USA: Trumpin strategia 2025

USA:ssa pressa on samalla pääministeri, joka valitsee ministerinsä, siksi nimenomaan presidentti julkaisee ensimmäisenä virkavuonna strategiansa, kävin sen läpi lyhentäen noin kolmasosaan, ohessa linkki ja huomioita.

USA:n kansallinen strategia marraskuu 2025

     ***     ***     ***

Käyn lyhennellen ja huomioita esittäen läpi Trumpin ensimmäisenä virkavuonna 2025 julkaistun USA:n kansallisen turvallisuusstrategian (National Security Strategy, NSS), joka kertonee perinteellisesti enemmän syvän hallinnon kuin presidentin tavoitteista. Trumpin toisen kauden osalta asia on päinvastoin.

Ensimmäisenä virkakautenaan Trump oli vielä noviisi, mutta nyt toisena kautena tietää mitä haluaa ja syvä hallinto joutuu myötäilemään määritelmiä.

Esipuheessa Trump kertoo saavutuksenaan rajojen sulkemisesta laittomalle maahanmuutolle, woke- ja trans-kulttuurin poistamisesta armeijasta ja Nato-maiden puolustusmenojen nostamisesta (mielestäni järkevästä) kahdesta prosentista (mielestäni järjettömään) viiteen. Trump myös kertoo vapauttaneensa (ehkä ympäristömääräyksistä) energiantuotantoa ja tullitariffien ansiosta saaneensa kriittistä teollisuutta takaisin Yhdysvaltoihin.

Trump kertoo häpeämättä (laittomasta) hyökkäyksestään Irania vastaan, perustellen sitä Iranin (laillisella) ydinrikastusohjelmalla, jonka kansainväliset tarkastukset Trump lopetutti edellisellä kaudellaan. Kun ei tarkasteta, niin voi esittää omia ’totuuksia’ asiasta.

Trump kertoo myös huumekartellien vastaisesta sodasta. Oletettavasti siinä on järkeviäkin osioita, mutta nykyinen sotakampanja Venezuelaa vastaan on esimerkki Yhdysvaltojen laittomasta etupiiriopista, jossa USA katsoo oikeudekseen vaihtaa Latinalaisen Amerikan maiden hallintoja aina kun se katsoo tarpeelliseksi. Venezuelan ja Kuuban osalta tuo politiikka tarkoittaa kymmeniä vuosia jatkunutta laitonta näiden maiden sanktioimista. Sitten noiden sanktioiden aiheuttamaa taloudellista kurjuutta käytetään Suomenkin uutisissa esimerkkinä noiden maiden huonosta hallinnosta (esim. YLE 11.12.2025).

Trump lupaa voimistuneen Yhdysvaltojen tuovan maailmaan rauhan. Sen lisäksi Trump tekee Yhdysvalloista turvallisemman, rikkaamman, vapaamman ja voimakkaamman kuin koskaan ennen.

Se pyrkii korjaamaan taloudellista heikentymistä, liiallisia sitoumuksia ja (USA:n näkökulmasta) riippuvuuksia epäreiluista liittolaisuuksista sekä antiamerikkalaisista (siis muidenkin etuja ajavista) kansainvälisistä instituutioista.

Johdanto ja yleiskatsaus ja osia priorisoinneista

Strategia esittelee tavoitteet Yhdysvaltain etujen turvaamiseksi globaalissa kilpailussa. Se korostaa, että Yhdysvallat on siirtymässä "uuteen kulta-aikaan" hyödyntämällä vahvuuksiaan, kuten talouttaan, sotilaallista ylivoimaa ja innovaatioita.

Yleiskatsauksessa kerrotaan, kuinka Trump neuvotteli rauhan Kambodzhan ja Thaimaan, Kosovon ja Serbian, Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan, Pakistanin ja Intian, Israelin ja Iranin, Egyptin ja Etiopian, Armenian ja Azerbaidzhanin välillä ja lopetti Gazan sodan, ja kaikki elävät panttivangit palautettiin perheilleen. Itse arvelen tuon listan olevan voimakkaasti liioiteltu. Ainakin Gazassa Israel harjoittaa edelleen kansanmurhaa – Yhdysvaltojen tuella.

