Ruotsin valtion kaatuminen jo näköpiirissä

Share |

« Mielensäpahoitta..
Jääkarhu voi hyv.. »

Sunnuntai 11.9.2022 - Juha Vuorio

Kolmannesta maailmasta tuleva maahanmuutto on aikamme merkittävin poliittinen kysymys.

Vaikuttaa selvältä, että tuntemamme Ruotsi häviää olemasta tällä hetkellä sanotaan nyt parikymmpisten nuorten näkemänä. Ja kun katsoo poliittisen eliittimme toimintaa (vaikkapa bailaukset ja Uniper-sähläykset vähintään 10 miljardin tapioilla suomalaisille), niin voi päätellä, että mikäli nykyisestä poliittisesta eliitistä on kiinni, seuraa Suomi täysillä perässä.

Monet maahanmuuttajalähiöt ovat muuttuneet Ruotsin poliisinkin luokituksissa eriasteisiksi No Go -alueiksi. Näissä Ruotsin viranomaisilla ei ole enää väkivaltamonopolia ja oheisen SamNytt-lehden jutun ja mm videon mukaisella tavalla poliisiin kohdistuu rutiininomaisia hyökkäyksiä kivityksineen jne. Ruotsin väkivaltatilastot ovat useilla mittareilla jo kehitysmaatasoa.

Monet noiden lähiöiden mellakat näyttävät enemmän sotatilalta kuin kansankodilta.

Vaikka mainittu juttu kuvaakin ongelmia varsin hyvin, ei siinä mainita epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa keskeisenä ongelman aiheuttaja. Tämä näkökohta salataan tai kiistetään säännönmukaisesti sekä Ruotsissa että Suomessa.

Ruotsi on ottanut maahan merkittävässä määrin tulijoita alunperin teollisuuden työvoimaksi ainakin 1960-luvulta lähtien. Jossain vaiheessa meno meni kuitenkin omituiseksi ja muuttui pikku hiljaa sellaiseksi, että maahanmuuttajat eivät olleet enää vaikkapa Suomen tai Puolan tapaisista maista vaan ainakin suuressa määrin kolmannesta maailmasta.

Autot alkoivat palamaan Ruotsin lähiöissä jo 90-luvulla. Mutta esimerksi verovaroilla toimivalla Ylellä kesti yli 20 vuotta, että he saivat kerrottua sen suomalaisille. Suomessa puolestaan vielä 90-luvulla saatettiin sanoa lehtijutussa rikoksen tekijän etninen tausta; nykyäänhän se usein salataan. Joskus kyllä lehtijutuista voi päätellä, että vaikkapa tamperelaismies ei ole kantasuomalainen, mutta salaaminen on silmiinpistävää.

Lopputulema Ruotsissa maahanmuuttopolitiikka muuttui varsin avointen ovien periaatteeseen ja anteliaiseen sosiaaliturvaan. Oletan, että Ruotsissa toteutui sama kuin mitä näemme Suomessa: juuri maahanmuuttoteollisuus (tuetut asuntomarkkinat, kotoutukset, tukityöllistetyt työt pienine työnantajan kuluineen, jne) ja sitä myöten näistä asioista hyvötyvät järjestöt, yritykset, jne promotoineet jatkaa ja lisätä tätä humanitääriseksi kutsuttua työtä. Rahaa kun Ruotsissa on riittänyt.

Tosin vaikuttaa selvältä, että kantaruotsalaisten ja sinne hyvin sopeutuneiden maahanmuuttajien hyvinvointiin ei ole panostettu kaikissa tilanteissa riittävästi, koska resurssit menevät kolmannesta maailmasta tulevien muuttajien hyväksi. Kantaväestön kokemaa väkivaltaa ei myöskään usein oteta viranomaisten taholta huomioon; viranomainenhan voisi joutua syytetyksi rasismista. Katso kuvaus Ruotsista viiden vuoden takaa, tilanne pahenee.

