Palestiinan sotien juurisyy - osa 1. MandaattiTorstai 9.7.2026 Israeliin liittyen sekä Palestiinan alueen että muidenkin lähialueiden konfliktien juurisyy löytyy nähdäkseni seuraavasta tapahtumakulusta: Kun Ensimmäisen Maailmansodan lopulla Ympärysvallat väittivät noudattavansa kansojen itsemääräämisoikeutta, niin todellisuudessa sitä noudatettiin vain jossain määrin Euroopassa. Eikä juurikaan muualla maailmassa. Kuitenkin joulukuussa 1917 oli Britannia antanut lupauksen juutalaisten kansalliskodin perustamisesta Palestiinaan - siis alueelle, jonka väestöstä tuolloin 90 prosenttia oli muita kuin juutalaisia, ja joiden tiedettiin vastustavan tuollaisia hankkeita. Kuitenkin vuosina 1915–1916 olivat britit käyneen neuvotteluja Mekan emiirin kanssa luvaten arabivaltion perustamista (suunnilleen tuolle) alueelle jos vain arabit ryhtyvät kapinaan Osmanni-valtaa vastaan. Kapina syntyikin. Osmanni-imperiumin entiset osat jaettiin Kansainliitossa A-mandaatteihin, jolla tarkoitetaan alueita, joiden uskottiin lähitulevaisuudessa pystyvän itse hallitsemaan itseään, mutta tarvitsevan ensin kehittyneempien kansojen ohjausta. Ohjausjakson pituutta ei määritelty. Afrikan siirtomaat puolestaan katsottiin B-alueiksi, jotka tarvitsevat kehittyneempiä isäntiään vielä enemmän. Brittien ja ranskalaisten kannalta kiusallisella tavalla Cykes–Pivot-sopimus tuli varhain julkisuuteen, koskapa Venäjä oli mukana samoissa neuvotteluissa, mutta vallankumouksen myötä joutui noista erilleen ja toikin tuon sopimuksen esiin esimerkkinä imperialismista. Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan lähettämällä selvitysryhmä ottamaan selvää paikallisten näkemyksistä noihin kysymyksiin. Britannia ja Ranska jättäytyivät varhain pois, arvatenkin ounastellen todennäköisiä tuloksia. Lopulta vain yhdysvaltalaiset olivat mukana muodostaen King–Crane-komission. Komissio tuli johtopäätökseen, että paikalliset arabit (valtaenemmistö) halusivat ensi sijassa itsenäisyyttä. Poliittisin perustein tulokset salattiin pariksi vuodeksi, kunnes asiat oli saatu päätettyä Britannian ja Ranskan haluamalla tavalla ilman noita kiusallisia tietoja. "King–Crane-komissio kertoi raportissaan, että komission jäsenillä oli syvää sympatiaa sionistien valtiollista tavoitetta kohtaan, mutta sitä ei voitaisi toteuttaa muuten kuin väkivalloin. Sen näkemyksen mukaan Balfourin julistus oli jyrkässä ristiriidassa presidentti Wilsonin kansojen itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen kanssa. Oli mahdotonta samaan aikaan tehdä Palestiinasta runsaaseen maahanmuuttoon perustuva juutalaisvaltio ja kunnioittaa Palestiinan asukkaiden itsemääräämisoikeutta." Komission raporttia ei julkaistu kuin vasta 1922, jolloin Kansainliitto oli jo hyväksynyt Palestiinan mandaatin. Nimeään kantavan julistuksen kirjoittaja, Britannian silloinen ulkoministeri Arthur Balfour kirjoitti samana vuonna seuraavasti: ”Palestiinassa emme aio edes muodollisesti kysyä maan nykyisten asukkaiden mielipidettä. … Neljä suurta valtaa on sitoutunut sionismiin. Ja sionismi, olipa se oikein tai väärin, hyvä tai huono perustuu vuosisataisiin perinteisiin, nykyisiin tarpeisiin ja tulevaisuuden toiveisiin, jotka ovat paljon merkittävämpiä kuin niiden 700 000 arabin näkemykset ja ennakkoluulot, jotka tällä hetkellä asuttava tuota muinaista maata.” Suurvallat siis päättivät Palestiinan kohtalon. Mandaattiin sisältyi alusta asti konflikti sionistisen liikkeen ja Palestiinan asukkaiden välillä. Yllä oleva kirjoitus perustuu Timo Stewartin erinomaiseen kirjaan: Näkemykseni mukaan Israelin politiikkana on ollut alusta pitäen etninen puhdistus, apartheid ja palestiinalaisten tuhoaminen silloin kun kaksi edellistä eivät laajenna Israelin alueita riittävän hyvin. *** *** *** Ohessa myöhempää historiaa karttojen avulla yhdysvaltalaiselta sivulta kopioituna:
|
Juha Vuorio, Oulu
Kansanedustajaehdokas
---------- 73 ----------
Sain 3 444 ääntä. Kiitos!
Kansanedustajaehdokas
---------- 73 ----------
Sain 3 444 ääntä. Kiitos!
Palestiinan sotien juurisyy - osa 1. MandaattiTorstai 9.7.2026 |
