Suomi salailee menneisyyttään

Alpo Rusi HS:n Sunnuntaidebatissa: Suomi salailee lähimenneisyyttään
Suojelupoliisin hallussa oleva Rosenholz-aineisto pitäisi julkistaa Suomessa kuten muissakin maissa. Asiakirjojen salailu kertoo suomettumisesta, kirjoittaa Alpo Rusi.

22.4.2007 - Helsingin Sanomat - KIMMO RÄISÄNEN

Ohessa siis Alpo Rusin kirjoitus Helsiingin Sanomissa 22.4.2007, ei löydy enää tavallisella hakukoneella, mutta wayback machine auttoi, .. Suomessa ei siis toimittu, kuten muissa Länsi-Euroopan maissa ja julkaistu ikäviäkin neuvostoajan tietoja sinnepäin olleista yhteistyömiehistä ja -naisista. Esimerkiksi kuuluisa Tiitisen lista salattiin. 

"Kommunismin romahdettua Itä-Euroopan kommunistipuolueiden ja salaisten poliisien arkistot ovat avautuneet tutkimuksen käyttöön. Entisen Neuvostoliiton arkistojen ohella etenkin entisen Itä-Saksan arkistot ovat herättäneet Suomessa kiinnostusta.

Tšekkoslovakian miehityksen seurauksena Suomen poliittista eliittiä saapuivat Helsinkiin ohjastamaan Neuvostoliiton turvallisuuden valtionkomitean KGB:n ja Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin tiedustelijat. He saattelivat Suomen "vaaran vuosikymmenelle".

Sodan jälkeen tiedustelumiehet olivat pitäneet yhteyksiä Suomen valtiojohtoon. Vuodesta 1968 he laajensivat toimintapiiriään: nyt myös monet nuoret vaikuttajat ja keskeiset lehtimiehet saivat yhteyshenkilönsä itätiedustelusta. Tällä luotiin maaperää suomettumiselle.

Yhteydenpidosta jäi runsaasti jälkiä niin KGB:n ja Stasin kuin oman suojelupoliisimme arkistoon. Osa kontakteista täytti myös vakoilun tunnusmerkit.

Lähihistoriamme valaisemisen kannalta olisi tärkeää, että tutkijat pääsisivät käsiksi esimerkiksi Supon hallussa olevaan niin kutsuttuun Rosenholz-aineistoon. Toisin kuin muut EU-maat, Suomi on pitänyt itseään koskevat Stasi-aineistot salaisina.

Itä-Saksa on tärkeä tutkimuskohde, koska Suomen suhteet DDR:ään olivat tiiviit. Itä-Saksa, ja Stasi sen apuna, ajoivat maansa tunnustamista.

Suomessa DDR:n tunnustamiskomitea oli järjestäytynyt tammikuussa 1970. Siihen kuului vasemmistopuolueita mutta myös keskustalaisia vaikuttajia. Tarkoitus oli, että Suomi olisi ollut ensimmäinen DDR:n tunnustanut länsimaa. Presidentti Urho Kekkonen halusi kuitenkin odottaa, kunnes Saksojen keskinäiset sopimukset saatiin solmittua syksyllä 1972.

Eräät suomalaiset DDR:n tutkijat ovat vähätelleet Stasin arkistoja. Tämä ei ole tosiseikkojen valossa perusteltua. Helsingissä oli eri aikoina Stasin huippuvakoilijoita diplomaattisissa peiteviroissa.

Yhden esimerkin tarjoaa kahteen otteeseen 1980-luvulla Helsingissä toiminut lähetystösihteeri Gerhard Maget, peitenimeltään "Pohlman". Hän piti yhteyttä moniin avainpoliitikkoihin maaliskuuhun 1990 asti. 1960-luvulla Helsingissä vaikutti peitenimellä "Hans Reichert" lähetystöneuvos Gerhard Lindner, jonka kontakteja olivat Skp:n johtajien ohella Sdp:n keskeiset kansanedustajat.

Itävakoilun Suomea koskeviin arkistotietoihin tulisikin suhtautua asiallisesti ja niin, ettei synny epäilyksiä suosimisesta, peittelystä tai mielivallasta.

Suomelle tarjottiin jo 1990 läntisistä lähteistä noin kahdenkymmenen nimen luetteloa suomalaisista, joilla saattoi olla epäilyttäviä yhteyksiä Stasiin. Presidentti Mauno Koivisto sulki luettelon niin sanotusti kassakaappiin Supon silloisen päällikön Seppo Tiitisen esityksestä.

Luettelo tunnetaan "Tiitisen listana".