Yleiskatsauksessa Trumpin kerrotaan tavoittelevan paikallisten sotien lopettamista (ilmeisesti niiden, joita USA ei ole itse aloittamassa, vrt. Venezuela), jotta ne eivät laajene ja samalla toimi Yhdysvaltojenkin etuja haittaavasti. Toki hyvä periaate, nähdäkseni syvän hallinnon ja sotateollisen kompleksin tavoitteiden vastainen; kaikki merkit viittaavat siihen, että ainakin Trumpia edeltävät hallinnot ovat pikemminkin pyrkineet loputtomiin sotiin kuin rauhaan.

Keskeiset periaatteet ovat:

• Fokus kansallisten intressien määrittelemiseen ja ymmärtämiseen.
• Rauhaa voiman kautta; voima on paras pelote.
• Alttius puuttumattomuudelle; tässä viitataan itsenäisyysjulistuksiin ja vastaaviin, joissa todellakin tavoiteltiin sitä, että Yhdysvallat ei puutu muiden maiden konflikteihin. Rima puuttumiselle luvataan pitää korkealla.
• Joustava realismi; ollaan realistisia sen suhteen, mikä on mahdollista. Toisaalta pyritään rauhanomaisiin kaupallisiin suhteisiin maailman kansojen kanssa pakottamatta niille demokraattisia tai muita muutoksia. Muuten hyvä, mutta juuri nyt sotakampanja Venezuelaa vastaan osoittaa päinvastaista.
• Kansallisvaltio kunniaan. Hyvä periaate, juuri päinvastainen kuin mitä Euroopan Unionin hallinto tekee Suomenkin poliittisen johdon kannustamana.
• Suvereniteetti ja kunnioitus; tässä puhutaan mm. siitä, että ulkomaisten valtojen ei pidä pystyä vaikuttamaan Yhdysvaltojen kohtaloon eikä mm. sensuroimaan tai rajoittamaan kansalaisten sananvapautta. Europan Unionissa ja Britanniassa on parhaillaan käynnissä voimakas sanavapauden vastainen kampanja. Toki tiedämme, että Yhdysvalloissa on Trumpin aikana voimakas kampanja estää Israelin arvostelu heidän palestiinalaisiin kohdistamansa joukkotuhonnan takia. Esimerkkinä yliopistojen painostus ja Tik Tok -palvelun pakotettu omistuksen siirtäminen Oraclelle, jolla on saatu vaikutettu sallittuihin keskustelunaiheisiin.
• Voimatasapaino. Tarkoittaa käytännössä prof. John Mearsheimerin esittämää tulkintaa USA:n pitkän linjan ulkopolitiikasta, jossa Yhdysvallat toimii alueellisena hegemonina ja estää ketään muuta paikallista suurvaltaa tulemasta alueelliseksi hegemoniksi.
• Työntekijöiden edut ja tavoite rakentaa vauraus laajapohjaisesti ilman huipulle keskittymistä. Kaunis tavoite, tosin Trump, Trumpin hallinto ja Trumpia tukeneet miljardöörit/oligarkit eivät tee tuosta kovin uskottavaa.
• Reiluus. Yhdysvallat vaatii, että muut maat kohtelevat sitä oikeudenmukaisesti (SIC!). Tuossa puhutaan lisäksi siitä, että USA ei salli vapaamatkustajia liittolaistensa joukossa. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ei ole ollut mitään perusteita Yhdysvaltojen sotilaalliselle läsnäololle ainakaan Manner-Euroopassa. Euroopan voimavarat riittävät hyvin oman puolustuksen ylläpitämiseen; mutta EU:n ja EU-maiden johtoporukat ovat 90-luvun lopulta lähtien ajaneet sotilaallista kyvykkyyttään alas jostain syystä, jota en edelleenkään ymmärrä.
• Osaaminen ja meritokratia. Kaikkien menestystä tavoittelevien teollisuusmaiden tulisi lähteä tuosta liikkeelle. Esimerkiksi Suomi on toiminut määrätietoisesti toisella tavalla ulkoistaen menestyvää teollisuustuotantoa ja infrastruktuuria, vaikeuttaen teollisuuden toimintaa (vaikkapa tuhoamalla vakaan sähköverkon ja lähtemällä haitallisiin ennallistamisasetuksiin mukaan) ja tehden yrittämisestä vaikeaa.

