Kuinka USA kaappasi eurooppalaisen eliitin

Suomen eliitin kaappaaminen

Arvostamani Olli Tammilehto on kirjoittanut (myöskin arvostamani) sveitsiläisen Pascal Lottazin sivuille mielenkiintoisen artikkelin, jonka käyn tässä läpi.

Pascal Lottaz mm. toteaa:

”Euroopan irrationaaliset valinnat ovat seurausta vuosikymmeniä kestäneestä Yhdysvaltojen eliitin kaappauksesta, väittää suomalainen kirjailija Olli Tammilehto. Ei ole parempaa esimerkkiä kuin hänen oman maansa presidentti Alexander Stubb.”

https://pascallottaz.substack.com/p/finland-and-the-results-of-elite

Ohessa linkki Tammilehdon sivuille, https://tammilehto.info/

     ***     ***     ***

Mikä on saanut Euroopan maat toimimaan järjettömällä tavalla jo vuosikymmeniä. Olli Tammilehto päättelee kyseessä olevan yhdysvaltalaisen eliitin aikaansaama eurooppalaisen eliitin kaappaus. Omien havaintojeni mukaan Euroopassa on järjettömiä asioita mm. vuosikymmeniä käynnissä ollut väestönvaihto, oma sotilaallisen kyvykkyyden alasajo, joka koskee myös aseteollisuutta. Naton itälaajeneminen on ehdottomasti USA:n eliitin etu, samoin USA:n sotiin ja julmiin pakotteisiin mukaan lähteminen. Myös teollisuuden alasajo on tietenkin Yhdysvaltojen etu, jota eurooppalainen eliitti on saatu toteuttamaan.

Yksi erityinen tapahtuma, jota seurasi pitkä edelleen jatkuva tapahtumaketju oli vuoden 2008 (huhtikuun) Bukarestin Nato-huippukokous, jossa USA (Bush nuorempi) esitti Ukrainalle ja Georgialle Nato-jäsenyyttä. Tuossa vaiheessahan suurin osa mm. Ukrainalaisista vastusti ao. asiaa. Pitkän väittelyn jälkeen Saksa (Merkel) ja Ranska (Sarkozy) taipuivat ja hyväksyivät kaikkien muidenkin Nato-maiden ohella lievennetyn kirjauksen, jossa noista maista tulee aikanaan jäseniä. Bush esitti tuota, vaikka tuleva CIA:n pääjohtaja Moskovan suurlähettiläänä (William Burns) oli juuri antanut raportin, jossa selvisi, että kaikki silmäätekevät Venäjällä näkevät tuon vihoviimeisenä punaisena takarajana. Loppu on tarkoituksellisesti aikaansaatua murheellista historiaa ja Ukrainan tuhoutumista, joka voidaan uhrata jos vain Venäjää saadaan heikennettyä.

Ohessa pääkohdat Tammilehdon kirjoituksesta:

*** *** ***

Suomen järjetön valinta

Yleisesti ajatellaan, että valtiot ajavat omia turvallisuus- ja taloudellisia etujaan. Viime vuosina useat Euroopan maat ovat kuitenkin tehneet päätöksiä, jotka ovat selvästi niiden omien etujensa vastaisia, mutta edistävät Yhdysvaltojen etuja. Esimerkiksi Suomi on solminut Yhdysvaltojen kanssa niin sanotun puolustusyhteistyösopimuksen (DCA). Sopimuksen mukaan Yhdysvallat saa käyttöönsä 15 olemassa olevaa suomalaista sotilastukikohtaa ja voi rakentaa niihin omia tukikohtiaan. Yksi niistä tulee olemaan Lappiin, lähelle Venäjän tärkeintä ydinsukellusvenetukikohtaa.

Tekemällä Suomesta Venäjän ohjusten ensimmäisen kohteen ja lisäämällä jännitteitä kahden ydinasevallan välillä DCA vaarantaa Suomen turvallisuuden. Sen sijaan sopimus edistää Yhdysvaltain hallinnon eli syvän valtion pitkän aikavälin pyrkimyksiä, jotka ovat riippumattomia presidentinvaihdoksista. Näihin kuuluu kilpailevien suurvaltojen nousun estäminen ja niihin liittyvät yritykset saartaa, horjuttaa ja heikentää Venäjää.

Saksa ja monet muut Euroopan maat ovat siirtyneet venäläisestä maakaasusta paljon kalliimpaan yhdysvaltalaiseen maakaasuun, mikä on johtanut taloudellisiin vaikeuksiin Euroopassa, mutta suuriin voittoihin Yhdysvalloissa. Äskettäin eurooppalaiset Nato-maat päättivät nostaa sotilasmenojaan 5 prosenttiin bruttokansantuotteestaan.

Koska näillä mailla ei ole suurta aseiden valmistuskapasiteettia, tämä päätös on kultakaivos Yhdysvaltain sotilasteolliselle kompleksille. Samalla se lisää Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen sotilaallisen yhteenoton todennäköisyyttä. Ellei sota eskaloidu täysimittaiseksi ydinsodaksi, sitä ei käytäisi Pohjois-Amerikassa vaan Euroopassa.

Eliitin kaappaus

Miksi mantereemme johtajat käyttäytyvät niin oudosti? Nel Bonilla korostaa äskettäisessä artikkelissaan ”Eliitin kaappaus ja eurooppalainen itsetuho: transatlanttisen hegemonian piilotettu arkkitehtuuri” kuinka Saksan poliittinen eliitti on pakotettu samaistumaan Yhdysvaltojen etuihin oman maansa etujen sijaan. Järjestöt, kuten Atlantik-Brücke, Atlantic Institute, German Marshall Fund ja Fulbright-ohjelma, ovat olleet olennaisia ​​tässä työssä.

