Kun Suomi tuhottiin

01.01.2021

Tuomas Malinen kirjoittaa asiantuntevasti tulevaisuudesta, joka on suoraa jatkumoa Suomen nykyisestä toiminnasta, joka puolestaa muistuttaa omaan jalkaan ampumista:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/kun-suomi-tuhottiin/

Kun Suomi tuhottiin

Vuosi 2024 ei alkanut lupaavasti.

Uudenvuoden kovat pakkaset pakottivat useisiin tehtaiden hätäsulkuihin Venäjän vähentäessä äkillisesti sähkön tuontiaan Suomeen. Suomi jäi Venäjän tuontisähkön varaan poikkeuksellisen kuivan kesän ja syksyn jäljiltä, joka supisti Norjan ja Ruotsin vesivarannot äärimmilleen. Sähköverkko kaatui monilla alueilla, minkä seurauksena useissa kodeissa uuttavuotta oli vastaanotettu kynttilänvalossa.

Sanna Marinin hallituksen toteuttama turvetuotannon alasajo oli ollut lopullinen niitti kivihiili- ja turvetuotannon varaan rakennetulle varavoimajärjestelmälle. Venäjän energiantuonnin ailahtelevuus oli johtanut jo vuoden 2023 alkukeväästä useisiin tehtaiden hätäpysäytyksiin, ja uuden varavoimakapasiteetin rakentaminen oli vielä pahasti kesken.

Pääministeri Laura Huhtasaari oli huolissaan. Sähkökatkot todennäköisesti pahentaisivat ruokamellakoita. Vuodesta 2017 toisiaan seuranneet katovuodet sekä maataloustuotannon vaiheittainen ja vuosia kestänyt alasajo olivat johtaneet kotimaisen ruuantuotannon jyrkkään vähenemiseen. Kun elintarvikkeiden kansainvälinen tuonti sitten tyrehtyi pankkikriisin kaataessa maailmantalouden kuudentena peräkkäisenä katovuonna 2021, Suomen ruokahuolto tippui oman tuotannon ja varmuusvarastojen varaan.

Suomen ruuan varmuusvarastojen alasajon politiikka, jonka Jyrki Kataisen hallitus sinisilmäisesti käynnisti vuonna 2013, oli johtanut varmuusvarastojen loppumiseen maaliskuussa 2022. Suomalaiset eivät ensin voineet uskoa, että maasta voisi loppua ruoka, mutta totta se oli. Suomalaisten mitta täyttyi. Mellakat alkoivat, ja koko vuoden 2021 liitoksissaan natissut Sanna Marinin hallitus kaatui toukokuussa 2022.

Pääministeri Huhtasaari mittaili valtioneuvoston käytäviä hermostuneesti. Perussuomalaiset oli voittanut alkusyksyn 2022 eduskuntavaalit äänivyöryllä, ja Huhtasaari oli nostettu pääministeriksi vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen. Toiseksi suurimmaksi puolueeksi oli yllättäen noussut Kristillisdemokraatit, SDP:n kannatuksen romahtaessa suomalaisten tajutessa minkälaiseen kuoppaan Demarit olivat, ex-pääministeri Marin johdolla Suomen ajaneet. Keskusta oli hajonnut Paavo Väyrysen vetämäksi Uudeksi Keskustapuolueeksi ja Annika Saarikon vetämäksi Moderniksi Keskustaksi. Kumpikaan ei nauttinut suurta kannatusta.

Pääministeri Huhtasaari pysähtyi ja huokaisi. Kuinka olimme voineet olla näin sinisilmäisiä?

