Israel ja Israelin profetiat

Kevin Batcho kirjoittaa Substack-sivullaan Israelin vanhoista profetioista, jotka näyttävät ohjaavan sekä Israelin, että Yhdysvaltojen sotapoliittista toimintaa.

https://www.beyondwasteland.net/p/a-narcissist-and-a-neurotic

Kirjoituksen alussa Batcho käy läpi Trumpin narsismia ja Netanjahun neurotismia kuvaten noiden mielenterveysongelmien kautta sitä, mitä kaikkea on tapahtunut ja tapahtuu.

Mm. pidetään todennäköisenä Trumpin iskua Kuubaan ikäänkuin korvauksena Iranin rintaman epäonnistumisesta. Edelleen neuroottisen Israelin seuraavana kohteena arvioidaan olevan Turkki; rauhanomainen yhteiselo ei ole neurootikoille mahdollista.

Ohessa nuo antiikkisten profetioiden kuvaukset ja miten ne teokraattisen Israelin kannalta näkyvät tämän päivän tapahtumissa ja tavoitteissa.

     ***     ***     ***

Persia ja juutalaiset: 2500 vuotta neuroottista ristiriitaa

Hyökkäys 28. helmikuuta osui purimia edeltävälle sapatille, jolloin juutalaiset lukivat Parshat Zahorin – käskyn muistaa Amalekia, Israelin arkkityyppistä vihollista. Purim itsessään muistuttaa muinaisen Persian tuhosta vapautumisesta. Juhla kertoo Hamanista, kuningas Ahasveroksen neuvonantajasta, joka suunnitteli kansanmurhaa, sekä Esteristä ja Mordokaista, jotka hylkäsivät hänen suunnitelmansa.

Tarinan vihollinen oli persialainen. Nykyaikaisessa kertomuksessa vihollinen on Iran, tuon muinaisen vallan perillinen. Kun Israelin sotilaslentokoneet iskivät Teheraniin Zahorin sapattina, ne esittivät tuhansia vuosia sitten kirjoitettua tarinaa.

Ennen Hamania oli Kyyros Suuri, Persian kuningas, joka valloitti Babylonin vuonna 539 eaa. ja antoi asetuksen, joka salli juutalaispakolaisten palata Jerusalemiin ja rakentaa temppelin uudelleen. Jesaja kutsui Kyyrosta "Jumalan voidelluksi", pakanaksi, joka oli valittu vapauttamaan Jumalan kansa. Sama valtakunta, joka tuotti Hamanin, tuotti vapauttajan, joka mahdollisti paluun Siioniin. Tämä ristiriitaisuus on nykyään kadonnut israelilaisten mielikuvituksesta, joka muistaa Hamanin, mutta on unohtanut Kyyroksen.

Helmikuun 28. päivän isku oli puhdasta purimia, jota vapautuksen muisto ei varjostanut. Trumpille luvattiin kolmen päivän matka Teheraniin. Mutta juutalainen historiallinen aika kulkee eri tavalla. Purimin tarina on 2500 vuotta vanha ja jatkuu edelleen. Trumpin kolme päivää katosivat tuohon longue durée -juhlaan sillä hetkellä, kun ensimmäinen ohjus osui.

Juutalaisten kohtaaminen ei-juutalaisen vallan kanssa on tuottanut kolme arkkityyppistä hahmoa.

Kyyros vapauttaa. Hän toimii Jumalan puolesta lunastaakseen kansansa, mahdollistaen paluun ja jälleenrakennuksen. Hän astuu sivuun, kun hänen työnsä juutalaisten etujen hyväksi on tehty.

Ahasveros mahdollistaa. Hän antaa juutalaisille luvan teurastaa vihollisensa ja kysyy jälkeenpäin, mitä he vielä tarvitsevat. Kuningas, joka aloitti karkottamalla kuningattarensa hetken mielijohteesta, joka täytti hovinsa mielistelijöillä, joka hyväksyi kansanmurhan samalla impulssilla kuin kauneuskilpailun, paljastaa itsensä lopulta taipuisana hallitsijana, joka katsoo poispäin juutalaisten väkivallasta, joka myöntää juutalaisille kaiken, mitä he pyytävät, joka pyytää vain vastineeksi, mitä hän voi tehdä heidän hyväkseen.

