Hallituskumppaneita?

Kokoomus käy median välityksellä mielenkiintoista ja tarpeellista keskustelua omasta olemuksestaan. Koska keskustelu liittyy lähinnä kokoomuksen ja perussuomalaisten suhteeseen ja yhteistyömahdollisuuksiin, annan hiukan omia, rakentavia evästyksiäni.

Vaikka monet kokoomuslaiset ovat tehneet hyviä analyysejä tilanteesta, vielä useampi menee metsään muutamassa asiassa:

1. Kokoomus yliarvioi oman pelitilanteensa ja houkuttelevuutensa yhteistyökumppanina. Se teki tämän virheen jo viime vuonna eduskuntavaalien jälkeen ja uskoi voivansa kilpailuttaa sdp:tä ja keskustaa sekä käyttää perussuomalaisia vauhdittajana.

Lopputulos tuli suurena yllätyksenä kokoomukselle mutta tuskin monellekaan muulle. Tosiasia on, että juuri kukaan ei halua kokoomuksen kanssa hallitukseen. Vihreille ja rkp:lle kokoomus toki on mieluinen kumppani, mutta niillä on myös paljon muita hyviä vaihtoehtoja. Varsinkin maahanmuuttokiima yhdistää kokoomusta, vihreitä ja rkp:tä, mutta samaa kiimaa löytyy aivan riittävästi myös vasemmistosta, ja kepulle käy kaikki.

Jos kokoomukselle ei valkene omien pelimerkkien vähäisyys, sille on tulevaisuudessa luvassa lisää ikäviä yllätyksiä.

2. Kokoomuksen käsitys perussuomalaisista on virheellinen. Puolueen johto ja - ainakin viikonlopun kyselyn perusteella - suuri osa kenttäväestä uskoo, että ps on hillotolppapuolue, joka lähtee riemumielin hallitukseen tukemaan kokoomuslaista politiikkaa, kunhan sille annetaan joku pilipaliministerin salkku ja joitakin kosmeettisia muutoksia turvapaikkasääntöihin.

Vuoden 2015 valossa tämä väärinkäsitys on ymmärrettävä, mutta ajat ovat muuttuneet, samoin perussuomalaiset. Jos kokoomus ei pysty päivittämään näkemystään ja ymmärtämään perussuomalaisten toimintalogiikkaa ja motiiveja, sille on tulevaisuudessa luvassa lisää ikäviä yllätyksiä.

3. Perussuomalaisten näkökulmasta kantona yhteistyön kaskessa on ideologisten eroavaisuuksien lisäksi erittäin vähäinen luottamus kokoomuksen nykyiseen johtoon. Epäluottamuksen takana ovat vuosien 2015-2017 kokemukset hallituksessa sekä varsinkin kesän 2017 suhmurointi ja vehkeily.

Luottamus ei ole täysin ehdoton edellytys hallitusyhteistyölle, mutta hyötyä siitä ehdottomasti on. Vaihtoehtona luottamukselle on se, että vedätyksiä ja välistävetoja joudutaan torjumaan kirjaamalla joka ainoa yksityiskohta ja toimenpide etukäteen paperille. Sellainen yhteistyö on raskasta ja vaikeaa.

Monet kokoomuksen suunnalta tulevat puheenvuorot kertovat siitä, että tätä(kään) asiaa ei ymmärretä. Viestitetään, että perussuomalaisten pitäisi vakuuttaa kokoomus luotettavuudestaan, kun todellisuudessa tilanne on aivan päinvastainen.

* * *
Se, millainen puolue kokoomuksen pitäisi olla, on pelkästään kokoomuslaisten asia ja heidän omissa käsissään. Jos kokoomus haluaa olla sinivihreä, "edistyksellinen" monikulttuuripuolue, tai jos "markkinatalous" tarkoittaa sille lähinnä julkisen rahan kuppaamista suurituloisten ja suuryritysten taskuihin, se on ideologisesti niin kaukana perussuomalaisista, että yhteistyötä on järkevää tavoitella mieluummin muiden samanmielisten - kuten vihreiden - kanssa.

Mutta jos kokoomus haluaa rakentaa yhteistyötä perussuomalaisten kanssa ja siten olla tarjoamassa vaihtoehtoa punavihreälle konkurssipolitiikalle, yhteistyövisioita ei pidä rakentaa väärinkäsitysten varaan.