EU:n unelma avonaisista rajoista tuo kurjuuden tullessaan

Share |
29.03.2018

On helppo suoraviivaisesti päätellä nykyisessä maailmantilanteessa, että avoimet rajat mm. muuttavat suomalaisen yhteiskunnan maailman sosiaaliturvatoimistoksi.

Sen lisäksi maahan tulevan halpatyövoiman myötä elinkeinoelämämme rakenne muuttuu pois korkean lisäarvon toiminnoista ja edessä on kurjistumista kurjistumisen perään.

Jussi Halla-aho kirjoittaa aiheesta Brexitin ja EU:n keinotekoisten tavoitteiden näkökulmasta:

"Tärkein yksittäinen tekijä Britannian kansanäänestyksessä ja sen tuloksessa oli työvoiman (ja "työvoiman") vapaa liikkuvuus EU:n sisällä.

EU:ssa työvoiman liikkuminen on sidottu erottamattomasti tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaaseen liikkumiseen eli lyhyesti sanottuna yhteisiin sisämarkkinoihin. Koska Britannia ei voi eikä aio sallia työvoiman vapaata liikkumista, se joutuu EU-eron vuoksi lähtemään sisämarkkinoilta, ja tästä puolestaan aiheutuvat kaikki brexit-neuvotteluiden ratkaisemattomat ongelmat.

Ihmisten liikkumisella ei kuitenkaan ole mitään loogista yhteyttä tavaroiden ja palvelujen vapaaseen liikkumiseen. Ihmisten liikkuminen ei ole kauppapolitiikkaa vaan poliittinen ja ideologinen hanke, jonka tavoitteena on murentaa kansallisvaltioita ja luoda eurooppalaista identiteettiä.

Paitsi että ihmisten liikkuminen ei ole edellytys vapaakaupalle, se on ristiriidassa vapaakaupan kanssa. Kautta historian ihmisten työperäinen liikkuvuus on ollut seurausta kasvun ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta. Köyhemmät maat ovat saaneet mahdollisuuden myydä matalan jalostusasteen tuotteita, kuten viljaa tai raaka-aineita, vauraampiin maihin, jotka puolestaan ovat voineet keskittyä tekemään sitä, missä ne ovat hyviä. Vapaakaupan pitäisi tehdä työn perässä liikkuminen tarpeettomaksi.

Työvoiman vapaa liikkuvuus eri kehitysasteella olevien maiden välillä tuhoaa kasvun edellytyksiä lähtömaissa. Esimerkiksi Latvian väkiluku on kutistunut EU-jäsenyyden aikana 2,4 miljoonasta 1,9 miljoonaan. Suurin osa lähtijöistä on koulutettuja nuoria, juuri niitä, joita Latvia tarvitsisi voidakseen hyötyä EU:n sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Samanlainen kehitys on käynnissä esimerkiksi Liettuassa ja Romaniassa.

Yksilön kannalta lähteminen on ymmärrettävää. Latviassa keskipalkka on 670€/kk. Insinööri tai opettaja ansaitsee enemmän tiskaajana Lontoossa kuin oman alansa töissä kotimaassa. Lähtömaan tulevaisuuden kannalta tämä on kuitenkin tuhoisaa.

Vastaanottavissa maissa, kuten Britanniassa, halpatyövoiman rajaton saatavuus paitsi pitää palkat alhaalla myös rapauttaa työn tuottavuutta. Automatisaatioon, prosessitehokkuuteen ja laitteisiin ei kannata investoida, koska halpatyöläisiä on jatkuvasti saatavilla. Japanissa, jonka työvoimareservit kutistuvat alhaisen syntyvyyden vuoksi, kehitys on päinvastainen, koska maahanmuuton lisääminen ei poliittisista syistä ole vaihtoehto.

EU tekisi itselleen ja jäsenmailleen suuren palveluksen purkamalla keinotekoisen ja ideologisen linkin ihmisten ja tavaroiden liikkumisen väliltä. Työluvat ja saatavuusharkinta pitäisi palauttaa myös EU-maiden kansalaisille"
22.06.2018Jordan Petersonin 12 elämänohjetta
22.06.2018Rikollisia Suomessa
20.05.2018Ylen journalismi ja Aku Louhimies
07.05.2018Suomen ja Viron erot
06.05.2018Ampuma-asedirektiivi täytäntöönpanossa
24.04.2018Marko Hamilo Ylen hampaissa
18.04.2018Turun terrori-iskun suomalainen silminnäkijä
29.03.2018EU:n unelma avonaisista rajoista tuo kurjuuden tullessaan
17.03.2018Valtamedia erkanee perinteisistä ihanteistaan
22.02.2018Lastensuojelusta on tullut huostaanottoautomaatti

Siirry arkistoon »