JFK - Timo T.A. Mikkosen artikkeli 2003

Timo T.A. Mikkonen – VTM, reservin majuri – on historioitsijana ja journalistina perehtynyt John F. Kennedyn salamurhaan viiden vuosikymmenen aikana. Mikkonen kirjoitti Sotilasaikakauslehteen 12/2003, siis 40 vuotta salamurhan jälkeen artikkelin, johon Mikkonen oli koonnut keskeiset johtopäätöksensä tapahtumista.

Aika monella aikalaistutkijalla johtopäätökset ovat keskenään hyvin samanlaiset, kuten tulee esiin New Orleansin piirisyyttäjän Jim Garrisonin kirjasta ”JFK – avoin tapaus” [1] ja Garrisonin rinnalla työskennelleen lakimies Mark Lanen työstä. Sama pätee myös esimerkiksi oikeustieteen lisensiaatin Tapio Kuosman johtopäätöksiin kirjassaan ”John F. Kennedy, elämä ja coup d’etat”, 2004 [2]. Kirjaan seuraavaan pääkohdat Mikkosen artikkelista ja lisään omia huomiota tarvittaessa.

   *** *** ***

VUOSISADAN SALAMURHA – John F. Kennedyn salamurha luoti luodilta.

Kuka ampui JFK:n? Väärin, ketkä ampuivat? Taitavat ammattimiehet. Miksi? Koska heitä (Kennedyn veljeksiä) ei kyetty hallitsemaan.

Salamurha oli hyvin suunniteltu coup d’etat – valtiokaappaus. Sen takana oli kaksi salaliittoa. Toinen hoiti murhan suunnittelun ja toteutuksen, toinen peitteli, väärensi ja hävitti todisteet sekä vaiensi todistajat. Jo yli 300 ihmistä on kuollut luonnottomasti etsittyään ratkaisua tai jouduttuaan totuuden tielle.

Virallisestikin virheelliseksi todetun Warrenin tutkimuskomission selityksen mukaan 24-vuotias varastomies Lee Harvey Oswald ampui yksin presidentti Kennedyn. Tosiasiassa 40 vuotta sitten Dallasissa Dealeyn aukion väijytyksessä presidentti autosaattuetta kohti ampui useita sala-ampujia. Tiedustelu- ja merijalkaväen evp. tutkamies Oswald ei painanut liipaisinta. Hän oli kulmilla vain salamurhaajaksi lavastettavana. Warrenin komission valhe meni läpi.

Paikkana Dallas, Teksas

Dallas on Teksasin Tallinna, jonne osavaltion isot pojat tulivat rentoutumaan ja kavereitaan huljuttelemaan. Austin oli tylsä hallintokaupunki, jossa piti elää siististi. Dallasissa pantiin ranttaliksi. Dallas-Fort Worthin alueella kuhisi jo torstaina 21.11.1963. Yhdysvaltain 35. presidentti oli tullut aamulla vierailulle varapresidenttinsä Lyndon B. Johnsonin kotivaltioon. Kennedy lensi Houstonista illaksi Fort Worthiin, jossa Kennedy piti puheen perjantaiaamuna ja jatkoi 13 minuutin lennolla Dallasiin.

Dallasissakin oli ollut säpinää jo edellisenä iltana, Yhdysvaltojen pullotusteollisuuden johtajat olivat kiitäneet kaupungin yössä. Party-vieraiden joukossa oli mm. lakimies ja entinen varapresidentti Richard Nixon, joka oli hävinnyt Kennedyllä täpärästi vuoden 1960 vaaleissa.

Air Force One laskeutui klo 11:22 Love Fieldin lentokentälle, jolta Nixon oli noussut aikaisemmin aamulla lennolle kohti New Yorkia.

Aika: 22.11.1963 klo 12:30

Presidentti Kennedyn avoauto kyydissään myös vaimo Jacqueline ja Teksasin kuvernööri John Connelly vaimoineen tuli klo 12:30 amfiteatterin kaltaiselle Dealeyn aukiolle.