Prioriteetit

Kirjaan näitä huomioiden edellä sanotut asiat.

• Massamuuton aikakausi on ohi. Se on rasittanut kotimaisia ​​resursseja, lisännyt väkivaltaa ja muuta rikollisuutta, heikentänyt sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vääristänyt työmarkkinoita ja heikentänyt kansallista turvallisuutta. Rajaturvallisuus on kansallisen turvallisuuden ensisijainen osa.
• Keskeisten oikeuksien ja vapauksien suojelu. Yhdysvaltain hallituksen tarkoituksena on turvata Yhdysvaltain kansalaisten luonnolliset oikeudet. Tätä varten Yhdysvaltain virastoille on myönnetty suuria valtuuksia. Näitä valtuuksia ei saa koskaan käyttää väärin mistään tekosyystä. Erityisesti sananvapaus, uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä oikeus valita ja ohjata yhteistä hallitustamme ovat keskeisiä oikeuksia, joita ei saa koskaan loukata. Vastustamme eliitin johtamia, demokraattisia rajoituksia keskeisille vapauksille Euroopassa ja muualla demokraattisessa maailmassa, erityisesti liittolaistemme keskuudessa.  - Tähän taas oma huomautus Israelin arvostelun estämisestä, joka selvästikin on Trumpin hallinnon tavoitteena.
• Taakanjako ja taakansiirto – Yhdysvaltojen ajat, jolloin se tuki koko maailmanjärjestystä ovat ohi. USA siirtää vastuun alueiden ylläpitämisestä liittolaisilleen ja kumppaneilleen. Yhdysvallat kuitenkin orkestroi noita toimintoja (luonnollisesti). Tuossa mainitaan myös Yhdysvaltojen mahdollisuus torjua vihamielisiä ja kumouksellisia vaikutteita. Tuosta tulee heti mieleen USA:n toimet Venezuelan suuntaan, joissa USA toimii itse vihamielisellä ja kumouksellisella tavalla.
• Taloudellinen turvallisuus: ”Pyrimme oikeudenmukaisiin ja vastavuoroisiin kauppasopimuksiin maiden kanssa, jotka haluavat käydä kauppaa kanssamme molemminpuolisen hyödyn ja kunnioituksen pohjalta. Mutta prioriteetteinamme on oleva oma työväestömme, oma teollisuutemme ja oma kansallinen turvallisuutemme.”
• Toimitusketjut. Yhdysvallat ei saa koskaan olla riippuvainen mistään ulkopuolisesta tahosta keskeisten komponenttien – raaka-aineista osiin ja valmiisiin tuotteisiin – osalta, jotka ovat välttämättömiä maan puolustukselle tai taloudelle.
• Uudelleenteollistaminen. Yhdysvallat teollistaa taloutensa uudelleen, palauttaa teollista tuotantoa takaisin kotimaahan ​​ja houkuttelee investointeja talouteemme ja työvoimaamme keskittyen kriittisiin ja nouseviin teknologiasektoreihin.
• Sotateollisuus. Kyvykkään puolustuksen (sotimisen) edellytys. Havaintona esitetään Ukrainan sodan kokemukset, joissa selvästikin USA:n kalliit sotalaitteet eivät ole toimineet rintamataisteluissa eivätkä ole pystyneet torjumaan halpoja drooneja. Tähän aihepiiriin panostetaan.
• Energiaintensiteetti. Tässä muistutetaan kuinka energian (öljyssä, kaasussa, hiilessä ja ydinvoimassa) tulee olla prioriteetti. Halpa ja runsas energia luo hyvin palkattuja työpaikkoja, alentaa amerikkalaisten kuluttajien ja yritysten kustannuksia, vauhdittaa uudelleenteollistamista. Em. asiat myös edistävät huipputeknologiaa. Nettoenergianvienti on kirjattu myös tavoitteeksi. Voikin todeta, kuinka suuri ’onnenpotku’ Ukrainan sota on ollut Yhdysvaltojen vaikkapa kaasuviennille – ja hyvään hintaan.  Tuossa muistutetaan, kuinka katastrofaaliset "ilmastonmuutoksen" ja ’nollapäästö’-ideologiat ovat vahingoittaneet Eurooppaa. Niin ovat.
• Sotilaalliset ja alueelliset uhat: Kiinan aggressio Taiwanissa ja merireiteillä, Venäjän Ukrainan sota (joka pahentaa riippuvuuksia), Lähi-idän terrorismi ja Iranin epästabiloivat toimet, Afrikan konfliktit ja islamistinen terrori sekä Läntiseen maailmanpiirin ulkopuolisten maiden tunkeutuminen (esim. strategiset varat).
• Amerikan finanssisektorin hallitsevan aseman säilyttäminen ja kasvattaminen sen varmistamiseksi, että markkinamme ovat edelleen dynaamisimpia, likvideimpiä ja turvallisimpia ja että ne pysyvät maailman kadehdittavina. Tuo on tietenkin luonnollinen tavoite maailman ainoan alueellisen hegemonian asemaa tavoittelevalla suurvallalle.