Italiasta ja Espanjasta vuonna 2021 alkanut pankkikriisi oli ajanut Keski-Euroopan kaaokseen. Mellakat olivat arkipäivää. Vuonna 2020 Marinin hallituksen sopima pankkiunionin kriisirahaston laajennus oli tehnyt valtiostamme, ja pankeistamme Etelä- ja Keski-Euroopan horjuvan pankkisektorin takaajia. Euroopan vakausmekanismin, EVM, joka uudessa järjestelmässä takasi Euroopan pankit, valtuuksia lainoittaa kriisiratkaisurahastoa (SRF) oli paniikissa lisätty aiotusta 68 miljardista 680 miljardiin euroon kriisin syvetessä vuonna 2021.

EVM oli jakanut rahoja kriisimaille alkuvuodesta 2022, mutta se riittänyt kattamaan pankkien valtavia tappioita. Espanja ja Italia totesivat, että niille riittää ja ne erosivat eurosta alkaakseen tukea pankkeja omalla rahallaan. Euroalueen kaatuessa valtioiden vakauksella toimineen EVM:n takuut tulivat maksuun. Suomen osuus oli 15 miljardia euroa. Sen lisäksi EU:n elpymisrahaston laajennus 2500 miljardiin euron (ties kuinka monennessa) pelastusyrityksessä vuonna 2021, langetti Suomelle yli 40 miljardin velka- ja takaustaakan.

Vuoden 2021 alussa jäsenmaissa ratifioitua EU:n elpymisrahastoa oli pikavauhtia laajennuttu talouskriisin syvetessä. Sanna Marinin vakuuttelut rahaston kertaluonteisuudesta oli nopeasti unohdettu. Tämä tosin ei ex-pääministeri Marinia juuri enää kiinnostanut. Hän oli siirtynyt pikavauhtia Euroopan komissioon hallituksen kaaduttua vuoden 2022 ensimmäisiin ruokamellakoihin.

”Kun vain Marinin hallitus olisi uskonut riippumattoman tutkijaryhmän toistuvia varoituksia elpymisrahastosta”. Valtionvarainministeri Sari Essayahin medialle vain muutamaa viikkoa aikaisemmin antama lausunto oli ajanut pääoppositiopuolueet, SDP:n ja Kokoomuksen, täyteen sotaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Elina Lepomäki ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindman syyttivät toisiaan kilvan siitä, kumpi oli voimakkaammin kannattanut EU:n tuhoisiksi osoittautuneita rahastoja ja takausmekanismeja. Media oli ristinyt opposition riidan ”Pata kattilaa soimaa” -konfliktiksi. Oli ollut mukava huomata, että toimittajat olivat tehtäviensä tasalla.

Pääministeri Huhtasaari katsoi poliisien tyhjentämää, autiota Senaatintoria. Oppositiosta oli siis turha odottaa apua.

Euroopan keskuspankki EKP:n kaaduttua euron hajoamiseen vuotta aiemmin, valtiot olivat joutuneet palaamaan velkojensa markkinaehtoiseen rahoitukseen. Sekä valtionlainojen että pankkilainoituksen korot olivat räjähtäneet, mikä oli ajanut lukemattomat kotitaloudet ja yritykset maksukyvyttömyyteen ja konkursseihin. Italian ja Espanjan euroerot vuonna 2022 olivat aiheuttaneet EKP:lle suuret tappiot. Saksan kieltäydyttyä niiden kattamisesta, eli EKP:n pääomittamisesta, useat muut maat lähtivät eurosta ja EKP:n toiminta ajettiin alas. Euroopassa otettiin käyttöön kansallisvaluutat ja korieuro jäi yhteiseurooppalaisen maksujärjestelmän käyttämäksi tilivaluutaksi. EKP:n alasajo tosin johti pieneen valtionvelkojen leikkaukseen, kun velkoja kirjattiin lopetetun keskuspankin tappioksi.

Vuosina 2020 ja 2021 tehtyjä virheitä ei kuitenkaan niin vaan korjattu.