Kadunvarressa oli katsojia yli 200. Heillä oli runsaasti kaitafilmi- ja valokuvauskameroita. Heidän kertomastaan ei jatkossa paljoa piitattu. Keskipäivän aurinko paistoi, väki hurrasi. Poliisimoottoripyörät paukkuivat tuskin parinkympin nopeudessa. Mediabussi oli jäänyt parisataa metriä taemmaksi kulkueen perälle. Presidentin adjutantti ja ydinasekoodeja laukussaan kantanut upseeri olivat jääneet tai jätetty lentokentälle.

JFK:n mukana olleet salaisen palvelun miehet olivat heikkokuntoisia juhlittuaan aamuun saakka. Kansalliskaartin tiedustelumiehiä oli paikalla vain katsojina, ei tehtävissään.

Edelliseen lauseeseen liittyen lainaan [2] tekstiä: ”Mark Lanen kirjan mukaan: Sam Houstonin linnakkeen 112 sotilastiedusteluryhmä oli koulutettu kyseiseen suojelutehtävään. Yksikön komentajan everstiluutnantti Rudolph M. Reichin tarjotessa yksikkönsä palveluksia presidentin Teksasin matkan ajaksi salainen palvelu suorasanaisesti hylkäsi tarjouksen. Tuloksena oli presidentin suojauksen täydellinen puuttuminen Dealey Plazalla. Kennedy oli jätetty yksin salamurhaajien armoille.”

Ammunta alkaa

Tulitusta kesti noin yhdeksän sekuntia. Laukausten väliä oli vain sekunnin murto-osia. Reikiä tuli 11.

Ensimmäinen laukaus tuli takaa Dal-Tex talon toisesta kerroksesta. Se osui katuun presidentin auton eteen. Toinen laukaus osui Kennedyn kaulaan. Pienikaliiberinen luoti tuli edestä kukkulalta ja jähmetti hänet paikalleen. Presidentin selkätuki jäykisti häntä lisää. Kolmas laukaus tuli ylhäältä takaa. Teksasin koulukirjavaraston 6. kerroksen länsipäädystä ammuttu kiväärinluoti lävisti Connollyn rinnan. Neljäs laukaus tuli myös takaa, Dal-Tex-talon suunnasta. Kiväärinluoti osui Kennedyn selkään. Se pullahti ulos vasta ruumiinavauksen yhteydessä Bethsedan sairaalassa, kun ruumista oli nosteltu moneen kertaan.

Päälaukaus ja monta muuta

Viides laukaus tuli etuoikealta ruohokukkulalta puiden lehvien alta. Karkeakaliiberinen räjähtävä luoti osui Kennedyä oikeaan ohimoon. Pää sananmukaisesti räjähti. Vartalo paiskautui rajusti ylös vasemmalle vaimon suuntaan. Yksi kallonkappale lensi vasemmalle taakse yli 10 metrin päähän nurmikolle, toinen lennähti avoauton perän päälle. Rouva Kennedy kiipesi tavoittelemaan sitä ja piti kallonkappaletta kädessään sairaalaan saakka.

Auton takana, vasemman kulman kohdalla ajaneen konstaapeli Bobby Harrisin visiiri sumentui presidentin verestä ja aivokudoksesta. Kuudes laukaus tuli taas koulukirjavaraston kuudennen kerroksen länsipäädystä (virallinen sala-ampujansoppi on siis itäpäädyssä). Kiväärinluoti lävisti Connollyn oikean ranteen ja päätyi vasempaan reiteen.

Dal-Tex-talon suunnasta ammuttu seitsemäs luoti osui viereiseen Main-katuun ja pala siitä tai katusementistä iski katsoja James Tagueta poskeen. Dallasin arkistorakennuksen katolta ammuttu kahdeksas luoti osui presidentin auton vasemmalle puolelle nurmikkoon lähelle sadevesikaivoa.

