Kuka palkkasi Kiovan tarkka-ampujat

20.04.2023

Ohessa Kiovan kansannousun tapahtumista havaintoja Iltalehden ja Pekka Visurin juttujen pohjalta, ..

Iltalehden uutinen 5.3.2014: 
Salainen puhelu vuoti nettiin - kuka palkkasi Kiovan tarkka-ampujat? 

Internetiin vuotaneessa puhelussa Viron ulkoministeri Urmas Paet kertoo Catherine Ashtonille Kiovan tarkka-ampujien olevan mahdollisesti uuden hallinnon palkkaamia.

Viron ulkoministeriö vahvistaa verkkosivullaan Paetin ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashtonin välisen, internetiin vuotaneen puhelun aidoksi.

– Meillä on yhä vahvempi käsitys siitä, että tarkka-ampujat oli palkannut Janukovitshin sijasta joku Ukrainan uudesta hallinnosta, Paet sanoo puhelussa.

Paet myös muisteli käymäänsä keskustelua väkivaltaisuuksissa haavoittuneita hoitaneen lääkärin kanssa. Lääkärin mukaan samat henkilöt olivat ampuneet sekä protestoijia että poliisia, ja uhreista löytyneet luodit olivat malliltaan samanlaisia.

- Käsiala oli samaa ja luodit olivat samanlaisia. On erittäin huolestuttavaa, että uusi hallitus ei tutki, mitä todella tapahtui, Paet kertoo Olga-nimisen lääkärin sanoneen.

Ulkoministeriö kertoo Paetin ja Ashtonin keskustelleen puhelimessa Paetin palattua yksipäiväiseltä Kiovan-matkaltaan. Paet vieraili Ukrainassa 25. helmikuuta.

– On erittäin valitettavaa, että puheluita kaapataan. Puhelun vuotaminen ei ole sattumaa, Paet sanoo ulkoministeriön sivuilla.

Russia Today -sivuston saamien tietojen mukaan tiedoston oli vuotanut internetiin Ukrainan salainen palvelu, jonka väitetään olevan yhä uskollinen syrjäytetylle Viktor Janukovitshille.

Lähteet: The Telegraph, Russia Today, Viron ulkoministeriö

https://soundcloud.com/stormcloudsgathering/estonian-foreign-minister-1

https://soundcloud.com/stormcloudsgathering/estonian-foreign-minister

lisään tähän Pekka Visuri artikkelin lainauksen noista vuoden 2014 tapahtumista:

Kriisi kärjistyi vuoden 2013 lopulla. Presidentti Janukovitshin johtama ja lähinnä Itä-Ukrainan äänestäjiin nojannut hallitus ei pitkän empimisen jälkeen hyväksynyt Euroopan unionin kanssa neuvoteltua liitännäissopimusta vaan asettui kannattamaan läheisen yhteistyön jatkamista Venäjän kanssa. Asiaan vaikutti se, että EU:n asettamat ehdot koettiin yleisesti kohtuuttomiksi eikä EU:lta ollut saatavissa rahoitusapua ennen kaikkea energiakustannuksien maksamiseen, kun taas Venäjä lupasi jatkaa halvan energian toimituksia. Varsinkin Itä-Ukrainassa oltiin haluttomia noudattamaan EU:n taholta esitettyä vaatimusta katkaista toimivia taloussuhteita Venäjään.

Länsimieliset mielenosoittajat alkoivat protestoida Kiovassa hallituksen päätöksiä vastaan, ja siitä kehittyi sitkeä ”Maidanin kapinaliike”, jolle länsimaat talvella 2014 antoivat yhä voimakkaammin tukeaan. Kun helmikuun puolen välin jälkeen mellakat muuttuivat väkivaltaisiksi, EU:n piirissä ryhdyttiin välitystoimiin. Saksan, Puolan ja Ranskan ulkoministerien aikaansaamissa neuvotteluissa Janukovitshin hallitus ja kapinalliset pääsivät jo sopimukseen uusista vaaleista ja siirtymäkauden järjestelyistä, mutta lähinnä Länsi-Ukrainasta peräisin olleet radikaalit ryhmittymät eivät esitystä hyväksyneet vaan pakottivat presidentti Janukovitshin pakenemaan maasta.

Tuon kriisivaiheen tapahtumat lyhyesti lueteltuina olivat:

  • 18.2. Kiovassa 28 henkeä sai surmansa, heistä 10 poliiseja.
  • 20.2. noin 60 ihmistä kuoli, heistä 17 poliiseja.
  • Yön 20.–21.2. kestäneissä neuvotteluissa EU:n, Ukrainan hallituksen ja kapinallisten edustajien välillä tehtiin sopimus vähittäisestä vallansiirrosta.
  • Mielenosoittajat torjuivat 21.2. sopimuksen, jonka mukaisesti myös poliisit olivat jo vetäytyneet, ja lähtivät valtaamaan presidentinpalatsia. Torikokous otti siis vallan lainmukaisilta hallintoelimiltä.
  • Presidentti Janukovitsh pakeni yöllä 21.-22.2.
  • Siinä yhteydessä muodostettu väliaikainen hallitus antoi nopeasti useita venäjänkielisten asemaa heikentäneitä määräyksiä, mihin Krimillä ja Itä-Ukrainassa vastattiin laajennetun autonomian vaatimuksilla.
  • Krimillä vuonna 2010 tehdyn sopimuksen mukaisesti olleet Venäjän laivaston ja armeijan varuskunnat alkoivat tukea alueellista hallintoa, joka vaati Krimille selkeästi itsenäistä asemaa. Venäjällä oli silloin sopimuksen suoma oikeus pitää Krimillä 25 000 sotilasta, kaksi laivastotukikohtaa ja kaksi lentokenttää. Ukrainan keskushallitus joutui peräytymään, ja maan armeija samalla vedettiin pois.
  • Vastaavasti Itä-Ukrainassa kapinalliset saivat vallan Donetskin ja Luhanskin alueilla. Sen sijaan pienemmät kapinaliikkeet Mustanmeren rannikkokaupungeissa tukahdutettiin lähiviikkoina.

juttu löytyy kokonaisuudessaan:

25.04.2024Isokallion madonluvut 2013
19.04.2024Raportti väestönvaihdon etenemisestä
11.04.2024Rasismikeskustelu - hallintakeino
09.04.2024Suomi - Pohjolan Kongo
04.04.2024DCA-sopimus, teksti ja muistio
30.03.2024Tekoälyn biasointi - häntä heiluttaa koiraa
07.03.2024Victoria Nuland eroaa: katastofaalinen ura takana
05.03.2024Turvetuotannon muistoksi
02.03.2024Oikeuslaitos on rikki
29.02.2024EU:n ennallistamisasetus

Siirry arkistoon »