Energiaomavaraisuuden tuhoaminen oli ollut täysin tarpeetonta (Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli noin 0,14 prosenttia, eli noin promillen). Päätöstä oli perusteltu ”tien näyttämiselle”, mutta se ei paljon lohduttanut, kun suomalaisten talot yhtäkkisesti talvella kylmenivät. Ei, etteikö siitä olisi varoitettu, mm. Vapon viestintäjohtajan suulla. Maataloustuotantoa oli ajettu alas jopa tulkitsemalla olemassa olevia EU-sopimuksia tieten tahtoen maanviljelijöiden tappioksi. Vuonna 2022 lyhytnäköisen politiikan laskut olivat tulleet maksuun karuimmassa mahdollisessa muodossa.

Vielä pahemmin Suomelle kuitenkin kävi kritiikittömässä suhtautumisessa EU:n yhteisvastuisiin, jotka riippuivat nyt Suomen yllä kuin Damokleen miekka.

Selviytyäkseen valtavista, osin piilossa mm. Target2 -järjestelmän kautta syntyneistä 200 miljardin takaus- ja velkavastuista, jotka tulivat 150 miljardin valtionvelan päälle, Suomen oli ajettava alas hyvinvointivaltionsa. Tämä oli Suomen hätärahoittajan, kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, tukilainojen ehto. Sijoittajien usko Suomen valtion maksukykyyn oli loppunut, eikä kansainvälistä rahoitusta globaalin finanssikriisin keskellä yksinkertaisesti ollut saatavilla. IMF oli ainoa vaihtoehto. Suomi oli kokenut Kreikan kohtalon.

Pääministeri Huhtasaaren mielessä pyöri entisen valtionvarainministerin, Matti Vanhasen, epätoivoiset selitysyritykset, ”Kuinka hän ei tiennyt”. Niin, kukapa sen olisi tiennyt, että velka ja takaukset tulevat joskus maksettaviksi? Oliko Suomen 1990- luvun lama kenties pyyhkiytynyt Matin muistista vuosina 2020 ja 2021? ”Matilla ei enää ole jäljellä kuin valheensa häpeä”, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Jari Koskela oli todennut. Kuinka oikeassa hän olikaan.

Pääministerillä oli vielä yksi tapaaminen ennen kuin edessä olisi uransa vaikein tv-haastattelu. Siinä hän joutuisi kertomaan suomalaisilla, että IMF vaatii eläkkeisiin 40 % leikkuuta, ja että se oli pakko toteuttaa. Tämän lisäksi IMF vaati sosiaalietuuksiin ja julkisen sektorin palkkoihin 30 prosentin leikkausta. Tämä oli jo käytännössä sama kuin mitä nk. Troikka vaatii Kreikalta vuonna 2011 (kokonaisuudessaan kreikkalaisten eläkkeitä oli leikattu lähes 70 % vuoteen 2019 mennessä) ”Oi tätä ironian määrää”, pääministeri Huhtasaari ajatteli. Sitä tosin harva suomalainen tajuaisi.

Sitä ennen piti kuitenkin vielä kuunnella Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin kootut meriselitykset. Olli Rehn oli joutunut pahaan epäsuosioon hänen, ilmeisesti ymmärtämättömyyttään, puolustaessaan tuhoisiksi osoittautuneita EKP:n velkakirjojen osto-ohjelmia ja negatiivisia korkoja.

Osto-ohjelmat olivat aiheuttaneet valtavan hintakuplan velkakirjamarkkinoilla ajaen useat Euroopan valtiot holtittomaan velanottoon. Ylivelkaantuminen, hintakuplan puhkeaminen ja sitä seurannut korkojen rakettimainen nousu ajoi useita kansallisvaltiota, Suomi mukaan lukien, maksukyvyttömyyteen ja IMF:n rankkoja julkisen talouden säästöjä vaativiin tukiohjelmiin. Negatiiviset korot olivat myös tuhonneet Euroopan talouden synnyttäessään valtavan määrän ”zombieyrityksiä” ja –pankkeja, joiden kaatuminen pahensi globaalia talouskriisiä.