Iskemä havaittiin heti, mutta luoti katosi tuntemattoman, muka FBI-agentin taskuun. Kiväärinhylsy löytyi rakennuksen katolta 80-luvulla ilmastointiremontin yhteydessä. Siinä oli merkkejä ohjauskappaleesta, jolloin luoti oli lentänyt nopeammin eikä siihen jäänyt uudesta aseesta jälkiä!

Kirjavaraston suunnasta ammuttu yhdeksäs luoti jätti iskemän Elm-streetin jalkakäytävään kulkueen oikealle puolelle. Kymmenes, takaapäin Dal-Tex-talon suunnasta ammuttu luoti osui presidentin avoauton tuulilasin kehikkoon, johon jäi luodinreikä. Yksi luoti, yhdestoista, läpäisi jossakin välissä Stemmonsin moottoritieviitan ruohokukkulan ja autokulkueen tulosuunnan välissä.

Aseet

Kitkerä ruudinsavu leijaili puiden katveessa ja radan varressa vielä pitkään.

50 metriä taempana ajaneen moottoripyöräpoliisi W.B. McLainin radiopuhelimen mikrofoni oli juuttunut auki-asentoon, joten kulkueen kaarto Houstonilta Elm-streetille ja rautatiesillan alle tallentui poliisiasemalla dictabelt-levylle.

Äänitystekniikka mahdollisti vasta 1970-luvulla kuulla tallenteelta tiukasti peräkkäin ammuttujen laukausten sarjan. Koulukirjavaraston 6. ja 7. kerroksista löytyi kolme asetta; tarkkuuskiväärit saksalainen Mauser 7,5 ja englantilainen .303 sekä A.Hidelin postimyynnistä tilaama Mannlicher Carcano 6.5, josta tuli virallinen murha-ase. Luodinsirut löytyivät sekä presidentin auton etupenkiltä että toisen lisäistuimen alta.

Aukiolta löytyi miinaharavalla luoti vielä parikymmentä vuotta myöhemmin. Luoteja oli tullut taivaan täydeltä!

Jäljet hävitettiin

Luodinjäljet poistettiin. Katuiskemät sementoitiin. Presidentin auto romutettiin. Connollyn puku pestiin. Kaitafilmaaja Zapruderin edessä ja ampumalinjalla ollut Stemmonsin moottoritien viitta poistettiin, koska siinä oli yhdestoista reikä.

Ammuntaa koordinoitiin käsiradiopuhelimilla, joita tiedusteluorganisaatioilla jo oli.

Tappoalueen reuna oli viime hetkellä merkitty myös maalilla. Kaitafilmaaja Beverly Oliver löysi keltaista sulkuviivamaalia vanhojen kenkiensä pohjista myöhemmin. Osan filmeistä takavarikoivat heti pois salaisen palvelun henkilökortteja vilauttaneet tummapukuiset miehet. Oikeat presidentin turvamiehet olivat menneet presidentin mukana. ”Tarkastajat” olivat salaliiton komennuskuntaa.

Ampujat, mitä todennäköisimmin

Ampujat varmistajineen liukenivat yleisen hämmennyksen sekaan. Kukkulan laella kolme miestä riensi liikkeessä jo olevaan rautatievaunuun. ratavartija kuitenkin pysäytti junan. Kulkurityypit pidätettiin, mutta vapautettiin heti.

Yhdellä ”Kulkurilla” ja pidättävällä poliisillakin oli pieni korvakuuloke. Niitäkään ei ollut tuolloin vielä Dallasin poliisilla. Dealeyn aukiolta pidätettiin hetkeksi mafian ammattitappaja Eugene Hale Brading, jolla oli yli 20 vuoden rikosrekisteri. Hän ilmoitti nimekseen Gene Braden! Brading oli paikalla myös 1968, kun JFK:n veli presidenttiehdokkuutta tavoitellut Robert F. Kennedy salamurhattiin.