Tällaista johtajaa Israel pyrkii tänä päivänä nimittämään Teheraniin, johtajan, joka myöntää kaiken, mitä Israel pyytää, ja kysyy vain, mitä hän voi tehdä lisää.

Haman tuhoaa. Hän nousee tuhoamaan juutalaiset, ja hänen nimeään kirotaan jokaisessa sukupolvessa.

Nämä ovat naamiot, joita ei-juutalaiset hallitsijat käyttävät juutalaisten muistoksi. Trumpilla on jo kaksi sellaista. Kolmas odottaa varalla, jos hän on päässyt Iranin kimppuun.

Trumpin naamiot. Ennen sotaa Trump käytti Cyruksen naamiota. Hän siirsi suurlähetystön Jerusalemiin. Hän otti vastaan ​​Kolmannen temppelin johtajia Valkoisessa talossa. Hän hyväksyi implisiittisen arvonimen, koska se vastasi juutalaisten kollektiivisessa muistissa jo olemassa olevaa mallia.

Helmikuun 28. päivän iskut siirsivät hänet toiseen rooliin. Hänestä tuli Ahasveros, joka asetti Amerikan voiman Israelin sodan taakse ja lähetti kolmen päivän matkan Teheraniin valmiina kysymään Netanjahulta, mikä lisäteurastus olisi tarpeen. Megillan kuningas kysyi Esteriltä ensimmäisen teurastuspäivän jälkeen, ja tämä pyysi toista. Trump oli valmis tekemään samoin.

Mutta sota ei päättynyt kolmessa päivässä. Kustannusten kasvaessa ja voiton väistyessä TACO Trump saattaa pian alkaa etsiä ulospääsyä. Tässä kohtaa uhka ilmenee. Juutalainen lobbausryhmä, joka ylisti häntä Kyyroksena ja juhlii häntä Ahasveroksena, pitää viimeistä kategoriaa varalla.

Jos Trump hylkää sodan, Hamanin naamio heijastetaan hänen päälleen. Häntä ylistäneet Lindsay Grahamit ja Mark Levinsit riisuvat puvun ja paljastavat sen, minkä he nyt väittävät aina olleen pinnan alla: petturin, joka hylkäsi Israelin Persian vihan armoille. Leima on olemassa oleva ase, jota käytetään pitämään hänet jumissa Iranin suossa, jos hän joskus saa harhailevia ADHD-silmiä.

Historiallinen neuroottisuus

Adler kuvaili fiktiossaan ristille naulittua neuroottista, kuvitteellisten uhkien vangitsemaa, jotka muuttuvat todellisemmiksi kuin itse todellisuus. Yksilötasolla tämä on kliininen havainto, jota sovelletaan esimerkiksi Netanjahun kaltaisiin hahmoihin. Kansallisella tasolla siitä tulee jotain suurempaa: sodan ennustus, kansojen patologia.

Kun valtio ja kansa joutuvat eksistentiaalisen pelon valtaan, se lakkaa toimimasta rationaalisena toimijana ja alkaa käyttäytyä kuin kollektiivinen neuroottinen, joka hakkaa itse itseään rakentamaansa ristiin. Tämä on historiallista neuroottisuutta: kansakunta, joka on niin sitoutunut tiettyyn menneisyytensä tulkintaan, ettei se enää pysty havaitsemaan nykyisyyttä selvästi.

Muinaisesta persialaisesta vihollisesta tulee ikuinen arkkityyppi. Jokainen iranilainen on Haman. Jokainen teurastus on etukäteen perusteltu. Ja jos ei-juutalainen johtaja ei ole eksplisiittisesti Kyyros tai Ahasveros, Hamanin naamio heijastuu neuroottisesti hänen kasvoilleen.