Alueiden painopisteet

Alustuksessa korostetaan, ettei kannata olla kaikissa asioissa ja paikoissa mukana. Jätän itse pois tästä yhteenvedosta Afrikan ja Aasian-Tyynenmeren alueen, jotka ovat joko suoraviivaisia tai epäselvästi kirjoitettuja.

Läntinen pallonpuolisko: Trumpin lisäys Monroe-doktriiniin (etupiirioppiin)

Vuosien laiminlyönnin jälkeen Yhdysvallat vahvistaa ja toteuttaa Monroe-doktriinia Amerikan ylivoimaisuuden palauttamiseksi läntisellä pallonpuoliskolla sekä kotimaamme ja alueen avaingeografioiden suojeluksi. Estämme muualta tulevia kilpailijoita sijoittamasta joukkoja tai muita uhkaavia kykyjä tai omistamasta tai hallitsemasta strategisesti elintärkeitä varoja pallonpuoliskossamme.

USA etsii maita, jotka maat auttavat pysäyttämään laittoman ja hajottavan maahanmuuton, neutralisoimaan kartellit, kehittämään alueen tuotantoa sekä paikallisia yksityistalouksia. Palkitsemme ja kannustamme alueen hallituksia, puolueita ja liikkeitä laajasti linjassa periaatteidemme ja strategiamme kanssa. Mutta emme saa sivuuttaa hallituksia erilaisilla näkemyksillä, joiden kanssa jaamme silti etuja ja jotka haluavat työskennellä kanssamme. Tämä viimeinen lause kuulostaa jälleen kerran tekopyhältä.

Yhdysvaltojen on arvioitava sotilaallinen läsnäolomme läntisessä pallonpuoliskossa:

• Globaalin sotilaallisen läsnäolon uudelleenjärjestelyä akuuttien uhkien vastaamiseksi. Tuo näyttäisi tarkoittavan vetäytymistä pois alueilta, joiden suhteellinen merkitys on laskenut;
• Nykyistä sopivampaa rannikkovartioston ja laivaston läsnäoloa merireittien hallintaan (arvaan, että tarkoitetaan myös Venezuelaa, Panaman kannasta, Kuubaa, jne.), laittoman ja muun ei-toivotun maahanmuuton torjuntaan, ihmis- ja huumakaupan vähentämiseen sekä avainkuljetusreittien hallintaan;
• Kohdennettuja joukkojen sijoittamisia rajan turvaamiseksi ja kartellien kukistamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa tappavan voiman käyttö viime vuosikymmenien epäonnistuneen pelkän lainvalvontastrategian korvaamiseksi (tässä kenties viitataan Trumpin laittomiin pikaveneiden ja näiden miehistöjen teloituksiin 2 000 kilometrin päässä USA:n rannikosta); sekä
• Läsnäolon perustamista tai laajentamista strategisesti tärkeillä paikoilla. Tätähän USA on tehnyt tarpeen mukaan 200 vuoden ajan.