Jack Lawrence, USA:n ilmavoimien tarkka-ampuja työskenteli vain kuukauden autokaupassa aivan aukion lähellä, myymättä autoakaan. Hänet pidätettiin ja päästettiin saman tien vapaaksi. Lawrence häipyi jäljettömiin. Rascoe White, Dallasin poliisin tiedustelumies jätti todistusainestoa omasta osuudestaan kuolemansa jälkeen löydettyyn sylinteriin. Yökerholaulaja ja seuraneiti Beverly Oliver tunnisti hänet, koska Whiten vaimo tarjoili Jack Rubyn kapakassa. White ja Oswald palvelivat samassa merijalkaväen yksikössä.

Jotkut jäivät kiinni viiveellä. Palkkamurhaaja Charles Harrelson ampui väijytyksestä teksasilaisen piirituomarin 1980. Tämä uhosi pidätettäessä osuudestaan JFK:n murhaan. Hänet suljettiin vankilaan.

Sala-ampujien joukossa oli ranskalainen ammattimies, joka oli saapunut Marseille-New Orleans huumereittiä. Salainen armeijajärjestö OAS yritti turhaan ampua presidentti Charles de Gaullen. Dallasissa Korsikan ”sakaali”, Lucien Sarti alias Jean Soutre, osui.

Väijytyksessä oli myös USA:n tiedustelun ja mafian yhteisryhmän jäseniä; alun perin Fidel Castron päänmenoksi koulutettuja miehiä johtivat agenttilentäjä Frank Sturgis ja CIA:n Meksikon toimiston päällikkö E. Howard Hunt. Hunt ja Sturgis jäivät kiinni Watergate-jutussa 1972. Hekin olivat Dealeyn aukiolla 22.11.1963.

Poliisin murha ja murha Live!

Poliisimies J.D. Tippit ammuttiin automaattiaseella Oswaldin ja kapakoitsija Rubyn kotikulmilla puolisen tuntia JFK:n ampumisen jälkeen.

Neljä hylsyä jäi paikalle. Oswald oli puolestaan kiirehtinyt jo tapaamiseen elokuvateatteriin, josta hänet rytinällä pidätettiin, muka poliisimurhasta, revolveri (siis ei automaattiase) taskussa. Aseella ei oltu äsken ammuttu.

Dallasin poliisissa tutkittiin presidentin murhaa vain muutamia tunteja, koska Washingtonissa FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ”tiesi” jo, että JFK:n oli murhannut ”kommunisti” Oswald. Loppu oli teatteria.

Uuden presidentin Lyndon Johnsonin henkilökohtaiset ohjeet ”turhasta tutkimisesta” otettiin todesta. Oswald oli syyllistetty osaansa jo hyvissä ajoin. Vasta yöllä median edustajat kertoivat Oswaldille, että häntä syytettiinkin presidentin murhasta. Pyhäaamuna kun Oswaldia oltiin siirtämässä piirikunnan vankilaan, poliisin paikalle avustama Jack Ruby ampui Oswaldia vatsaan poliisitalon autotallissa.

Ensimmäinen oikea murha suorassa tv-lähetyksessä vaiensi Oswaldin ikiajoiksi. Mafian vaimentaja Ruby oli poliisi- ja tiedustelupiirien sekä median hyvä tuttu, joka järjesti tarvittaessa sekä naisseuraa että vaikeuksia pois päiväjärjestyksestä.

Peittely jatkunut 40 vuotta (siis vuonna 2003)

Presidentin murhasta tuli liittovaltiorikos vasta 1960-luvun lopulla. Kennedyn ruumiin siirto Dallasista oli vastoin Teksasin lakia. Ruumista käsiteltiin etukäteen. Röntgen- ja ruumiinavauskuvia sekä lääkärilausuntoja väärennettiin.

