Tonkinin lahden välikohtaus - Vietnamin sodan Mainilan laukaukset

Tonkinin lahden välikohtaus – Vietnamin sodan Mainilan laukaukset

USA:n presidentti Lyndon Johnson piti kansakunnalla elokuun 4. 1964 puheen siitä, kuinka Pohjois-Vietnamin rannikolla olleet pohjoisvietnamilaiset partioveneet veneet hyökänneet kahtena eri päivänä alueelle tulleiden yhdysvaltalaisten hävittäjien USS Maddoxin ja USS Turner Joyn kimppuun torpedoilla. Kuitenkaan hävittäjiin ei tullut osumia. Johnson kertoi määränneensä lentokoneiskun tykkiveneitä kohtaan, joilla osuttiin kahteen.

Johnson jatkoi, että Yhdysvallat tulee vastaamaan tähän mm. ilmavoimien iskuilla partioveneitä ja näiden tukikohtia vastaan. Lisäksi Johnson kertoi jatkavansa kamppailua rauhan ja turvallisuuden saamiseksi Kaakkois-Aasiaan. Johnson syytti Pohjois-Vietnamia terrorista rauhanomaisia kyliä vastaan Etelä-Vietnamissa, joka nyt kohdistuu myös Yhdysvaltoihin. USA tulee kaksinkertaistamaan ponnistelunsa tämän ilkityön takia.

Johnson kertoo ymmärtävänsä riskit sodan laajenemisesta, jota lupasi pyrkiä välttämään. Johnson myös lupasi viedä asian YK:n turvallisuusneuvostoon. Edelleen Johnson kertoi esittävänsä pikapuolin kongressille päätöslauselmaa, jonka mukaan yksituumaisesti Yhdysvallat tukee vapautta ja rauhaa Kaakkois-Aasiassa.

     ***     ***     ***

Ao. päätöslauselma myöhemmin samana vuonna antoi presidentille valtuudet auttaa niitä Kaakkois-Aasian maita, jotka joutuvat kommunististen aggressioiden kohteeksi. Kongressin päätöslauselma toimi samalla Johnsonille oikeudellisena perusteena Yhdysvaltojen sotajoukkojen lähettämiselle Etelä-Vietnamiin ja avoimen sodankäynnin aloittamiselle sekä Pohjois-Vietnamia että Etelä-Vietnamin kapinallisia vastaan.

Kuten tiedetään, sota kiihtyikin voimakkaasti tuon Johnsonin esittämän päätöslauselman myötä. Vietnamin sodassa kuoli kaikkiaan noin kolme miljoonaa ihmistä, joista kaksi miljoonaa siviilejä ja noin miljoona sotilaita (pääosin vietnamilaisia).

Tuhoista syntyi huomattava määrä Yhdysvaltojen massiivisilla pommituksilla ja muilla sotatoimilla Pohjois-Vietnamiin, Laosiin ja Kambodzhaan, sekä tietenkin Etelä-Vietnamiin. USA ei julistanut sotaa millekään edellä mainitulle maalle. Pudotetut pommimäärät olivat massiivisia ja suurempia kuin mitä USA:n pommitukset toisessa maailmansodassa Saksaa ja Japania vastaan.

     ***     ***     ***

Tapahtumien tarkempi ja aikaisemmasta virallisesta totuudesta poikkeava kuva tuli esille Yhdysvaltojen arkistojen avauduttua näiltä osin vuosien 2005–06 aikana. Huomattavaa on, että juuri näitä tapahtumia 1–2 vuorokautta aikaisemmin tapahtui myös etelävietnamilaisten iskuja tuolle Pohjois-Vietnamin rannikolle, mm. tutka-asemaa vastaan, jotka tapahtuivat USA:n laivastotukikohdasta käsin.

Puolustusministeri McNamara kiisti, että etelävietnamilaisten iskujen ja yhdysvaltalaisten läsnäolon välillä olisi voinut olla yhteyttä. Maddoxin komentaja myös väitti, ettei tiennyt iskuista heidän ollessaan Pohjois-Vietnamin rannikolle.

Elokuun 2. päivänä pohjoisvietnamilaisten torpedoveneiden ollessa rannikkonsa edustalla laivojen viestinnässä arvioitiin, että nämä ovat kenties tekemässä kostoiskua 1–2 vuorokautta aikaisempaan etelävietnamilaisten iskuun. Tuon johdosta Maddoxin komentaja antoi määräyksen varoituslaukauksista, jos nämä tulevat 10 000 jaardia (n. 9 km) lähemmäksi, jotka USS Maddox ampuikin (Johnsonin hallinto ei koskaan tunnustanut, että yhdysvaltalaiset avasivat tulen ensimmäisinä), ja sen jälkeen torpedoveneet ampuivat Maddoxia kohden torpedoja, jotka eivät osuneen. Tuon jälkeen USA:n lentotukialukselta nousseet hävittäjät iskivät torpedoveneitä kohti vahingoittaen näitä (neljä sotilasta kuoli) ja yksi USA:n hävittäjistä myös vahingoittui (ei henkilövahinkoja).

Sen sijaan 4. päivänä mitä ilmeisimmin ei oikeasti tapahtunut mitään mainittavaa Pohjois-Vietnamin taholta, vaikka Johnson puheessaan näin väitti. Tuolloin 4. elokuuta oli huono näkyvyys, eivätkä tutkatkaan toimineet kunnolla ja USA:n alukset ampuivat joitakin epäselviä kohteita vastaan tuolla rannikolla. Mutta mitään todistetta Pohjois-Vietnamin alusten toiminnasta yhdysvaltalaisia vastaan ei siis ollut.

     ***     ***     ***

Alusta pitäen oli aika suoraviivaista päätellä, että tuohon suhteellisen pienen välikohtauksen avulla oli tarkoituskin saada aikaan tilanne, johon vedoten sodan laajentaminen tapahtuisi, joka onnistuikin.

Arkistojen avauduttua tiedämme myös, että presidentti Johnson tai Johnsonin hallinto eivät kertoneet kaikkia oleellisia asioita ylipäätään, eikä kaikkia asioita totuudenmukaisesti. Kuinka tarkoitushakuista tämä kaikki oli, sen saa jokainen itse päätellä.

Itse ajattelen Tonkinin lahden välikohtausta Vietnamin sodan Mainilan laukauksina. Erilaiset provokaatiot ja peite- tai väärän lipun operaatiot kuuluvat usein sotien aloittamisen arkeen.

     ***     ***     ***

Tonkinin lahden välikohtaus 1964 suomeksi Wikipediassa ja laajempi juttu englanniksi.

Warfronts käy läpi Tonkinin lahden tapahtumat YouTubessa nykytiedon valossa.