Ei-pallonpuoliskon kilpailijat ovat edenneet pallonpuoliskossamme, sekä taloudellisesti haittaamiseksi meitä tällä hetkellä että tavoilla, jotka voivat vahingoittaa meitä strategisesti tulevaisuudessa. Tässä ilmeisesti viitataan ainakin Kiinan taloudelliseen yhteistyöhän monien Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Trumpin määritelmät ovat sisäisesti ristiriidassa siihen, että mailla pitäisi olla suvereeni oikeus omiin asioihinsa.

Yhdysvaltojen on oltava ylivoimainen läntisessä pallonpuoliskossa turvallisuutemme ja vaurautemme ehtona – ehto, joka mahdollistaa itsemme varman esittämisen alueella siellä ja silloin kun tarvitsemme. Tämä juuri kuin Mearsheimerin ulkopoliittisen realismista.

Ehtona liittolaisille Trump vaatii näitä työskentelemään heille ’vihamielisten’ (siis taloudellisten kilpailijoiden) patoaminen ja USA:n tukikohtien perustamisen mahdollistamiset yms.

Tässä asiayhteydessä muistutetaan, että vaikka yhdysvaltalaiset tuotteet yms. ovat parempia ostoksia (!) muihin verrattuna, niin siitä huolimatta käytetään lisenssejä, tariffeja yms. näiden tuotteiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.

Tässä asiayhteydessä puhutaan paljon menestyksekkäästä ’pallonpuoliskomme’ suojelusta. Ikään kuin kansainväliset kaupalliset suhteet olisivat uhka, jota kuuluu vastustaa kaikin keinon, jos jotkut kilpailevat USA:n kauppasuhteiden kanssa.

Lähi-itä: Todetaan, että aikaisemmin on ollut kolme syytä olla läsnä Lähi-idässä: vuosikymmenten ajan Lähi-itä oli maailman tärkein energian toimittaja, suurvaltojen kilpailun pääareena ja täynnä konflikteja, jotka uhkasivat levitä laajemmalle maailmaan. Nykyään vain viimeinen saattaa pitää paikkaansa; konflikti – on yhä Lähi-idän häiritsevin piirre, mutta todellisuudessa se on pienempi ongelma kuin otsikot antavat ymmärtää:

• Iran. Trump kutsuu Irania alueen pääasiallisena epästabilisoivana voimana. Luonnollisesti tuo on näkökohta, kun Israelin valtapolitiikka alueella katsotaan kaikkea ohjaavaksi toiminnaksi. Tässäkin muistutetaan presidentti Trumpin kesäkuun 2025 (laittomasta) hyökkäyksestä Irania vastaan.
• Israelin ja palestiinalaisten konflikti on yhä vaikea, mutta presidentti Trumpin neuvottelema tulitauko ja panttivankien vapautus ovat vieneet tilannetta kohti pysyvämpää rauhaa. Hamasin pääasialliset ulkomaiset tukijat ovat heikentyneet tai vetäytyneet. Tässäkin siis kannattaa muistaa, että Trumpin Yhdysvalloissa on määrätietoisesti estetty Israeliin kohdistuvaa kritiikkiä monella taholla.
• Syyria on edelleen mahdollinen ongelmapesä, mutta amerikkalaisen, arabien, Israelin ja Turkin tuella se voi vakautua ja ottaa oikeutetun, myönteisen paikkansa alueella. Tässä kannattaa muistaa Barack Obaman vuonna 2012 CIA:lle antama alueen epästabiilisuutta lisännyt määräys kaataa Bashar al-Assadin hallinto, operaatio onnistui lopulta vuoden 2024 joulukuussa. Tästä on puolestaan kertonut mm. professori Jeffrey Sachs.

Strategiassa tavoitellaan energiapuolen kiinnostuksen hiipuessa Lähi-itään kiinnostusta ydinenergiassa, tekoälyssä, puolustusteknologiassa ja infrastruktuurissa. Voi ajatella, että ao. otsakkeet liittyvät erityisesti Israeliin.