Jos murha olisi haluttu selvittää oikeudessa, syyttäjällä olisi ollut vahva näyttö, ketkä murhan tekivät ja miten.

Kennedyn murha ei päässyt oikeuteen, koska presidentti Johnsonin toimeenpaneva määräys nro 11130:n mukaan vain poliittisesti valittu Warrenin komitea tutki asiaa ja ainoastaan FBI:n ja CIA:n avulla. 26 liitenidettä sisälsi asiaakin, mutta virallinen johtopäätös ”Oswald ampui Kennedyn yksi” oli pelkää mielikuvitusta.

Mediaa hallittiin harhauttamalla, kiristämällä ja vaientamalla. Mediasodassa epäilijät leimattiin höyrähtäneiksi. Avaintodistajia toisensa jälkeen uhkailtiin, unohdettiin tai murhattiin.

Vähäinenkin tieto Kennedy-salaliitosta oli usein tappavaa. Väijytyksestä jäi maili toisensa jälkeen todistusaineistoa; silminnäkijäkertomuksia, valokuvia, filmiä ja äänitteitä, esineitä ja palasia ihmisistä ja laitteista sekä kiistämättömistä yhteyksistä.

Niitä on edelleen arkistoissa, historiankirjoissa, lehti- ja uutiskuvakokoelmissa.

Piirisyyttäjän yritys

Oswald oli kotoisin naapuriosavaltio Lousianan New Orleansista, jonka piirisyyttäjä yritti avata salaliiton narukerää.

Jim Garrisonin syyte salamurhahankkeesta jo 40-luvulla tiedustelutehtävissä toiminutta liikemies Clay Shaw’ta vastaan tuotti paljon aineistoa.

Se kaatui kuuden vuoden yrityksen jälkeen, kun aseet puhuivat USA:n politiikassa. Avaintodistaja David Ferrie murhattiin. Hän oli lentäjä, joka kuului samaan alamaailman tiedustelu- ja homoyhteisöön, jossa myös Ruby, Shaw ja Oswald liikkuivat. 

Garrisonin yritys kaatui lisäksi siihen, että CIA tuki aktiivisesti Shaw’n puolustusta ja sijoitti vakoilijoita piirisyyttäjän avustajien joukkoon. Prosessin aikana myös mustien johtajat Malcolm X ja Nobel-palkinnonkin voittanut, tohtori Martin Luther King salamurhattiin, samoin senaattori Robert Kennedy juuri ratkaisevan esivaalivoiton jälkeen. Peli koveni.

Kennedyn murhan takana salaliitto – melkein

Watergate-salakuuntelutapaus muutti hetkeksi Kennedyn salamurhatutkimusten suunnan.

Murrossa jäi kiinni joukko Dealeyn aukio-operaation aktiiveja, kuten ex-CIA-agentit Sturgis ja Hunt. Presidentti Nixonin oli lopulta erottava, koska hän oli nauhoittanut 18 minuuttia tyhjää keskustelujaksoon, joka koski agentti Huntin miljoonan dollarin vaatimusta.

Presidentiksi noussut Gerald Ford myönsi, että syy Nixonin täydelliseen armahdukseen oli pelko salamurhatotuuksien paljastumisesta. Yhdysvaltain kongressi jatkoi kuitenkin salamurhatotuuksien etsimistä 1975. Senaattori Frank Churchin komitea päätteli, että JFK:n murhan takana oli salaliitto.

Mafiapomot Sam Giancana, John Roselli ja ay-johtaja James Hoffa murhattiin ennen kuulusteluja. Syksyllä 1976 jatkoi edustajainhuoneen salamurhakomitea. Se tutki sekä Kennedyn että tohtori Kingin salamurhaa. Tulos: salamurhien takana oli ”todennäköisesti salaliitto”, mutta JFK:n tapauksessa toista ampujaa tai salaliiton laajuutta ei pystytty tarkkaan määrittelemään. Oswaldin ”syyllisyys” jäi roikkumaan.