Pääjohtaja Rehn oli lisäksi vaatinut yhteisvastuun kasvattamista pankkiunionissa sekä elpymisrahaston laajentamista. Tällaista tuhoisaa epäpätevyyttä suomalaiset eivät luonnollisesti katsoneet hyvällä. Pääjohtaja Rehn oli huolissaan tämän vaikutuksesta presidentinvaalikampanjaansa, jolle hän vielä epätoivoisesti yritti saada pääministerin tukea.

Pääjohtaja Rehnin monologin alkaessa pääministeri Huhtasaaren ajatukset harhailivat tulevaan. Hän kertasi mielessään vielä haastattelun keskeisiä kohtia. Miten asiat saisi parhaiten selitettyä suomalaisille? Helsingin yliopiston elvytystutkija Juha Tervalan vetämä monialainen talouden kriisityöryhmä oli selventänyt tilanteen vakavuuden suomalaisille ja luonut Suomelle tiekartan ylös talousahdingosta kattavassa raportissaan. Suomalaisten oli vain kuultava valtionjohdon vahvistavan samat asiat: meitä odottaisi ”hevoskuuri”, mutta oikealla politiikalla Suomi nousisi tästäkin kuopasta. Tarvittaisiin sitä kuuluisaa talvisodan henkeä!

Pääministeri havahtui hiljaisuuteen. Pääjohtaja Rehnin yksinpuhelu oli loppunut. ”Hyvä. Kiitos. Ensi viikolla sitten taas”, pääministeri totesi ja poistui huoneesta pikaisen kättelyn jälkeen. Oli tullut aika kertoa suomalaisille karu totuus, ja valaa uskoa tulevaan.

Pääministeri Huhtasaaren askel oli raskas, mutta päättäväinen. Suomen uudelleenrakentaminen olisi käynnistettävä. Silti hän toivoi, että olisimme ymmärtäneet riskit aikaisemmin, joista kyllä varoitettiin. Olimme syvän kuopan pohjalla, mutta nyt piti joka tapauksessa suunnata katse tulevaan.

”Eteenpäin, sanoi mummo lumessa” pääministeri totesi hiljaa, ja astui kameravalojen valaisemaan Valtioneuvoston tiedotushuoneeseen. Suomen uusi nousu alkaisi tästä!

——

Tämä tarina on luonnollisesti fiktiivinen, mutta samanaikaisesti täysin mahdollinen tulevaisuudenkuvaus. Suvereniteettimme sekä kansamme selviytyminen on uhattuna.

On tullut aika päättää, kummalla puolella sinä seisot. Viher-vasemmistolaisella ideologialla Suomeen tuhoon (tiedostaen tai tiedostamattaan) ajavan Sanna Marinin hallituksen vai suvereenin, kansainvälisen ja oikeasti suvaitsevan Suomen? Pelkäätkö ja käperrytkö vai nousetko rohkeasti puolustamaan maatamme, ja Eurooppaa?

Vuosi 2021 tulee olemaan meille ja maailmalle ratkaiseva. Ensi vuonna päätämme sekä kansamme itsemääräämisoikeudesta että laajemmin ihmiskunnan vapaudesta. Valintaa et voi välttää.

Toivotan kaikille erittäin hyvää ja rohkeaa vuotta 2021!

Päivitetty 12:02 29.12.2020

17.01.2021Pakkosyöttöä kouluissamme
11.01.2021Korruptoitunut virkanimityskulttuurimme
01.01.2021Kun Suomi tuhottiin
27.12.2020Uusi latu Euroopassa Brexitin myötä!
16.12.2020Eduskunnassa ei tule valehdella!
26.11.2020Irtisanoudunko rasismista?
22.11.2020Valtuuston kokouksista kannanotto
08.10.2020Jihadismi ja terrrorismi
27.08.2020PS kesäkokous 2020; Tavio ja Halla-aho
23.08.2020Jimmie Åkesson vaalivideo 2017

Siirry arkistoon »