeneet erään lähteekseensä mainitsemansa teoksen.

Dosentit sen sijaan Kallosen mielestä syyttävät aikaisempia kirjoittajia keksityistä tarinoista ja vääristelyistä, vaikka Kallosen mukaan asia on päin vastoin. Dosentit olisivat saaneet elossa olevilta kirjoittajilta lähteet, jos vain olisivat kysyneet. Kallonen kertoi myös kirjansa julkistamistilaisuudessa luvanneensa toimittaa dosenteille listan heidän kirjansa virheistä, jos he sitä pyytävät. Eivät ole pyytäneet.

Kallonen kuvailee vielä eri kirjoittajien moneen kertaan tarkistettua lähdeaineistoa.

Sihvonen väittää kirjansa julkistamistilaisuudessa, että siitä jo esitetty kritiikki ei perustu tosiasioihin, koska kirja julkaistiin vasta julkistamistilaisuudessa. Kallosen mukaan tuo ei ole totuudenmukainen lausunto. Esimerkiksi Kallonen itse sai Otavalta pdf-version tutkittavaksi useita päiviä aikaisemmin.

Jälkikirjoitus alkaa sanoilla: "akateemisten tutkijoiden pitäisi kuitenkin pyrkiä jonkinlaiseen tarkkuuteen".

Jälkikirjoituksessa otetaan kantaa myös Ylen ja HS:n Törniin kohdistuneeseen parjauskampanjaan. Esimerkkeinä otsikot: "Historioitsija: Lauri Törni sekaantui natsikumouksen ajamiseen Suomeen" ja "Uusi elämänkerta: Lauri Törni puuhasi Suomeen natsien vallankumousta", perustuen dosenttien kirjaan. Muut mediat olivat puolestaan maltillisia.

Kallonen muistuttaa vuoden 2016 löytöä talvisodan aikaisista ulkoministeriön arkistoista, jossa Tanner ilmoitti Berliinin lähettiläälle, "että Mannerheim ei hyväksyisi natseja rintamalle". Uutinen julkaistiin laajalla rintamalla, mutta Yle ja HS jättivät tämän julkaisematta. Tuleepa mieleen jomman kumman iskulause "sanan vastuu".

Hieman aiheeseen liittyen Ylen sivuilta lainattu satunnainen otsikko aiheesta: "Supersotilas Lauri Törni ei olisi pärjännyt toimistohommissa ja kotiarjessa – Esa Sirénin romaanisarja keskittyy rambon jatkosotaan". Jotenkin ei voi välttää ajatusta alentuvasta suhtautumisesta itsenäisyytemme puolustajaa kohtaan.

Kallonen tuo myös esiin dosenttien kirjan kansikuvan, joka tuo esille lyhyen puolentoista kuukauden jakson Saksan palveluksessa verrattuna koko 27 vuotiseen sotilasuraan.

Kallonen kuvailee vielä sähköpostikyselyään dosenteilta lähdetietoja liittyen heidän kirjansa eräisiin väitteisiin, niin Kallosen mukaan Silvennoinen vastaa, että väite voisi olla tosi. Kuulostaa sivumennen sanottuna järkyttävältä.

Pohjosen-Silvennoisen kirja on saanut heidän itsenä mukaan apurahoja Alfred Kordelin säätiöltä, Otavan kirjasäätiöltä, Suomen Tietokirjailijat ry:ltä sekä Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiöltä.

[1] Kari Kallonen: Lauri Törni, Mannerheim-ristin ritari ja USA:n vihreiden barettien sankari, Readme.fi, 2019

[2] Juha Pohjonen | Oula Silvennoinen: Tuntematon Lauri Törni, Otava, 2013