Aika ja rahat ja poliittinen tahto loppuivat kesken. Mietintö julkistettiin 31.12.1978, mutta tutkimusaineisto julistettiin salaiseksi vuoteen 2029.

Oikeusistuin: salaliitto JFK:n murhan takana

Ex-CIA-agentti Hunt nosti Floridassa jutun Liberty Press-painotaloa vastaan, mutta hävisi sen. Oikeus päätyi 1983 siihen, että Hunt oli todella ollut mukana presidentin surmanneessa salaliitossa, kuten lehtiartikkelissa oli kirjoitettu. Päätös livautettiin valtamedian ohi. Julkista sanaa kiinnostivat samanaikaiset Kennedy-paljastukset lähinnä sänkypuolella.

JFK-elokuva vaikutti

Yhdysvalloissa kävi niin, että elokuva johti lainmuutokseen. Oliver Stonen ohjaama menestysfilmi ”JFK – avoin tapaus” sai aikaan kovan poliittisen myrskyn.

Stonen elokuvan käsikirjoituksen tekoon ja kuvauksiin osallistui monia tutkijoita ja silminnäkijöitä. Kevin Costner puhuu pääroolissa sekä piirisyyttäjä Garrisonin että lakimies-murhatutkija Mark Lanen suulla. Lane teki todellisuudessa useimmat tutkimukset Dallasissa.

Salamurha-asetus

Presidentti Georg W. Bush Sr. antoi 1992 juuri ennen vaalitappiotaan ”Presidentti John F. Kennedyn salamurha-asetuksen” Sen mukaan liittovaltiovirastojen oli luovutettava JFK-aineistonsa Yhdysvaltain kansallisarkistoon.

Bill Clintonin kaudella komiteatyö kesti ja kesti. Kun mietintö lopulta luovutettiin presidentille tammikuussa 1998, paljastui samaan hengenvetoon Clintonin ja Monica Lewinskyn seksisuhde. JFK-aineistosta ei ole kuultu sen koomin. Media sai muuta purtavaa.

Miksi

John F. Kennedyn vain 1000 päivää kestänyt presidenttiys 1961–63 osui dramaattiseen ajanjaksoon. 60-luvun alku oli Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan kuuminta ja aggressiivisinta vaihetta.

1961 olivat Sikojen lahden maihinnousu (USA:n kouluttamat ja aseistamat joukot hyökkäävät Kuubaan) ja Berliinin muuri pystytytettiin. Kuuban ohjuskriisi oli 1962, jolloin ydinsota oli lähempänä kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. 2000-luvun alun terroristi-iskut ja vastaiskut ovat globaalia epämukavuutta tuon ajan uhkakuviin verrattuna.

Kennedy oli saavuttanut vaalivoiton hyvin täpärästi. Sisäpoliittiset jännitteet olivat myös rajuja; rotuerottelusta haluttiin sekä päästä eroon että jatkaa sitä. Sala-ampuja murhasi kansalaisoikeustaistelijan Medgar Eversin kesällä 1963. Ampuja tuomittiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

John F. Kennedy taloudellisesti riippumattomana presidenttinä otti tiukasti yhteen myös kahden suuren vaikuttajan terästeollisuuden ja mafian kanssa. Oikeusministeri Robert Kennedy ajoi alamaailman valtiaita telkien taakse kovin ottein.

Kaakkois-Aasiassa porisi jo tiukasti seuraava kansainvälinen soppa. Etelä-Vietnamissa käytiin kiihtyvää sisällissotaa. Siinä oli mukana 16 000 amerikkalaista sotilasneuvonantajaa. CIA edesauttoi omavaltaisesti presidentti Ngo Dinh Diemin väkivaltaisessa kaatamisessa (tarkoittaa teloitusta) marraskuun alussa 1963.