Silti USA:lla näyttäisi olevan ydinetuja alueella:

• Persianlahden energiantuotanto ei saa joutua suoran vihollisen käsiin. Ketähän nuo ’viholliset’ ovat.
• Hormuzinsalmi pidetään avoimena.
• Punainenmeri pysyy vapaasti kuljettavana. Tässä viitataan varmaankin Huthien heimoon, joka on hyökkäillyt Israelia vastaan samalla kun Israel on harjoittanut palestiinalaisten joukkotuhontaa. Tämä viimeinen asia ei ole saanut Yhdysvaltojen strategiassa minkäänlaista – edes tuohon viittaavaa huomiota.
• Alue ei saa olla terrorismin hautomo.
• Israel turvataan. Tulihan se sieltä.

Lopussa viitataan vielä mm. Abraham-sopimuksiin, jossa USA on tehnyt Israelin ja arabimaiden välisiä sopimuksia, joita esimerkiksi Turkki ja Iran ovat arvostelleet. Lopussa ollaan myös optimistisia, että Lähi-idän konfliktit ovat taakse jäänyttä aikaa.

Eurooppa

Yhdysvallat tukee liittolaisiaan säilyttämään vapautensa ja turvallisuutensa. Eurooppa on kuitenkin menettänyt sivilisaatiollisen itseluottamuksensa ja länsimaisen identiteettinsä.

Monet eurooppalaiset maat ovat omaksuneet politiikkaa, joka uhkaa niiden omaa olemassaoloa: hallitsematon maahanmuutto on johtanut kasvavaan väkivaltaan, yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ja sananvapauden kaventumiseen. Syntyvyys on romahtanut, ja useissa maissa valtaa pitävät voimat tukahduttavat kansallismielistä oppositiota. Samalla Eurooppa on ajautunut syvään katkokseen Venäjän kanssa – katkokseen, joka muodostaa eksistentiaalisen uhan koko mantereelle.

Taloudellisesti Eurooppa on menettämässä osuuttaan maailman bruttokansantuotteesta liiallisen sääntelyn, luovuutta tukahduttavan byrokratian ja energiapoliittisten virheiden takia. Monet eurooppalaiset johtajat ovat samalla riippuvaisia ulkoisista voimista, joiden etu on Euroopan heikentäminen.

Yhdysvallat ei voi eikä aio luovuttaa Eurooppaa. Eurooppa on liian tärkeä – sekä strategisesti että kulttuurisesti. Transatlanttinen kauppa on maailman suurin kahdenvälisen kaupan alue. Euroopassa on yhä maailman johtavia teollisuus- ja teknologiayrityksiä, huippuyliopistoja ja kulttuurilaitoksia. Emme voi sallia, että tämä perintö tuhoutuu.

Siksi Yhdysvallat toimii seuraavasti:

• Autamme Eurooppaa korjaamaan kurssiaan ja palaamaan vahvaksi, itsenäiseksi kumppaniksemme.
• Priorisoimme suhteita niihin maihin, jotka haluavat palauttaa suuruutensa ja ovat valmiita seisomaan omilla jaloillaan suvereeneina valtioina.
• Edistämme diplomaattista ratkaisua Ukrainan sotaan mahdollisimman pian, jotta Eurooppa voi keskittyä taloudelliseen toipumiseen, jälleenrakennukseen ja pitkäaikaiseen vakauteen.
• Tuemme eurooppalaisten kansojen oikeutta puolustaa demokratiaa, sananvapautta ja omaa kulttuurista luonnettaan.
• Kannustamme isänmaallisia voimia ja kansallista henkeä, joka on välttämätön Euroopan elpymiselle.
• Varmistamme reilun kaupankäynnin ja yhteiset toimet vihamielisiä talouskäytäntöjä vastaan – kuten kiinalaista ylikapasiteettia, teknologian varastamista ja kybervakoilua.
• Lopetamme NATOn loputtoman laajentumisen ja keskittymällä olemassa olevien liittolaisten vahvistamiseen.