Ne ovat kouluttaneet saksalaisia ​​johtajia ja luoneet tietynlaisen tiedontuotantotavan, johtajien valintajärjestelmän ja eliittiverkoston. On syntynyt vallitseva ajattelutapa, joka asettaa tiukat rajat poliittiselle mielikuvitukselle. Yhdysvaltalaismyönteinen mieliala on ikään kuin isketty eliitin selkärankaan. Eliittiin juurrutettua yhdysvaltalaista mentaliteettia vahvistetaan ja yhteinen strategia esitetään vuosittain monissa kansainvälisissä kokouksissa, kuten Münchenin turvallisuuskonferenssissa ja Bilderberg-kokouksissa.

Yhdysvallat on harjoittanut tällaista eliitin kaappausta ympäri maailmaa. Se on olennainen osa sosiaalista teknologiaa, joka edistää Yhdysvaltojen valtaa. Ja tällaisen vallankäyttö on vanhaa. Robert Lansing, joka oli toiminut presidentti Woodrow Wilsonin ulkoministerinä, totesi jo vuonna 1924 hänelle osoitetussa kirjeessä:

"Meidän on avattava yliopistojemme ovet nuorille, kunnianhimoisille meksikolaisille ja pyrittävä kouluttamaan heitä amerikkalaisessa elämäntavassa, arvoissamme ja Yhdysvaltojen johtajuuden kunnioittamisessa. Meksiko tarvitsee päteviä hallintovirkamiehiä, ja ajan myötä nämä nuoret ihmiset tulevat hallitsemaan tärkeitä asemia ja lopulta ottavat haltuunsa itse presidentin viran. Ja ilman, että Yhdysvaltojen tarvitsee käyttää senttiäkään tai ampua laukaustakaan, he tekevät mitä haluamme, ja tekevät sen paremmin ja radikaalimmin kuin me itse olisimme voineet tehdä."

Yliopistojen lisäksi ulkomaiset eliitit tai niihin pyrkivät ovat perehtyneet amerikkalaisiin "arvoihin" erilaisten kurssien ja vierailuohjelmien kautta. Yksi tällainen ohjelma on Yhdysvaltain ulkoministeriön International Visitor Leadership Program (IVLP).

Sadat sen läpikäyneet ovat myöhemmin saavuttaneet pääministerin tai presidentin aseman omassa maassaan. Suomesta tähän ryhmään kuuluvat presidentti Sauli Niinistö, presidentti Tarja Halonen ja kaikki pääministerit vuosien 1987 ja 2014 välillä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Aleksander Stubb

Yksi erityinen suomalainen johtaja, joka astui poliittiselle näyttämölle täysin "amerikkalaisten arvojen" kyllästämänä, on Alexander Stubb. Hän itse kertoo tästä prosessista laajasti omaelämäkerrallisessa haastattelukirjassaan "Alex".

Stubb oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa lukioaikanaan ja opiskeli yhteiskuntatieteitä yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Hän myöntää, että hänen ajattelutapansa amerikkalaistui siellä. Myöhemmin Stubb opiskeli College of Europessa Bruggessa, jossa vaadittiin ranskan kielen taitoa. Siellä hän ystävystyi amerikkalaisen Valerie Plamen kanssa. Valerie Plame läpäisi aina kokeensa, vaikka hän ei puhunutkaan kovin hyvin ranskaa. Plame piti yhteyttä Stubbiin pitkään opintojensa jälkeen. Vuonna 2003 paljastui, että Plame oli CIA-agentti.

Viisi vuotta myöhemmin Stubb oli sitoutumattoman Suomen ulkoministeri ja osallistui Georgian sodan aselepo- ja rauhanneuvotteluihin. Ilmeisesti hän itse asiassa edusti Yhdysvaltoja neuvotteluissa, sillä Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice oli jatkuvasti yhteydessä Stubbiin – jopa tämän juostessa Helsinki City Marathonia.

Neuvostoliitto pyrki samanlaisiin "arvoihinsa" poliittisten johtotehtävien ehdokkaiden keskuudessa. Nämä pyrkimykset olivat kuitenkin hyvin vaatimattomia verrattuna Yhdysvaltojen pyrkimyksiin ja rajoittuivat pääasiassa kommunististen puolueiden jäseniin. Silti lähes kaikkien suomalaisten puolueiden nuoria johtajia kutsuttiin vierailulle Neuvostoliittoon, mutta vierailujen tarkoituksena oli luultavasti pääasiassa erottaa jyvät akanoista: ketkä olivat valmiita toistamaan tilanteesta riippumatta silloista "NATO-liturgiaa" eli neuvostoliittolaisten imartelua, ja ketkä eivät.

     ***     ***     ***

Tammilehto kertoo myös omia kokemuksiaan Neuvostovallan naapurina, jossa tämä oli ’päässyt’ mukaan sitoutumattomana tuollaiselle opiskelijoiden ystävyysmatkalle. Tuolla tuli hyvin esille, kuinka vasemmistopuolueiden lisäksi Keskusta ja myös Kokoomus olivat täysillä mukana isäntien poliittisessa liturgiassa, eikä vastakkaisten näkökohtien esiintuomista katsottu hyvällä.

Tammilehto arveleekin, että Neuvostoliiton olemassaolon jatkuminen olisi saanut Suomeen samalla tavoin idän suuntaan ’kaapatun eliitin’, kuin mitä meillä nyt on lännen suuntaan.

Näytä vähemmän