John F. Kennedy oli jo päättänyt vetää sotilashenkilöstön pois Vietnamista. Tämä määriteltiin JFK:n 11.10.1963 antamassa Kansallisen turvallisuuden toimintamuistiossa nro 263. Muistiossa kuitenkin todettiin, että joukkojen vetäminen alkaisi vasta vuoden 1964 presidentinvaalien jälkeen.

Kennedyn murhan todellisista motiiveista kertoo paljon, että presidentti Johnson kumosi muistion nro 263 heti ensi töikseen 26.11.1963 omalla muistiollaan nro 273 (jonka pohjalta Vietnamiin ryhdyttiin siirtämään USA:n taistelujoukkoja). JFK:n rikkiammuttu ruumis oli laskettu hautaan edellisenä päivänä.

Epäpyhä liitokunta

Kennedyn kuolemasta hyötyivät jotkut eturyhmät vallan keskeisten tahojen sisällä; omavaltaisesti valtio valtiossa- tyyliin toimineet tiedusteluorganisaatiot, etenkin ONI (laivaston tiedustelu), CIA ja FBI, osa teollisuutta, mustien kansalaisten oikeuksia vastustaneet sekä suurvaltasuhteiden lievennystä vierastaneet. Mafia havitteli edelleen vastavallankumousta Fidel Castron kukistamiseksi saadakseen huume- ja uhkapelireitit taas auki.

Kiihkeillä Kennedy-vastustajilla ei ollut aikaa eikä halua odottaa neljää uutta Kennedy-vuotta Valkoisessa talossa tai kahdeksaa lisää veljen voimin. Salaliitto, vallan täyskäännökseksi, ei ollut historian ensimmäinen eikä viimeinen.

     *** *** ***

Tähän loppuun vielä joitain kuvatekstejä:

Orville Nix kuvasi vasemmalta, samansuuntaisen Mainkadun toiselta puolelta. Vastapäiseltä kukkulalta ampuvat näkyvät (Beverly) Oliverin ja (Orville) Nixin kaitafilmeissä. Ei ihme, että Oliverin kamera takavarikoitiin heti ja filmi katosi. Nixin filmin originaali hävisi 70-luvulla (United Pressin hallusta).

Beverly Oliver, tuolloin 17-vuotias yökerholaulaja, kuvasi aivan vierestä koko tapahtuman auton vasemmalta puolelta kaitafilmille. ”Babushka Lady” jäi seisomaan kamera kädessään, kun muut maastoutuivat.

Walkie-talkie-mies- uusi paljastava yksityiskohta. Tiedustelumiehillä oli jo 60-luvun alussa käsiradiopuhelimia, joissa oli tuolloin pitkä antenni. Dealeyn aukion tulenjohtajalla oli radio, joka takataskussa hän lähti rauhallisesti pois.

     *** *** ***

Wikipediasta vapaasti lainattavissa oleva kuva, josta näkyy Dealeyn aukio ja tapahtumien kannalta oleellisimmat paikat.

Ajoreitti kuvan keskeltä oikeasta reunasta heti käännös ylös ja pian jyrkkä kaarre vasenta alalaitaa rautatiesiltaa (Tripple Underpass) kohden. Auto oli hyvin lähellä kuvan keskiosaa ammunnan alkaessa (kuten tumma auto nyt kuvassa).

Vasemmalla länsi oikealla itä. Keskellä vasemmalla ruohikkoinen kumpare, jonka takana pysäköintipaikkaa ja rautatiesiltaa, jonne molemmille pääsy kumpareelta.

Rakennukset myötäpäivään: vaaleanruskea rakennus kirjavarasto, tummanruskea rakennus Dal-Tex tavaratalo, valkoinen rakennus arkistotalo, viimeinen osittain näkyvä tummahko rakennus oikeustalo (jossa mm. vankeja oli katsomassa yläkerroksista tapahtumaa; Warrenin komissio ei katsonut tarpeelliseksi kuulla noita).