• Tunnustamme, että pitkällä aikavälillä monet nykyiset NATO-jäsenet voivat muuttua demografisesti niin, että niiden väestön enemmistö ei enää ole eurooppalaista alkuperää. Tämä kehitys voi muuttaa liittolaissuhteidemme luonnetta ja edellyttää rehellistä keskustelua siitä, kenen kanssa jaamme yhteisen kohtalon.

Yhdysvallat haluaa nähdä vahvan, itseluottavaisen ja ylpeän Euroopan – ei alistetun tai hajoavan. Vahva Eurooppa on vahva Amerikka, ja vahva Amerikka on vahva Eurooppa.

Aiheesta on vielä toinen osio: Euroopan suuruuden edistäminen

Amerikkalaiset virkamiehet ovat tottuneet ajattelemaan Euroopan ongelmia sotilasmenojen puutteellisuuden ja taloudellisen pysähtyneisyyden kautta. Tässä on totuuden siemen, mutta Euroopan todelliset ongelmat ovat paljon syvempiä.

Manner-Eurooppa on menettänyt osuuttaan maailman bruttokansantuotteesta – laskien 25 prosentista vuonna 1990 14 prosenttiin tänä päivänä – osittain kansallisten ja kansainvälisten sääntöjen vuoksi, jotka heikentävät luovuutta ja ahkeruutta. Mutta tämä taloudellinen lasku on varjostettu paljon todellisemmalla ja nopeammalla sivilisaation katoamisen näkymällä.

Eurooppaa kohtaavat suuremmat ongelmat sisältävät Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten elinten toimet, jotka heikentävät poliittista vapautta ja suvereniteettia, maahanmuuttopolitiikat, jotka muokkaavat manteretta ja luovat ristiriitoja, sananvapauden sensuroinnin ja poliittisen opposition tukahduttamisen, romahtavat syntyvyysluvut sekä kansallisten identiteettien ja itseluottamuksen menetykset.

Jos nykyiset trendit jatkuvat, manner on tunnistamaton 20 vuoden kuluessa tai jo aikaisemmin. Tämän vuoksi ei ole ollenkaan selvää, ovatko tietyt eurooppalaiset maat talouksiltaan ja sotilaallisesti riittävän vahvoja säilyttääkseen luotettavuutensa liittolaisina. Monet näistä kansakunnista nopeuttavat tällä hetkellä panostustaan nykyiseen onnettomaan suuntaansa.

Haluamme Euroopan pysyvän eurooppalaisena, palauttavan sivilisaationsa itseluottamuksen ja hylkäävän epäonnistuneen keskittymisensä sääntelykuristukseen. Tämä itseluottamuksen puute näkyy selkeimmin Euroopan suhteissa Venäjään.

Eurooppalaiset liittolaiset nauttivat merkittävistä voimavaroista Venäjää vastaan lähes kaikilla mittareilla ydinaseita lukuun ottamatta. Venäjän sodan Ukrainassa seurauksena Euroopan suhteet Venäjään ovat nyt syvästi heikentyneet, ja monet eurooppalaiset pitävät Venäjää eksistentiaalisena uhkana.

On Yhdysvaltain ydinetu neuvotella Ukrainan vihollisuuksien nopea lopettaminen vakauden saavuttamiseksi eurooppalaisissa talouksissa, tahattoman eskalaation tai sodan leviämisen estämiseksi sekä strategisen vakauden palauttamiseksi Venäjän kanssa, samoin kuin Ukrainan jälleenrakennuksen mahdollistamiseksi vihollisuuksien jälkeen sen selviytymiseksi toimivana valtiona.

Ukrainan sota on saanut kurjan vaikutuksen lisäten Euroopan, erityisesti Saksan, ulkoisia riippuvuuksia. Tänään saksalaiset kemikaaliyhtiöt rakentavat joitakin maailman suurimpia jalostuslaitoksia Kiinaan käyttäen venäläistä kaasua, jota ne eivät voi saada kotimaastaan.