Tällä hetkellä Ruotsin väestöstä kolmasosa on maahanmuuttajataustaista, tarkoittaen henkilöitä, joiden vähintään toinen vanhempi on maahanmuuttaja. Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden koulussa saattaa olla vain muutama kantaruotsalainen jos sitäkään. Ja koska tulijoiden syntyvyys on suurta, niin uusissa sukupolvissa tulijat alkavat dominoida laajemminkin.

Noilla alueilla näkyy hyvin white flight -ilmiö, jossa kaikki kynnelle kynevät siirtyvät pois ongelmalähiöiden lähettyviltä. Rikkaat siirtyvät usein omiin suojattuihin lähiöihinsä.

Kun meillä Suomessa on erityisesti pääkaupunkiseudulla parin kolmen vuoden aikana ongelmat alkaneet odotusten mukaisesti realisoitumaan tosissaan, niin asioista puhutaan kyllä, mutta ei myönnetä ilmiselviä yhteyksiä epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan, ..

eikä sitä, että valohoito tai nykyisenkaltaiset kotoutustoimet eivät muuta mitään. Itse olen tuonut Oulussa usein esille, että monikielisten palvelujen tarjoaminen lisää segregaatiota ja sen myötä kolmannen maailman kielten hallitsemien enklaavien synytmisiä.

Tanskalaisten tutkimusten mukaan väitteet, että ongelmia on aluksi, mutta että seuraavissa sukupolvissa ne häviäisivät ja tapahtuisi integroituminen, ovat tuulesta temmattuja. Kun sikäläinen tilastokeskus vertasi kouluarvosanoja eri maahanmuuttosukupolvilla, niin erot (heikosti integroituvilla ryhmillä) olivat järkyttävän suuria vielä kolmannessakin sukupolvessa, eikä parantumista yleensä ollut nähtävillä.

Muina näkyvinä ongelmina siis myös lasten ja nuorten huononeva koulumenestys ja tosiasiassa kyvyttömyys suorittaa edes peruskoulun oppimäärää, väkivaltaisen nuorisojengit samoin kuin nyt aikuistuvatkin jengit, kantasuomalaisten lasten ja nuorten maahanmuuttajien suunnilta kohtaamat väkivallat.

Järkyttävänä esimerkkinään tuosta väkivallasta on tuo parin kolmen vuoden takainen suomalaisen nuoren miehen kuoliaaksipotkiminen, potkijat tekivät sen ilmeisesti ihan huvikseen, kukaan noista ei saanut mitään vakavampaa tuomiota, poliisillakin meni hämmästyttävän kauan esimerkiksi kuvilla varustetun etsintäkuulutuksen julkaisemisesta,..

kun puhutaan länsimaisen taustan omaavista ihmisistä tai muista meitä lähellä olevista kulttuureista (kuten itäaasialaisista), niin ongelmat ovat marginaalisia, eikä näiden tulijoiden myötä (tietenkään) synny kuvattuja ongelmia.

Samuel Huntingtoninkin kirjassaan kulttuurien törmäyksistä (The clash of civilization) esilleottamat islamilainen ja afrikkkalainen kulttuuri puolestaan ovat toinen tarina verrattuna muihin maailmankulttuureihin tai oikeammin sivilisaatioihin. Suurista maailmankulttuureista nämä kaksi erottuvat selvästi muita kulttuurea suuremman sisäisen väkivaltansa takia. Lisäksi islamilainen sivilisaatio erottuu kaikista muista selvästi suurempana taipumuksena olla konflikteissa muiden kanssa.

Kokonaisuutena on pakko vielä ihmetellä keskustelun vähyyttä maahanmuuton ongelmista ja seuraamuksista. Ilmeisestikin rasistikortti ja muut vastaavat uhkakuvat estävät asioiden esilletuontia. Vaikka olemme ajamassa täysillä päin tiiliseinää.

Tässä kiinnostuneille vielä hieman tuoreempi kuvaus Ruotsin ongelmista.

Avainsanat: maahanmuutto, monikulttuurisuus, no go zone