Keväällä 2000 Suomi sai Yhdysvalloista käyttöönsä Rosenholz-aineiston. Se käsitti Stasin ulkomaantiedustelun HVA:n laatimia niin kutsuttuja F16-henkilökortteja suomalaisista. Rosenholz-aineiston henkilökortit eivät sellaisenaan kerro, oliko asianomainen Stasin kontakti vai tullut vain muutoin merkityksi kortistoon. Korteista vain 2-5 prosenttia kuului henkilöille, joista oli tullut Stasin kontakti, avustaja tai värvätty vakooja.

Jotta kortissa mainitun henkilön rooli Stasille selviäisi, henkilökortin lisäksi Stasin pääarkistosta tulisi jäljittää muita asiakirjoja. Olennainen on F22-operaatiokortisto, josta käyvät ilmi peitenimet, samoin operaation laajuus. Stasi avasi jokaiselle kontaktilleen ns. operaation, ja niistä jokainen koski vain yhtä kontaktihenkilöä. Eräät operaatiot olivat täysin merkityksettömiä, mutta joukossa oli tärkeitäkin.

Korttien ainoa auktorisoitu asiantuntija on Stasin arkistoja hoitava saksalainen BStU-virasto. Suojelupoliisi ei kuitenkaan ole pyytänyt sen lausuntoja suomalaisista korteista asianmukaisesti. Näin on päässyt tapahtumaan ainutlaatuinen virhe.

Supo on siis paitsi pitänyt tärkeän Rosenholz-aineiston piilossa myös osoittanut, ettei se ole ymmärtänyt Stasin kortistojen systematiikkaa ja niiden sisältämien tietojen merkitystä.

Saksassa Rosenholz-aineisto on saatettu tutkijoiden käytettäväksi. Myös muissa EU-maissa - paitsi Suomessa - Rosenholz-aineiston osalta on lähdetty samalle avoimuuden tielle.

Saksassa tätä perustellaan yksinkertaisesti sillä, että näin turvataan sekä yksilön oikeusturva että huolehditaan lähimenneisyyden asiallisesta tutkimuksesta. Tässä Saksa on näyttänyt esimerkkiä koko Euroopalle. Tanskasta on Rosenholz-korttien avulla paljastunut 20, Itävallasta 55 ja Isosta-Britanniasta 35 Stasin operaatiota.

Viime kuukausina on käynyt ilmi, että esimerkiksi Saksan vuoden 1969-1972 liittopäivillä oli 43 Stasin epävirallista avustajaa, joukossa myös Willy Brandt.

Tanskassa yksi tullimies sai neljän kuukauden tuomion aineistojen myymisestä Stasin avustajana toimineelle tyttöystävälleen. Lisäksi tutkinta aloitettiin operaatio "Lenzistä". Sen takaa paljastui ulkoministeriön ja sittemmin Euroopan komission palveluksessa ollut virkailija. Oikeus totesi "Lenzin" rikokset vanhentuneiksi, eikä tutkintaa aloitettu.

Tanskassa "Lenzin" operaatioon liitetyt ylimääräiset henkilökortit johtivat syyttömän henkilön leimaamiseen.

Rosenholz-aineistot paljastivat myös Ruotsin merkittäväksi vakoilun kohteeksi. Maan Berliinin-suurlähetystössä toimi Stasin avustaja peitenimellä "Manuela", ja myyriä oli myös ruotsalaisyhtiö Electroluxin Berliinin-toimistossa.

Stasin tiedusteluasema Tukholmassa sai nähtävästi 20-30 epävirallista ruotsalaisavustajaa, jotka toimivat sosiaalidemokraattisessa puolueessa, rauhantutkimuslaitos Siprissä ja ammattiyhdistysliikkeessä.

Tietoja politiikan huipulta Stasille toimitti esimerkiksi Arbetarbladet-lehteen kirjoittanut toimittaja Björn Jensen, joka tunnettiin nimellä "König". Tutkija Christian Halbrockin mukaan Jensenin toiminta ylitti maanpetoksellisen kanssakäymisen rajan.

Supon hallussa oleva Rosenholz-aineisto ja muut sen hallussa olevat KGB:n ja Stasin mahdollisten yhteistyöhenkilöiden nimet olisi saatava Suomessakin julkisuuteen, koska se auttaa paitsi selvittämään, kuka antoi herkkiä tietoja Itä-Saksaan ja Neuvostoliittoon, myös sen, keiden nimet ovat listoilla muista syistä.

Lähimenneisyyden hallinta tukee kansakunnan tervettä henkistä kasvua. Vastuuton Stasin asiakirjojen Suomea koskevien osien salailu jatkuu, mikä ei ole linjassa eurooppalaisen avoimen käytännön kanssa. Onko se todiste suomettumisesta?

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja oli perättömän vakoiluepäilyn kohteena Rosenholz-henkilökortin takia vuosina 2000-2003. Hän valmistelee teosta Vasemmalta ohi - kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta Rautaesiripun varjossa 1945-1990, joka ilmestyy ensi syksynä."