Trumpin hallinto on ristiriidassa eurooppalaisten virkamiesten (oletettavasti tarkoittaa mm. EU:n komission johtoa) kanssa. Suuri eurooppalainen enemmistö haluaa rauhaa, mutta tämä halu ei heijastu politiikkaan suurelta osin näiden hallitusten harjoittaman demokraattisten prosessien alistamisen vuoksi. Tämä on strategisesti tärkeää Yhdysvalloille juuri siksi, että eurooppalaiset valtiot eivät voi uudistaa itseään, jos ne ovat loukussa poliittisessa kriisissä. Silti Eurooppa on Yhdysvalloille strategisesti ja kulttuurisesti elintärkeä. Transatlanttinen kauppa on edelleen maailman talouden ja amerikkalaisen vaurauden pilareita.

Eurooppalaiset sektorit valmistuksesta teknologiaan ja energiaan ovat yhä maailman vahvimpia. Eurooppa on edistyksellisen tieteellisen tutkimuksen ja maailman johtavien kulttuurilaitosten koti. Emme voi vain sivuuttaa Eurooppaa – sen tekemisestä olisi itseään vahingoittavaa sille, mitä tämä strategia pyrkii saavuttamaan. Amerikkalaisen diplomatian tulisi jatkaa aitoa demokratiaa, ilmaisun vapautta ja eurooppalaisten kansojen yksilöllisen luonteen ja historian varauksetonta juhlistamista. Amerikka kannustaa poliittisia liittolaisiaan Euroopassa edistämään tätä hengen heräämistä, ja isänmaallisten eurooppalaisten puolueiden kasvava vaikutusvalta antaa todellakin syytä suurelle optimismille.

Tavoitteenamme tulisi olla auttaa Eurooppaa korjaamaan nykyinen suuntansa. Tarvitsemme vahvan Euroopan auttamaan meitä menestymään kilpailussa ja toimimaan yhdessä kanssamme estääkseen minkään vihollisen dominoimasta Eurooppaa (tässä oletettavasti tarkoitetaan Kiinaa tuolla vihollisella). Näiden maiden luonne on myös strategisesti tärkeä, koska laskemme luoviin, kyvykkäisiin, itsevarmoihin ja demokraattisiin liittolaisiin vakauden ja turvallisuuden ehtojen luomiseksi. Haluamme työskennellä linjattujen maiden kanssa, jotka haluavat palauttaa entisen suuruutensa.

On enemmän kuin uskottavaa, että muutaman vuosikymmenen kuluessa viimeistään tietyt NATO-jäsenet muuttuvat enemmistöltään ei-eurooppalaisiksi, jolloin voi pohtia näkevätkö ne paikkansa maailmassa tai liittonsa Yhdysvaltain kanssa samalla tavalla kuin ne, jotka allekirjoittivat NATO-sopimuksen.

Laaja politiikkamme Eurooppaa kohtaan tulisi priorisoida seuraavaa:
• Vakauden palauttaminen Euroopan sisällä ja strateginen vakaus Venäjän kanssa;
• Euroopan mahdollistaminen seisomaan omilla jaloillaan ja toimimaan linjattuna suvereenien valtioiden ryhmänä, mukaan lukien ottamalla ensisijaisen vastuun omasta puolustuksestaan ilman minkään vihamielisen vallan dominointia;
• Toimiminen Euroopan nykyistä suuntausta vastaan eurooppalaisten kansojen kanssa;
• Eurooppalaisten markkinoiden avaaminen Yhdysvaltain tavaroille ja palveluille sekä Yhdysvaltain työntekijöiden ja yritysten reilun kohtelun varmistaminen (mielenkiintoisesti vastavuoroisuutta ei mainita);
• Keskisen, Itäisen ja Eteläisen Euroopan terveiden kansakuntien vahvistaminen kaupallisten siteiden, asekaupan, poliittisen yhteistyön sekä kulttuuri- ja koulutusvaihtojen kautta;
• NATO laajenemisen lopettaminen käytännössä; sekä
• Euroopan kannustaminen toimimaan merkantilistista ylikapasiteettia, teknologian varkauksia, kybervakoilua ja muita vihamielisiä talouskäytäntöjä vastaan.