Tekoälyn biasointi - häntä heiluttaa koiraa

Tavallaan sattumalta aloin muistelemaan elokuvaa "Häntä heiluttaa koiraa", mutta kun en vielä muistanut nimeä, päätin minäkin käyttää tekoälyä ja kysyin asiaa.

Yllättäen tekoäly ei keksinyt mistä elokuvasta on kyse, vaikka kerroin oleelliset vaiheet: Yhdysvaltojen presidentti oli jäänyt kiinni kiusallisista yhteyksistä toisen sukupuolen kanssa ja presidentinvaalit olivat tulossa alle kahden viikon päästä. Siksi elokuvassa kehiteltiin Hollywood-tuottajan avulla keksitty sota Albaniaa vastaan ja siihen sopivia inhimillisiä tarinoita.

Ja vaikka pääosissa oli (tätä en tosin huomannut sanoa) Dustin Hoffman ja Robert De Niro, niin ei tullut tekoälylle mieleen, mistä elokuvasta on kyse. Esitti jotain aivan muunlaista tarjolle.

Tuo elokuva (1997) perustuu toisen Persianlahdensodan jälkeiseen kirjaan (1993) ja se julkaistiin siis ennen 2001 alkanutta terrorisminvastaista sotaa.

Mielenkiintoisella tavalla vain vuosi elokuvan julkaisun jälkeen (1998) tuli Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn juttu julkisuuteen, juuri samaan aikaan kun julkaistiin viimeinen mietintö John F. Kennedyn salamurhaan liittyen.

Kun ottaa huomioon poliittiset ulottuvuudet, niin tulee pohdittua, että onko tekoälyn toiminta valmiiksi biasoitua – siis vinoutunutta. Tällaisia arvioita olen kuullut käytännön kokemusten perusteella. Ja nyt sattumalta itsekin törmäsin.

Joka tapauksessa elokuva on sekä hauska että silmiä avaava.

     ***     ***     ***

Edelliselläkin kerralla kun tuli julkisteen virallista tietoa Kennedyn salamurhasta, niin samaan aikaan lehdet saivat runsaasti materiaalia JFK:n naisseikkailuista:

"Ex-CIA-agentti Hunt nosti Floridassa jutun Liberty Press-painotaloa vastaan, mutta hävisi sen. Oikeus päätyi 1983 siihen, että Hunt oli todella ollut mukana presidentin surmanneessa salaliitossa, kuten lehtiartikkelissa oli kirjoitettu. Päätös livautettiin valtamedian ohi. Julkista sanaa kiinnostivat samanaikaiset Kennedy-paljastukset lähinnä sänkypuolella."

Nuo pari edellistä esimerkkiä eivät ole mitenkään ainutkertaista julkisuuden hallintaa. Suomestakin on esimerkkejä. Esimerkkinä Ilkka Kanervan kiusalliset tekstiviestit, jonka johdosta Kanerva joutui eroamaan (sillä kertaa) ministerin paikaltaan. Juuri samaan aikaan oli julkistus Suomen liittymisestä Naton nopean toiminnan joukkoihin.