Sievin saha 1920 - 1929

Share |

Perjantai 13.9.2013 - Juha Vuorio


Isäni syntyi Sievin Kukonkylässä, jossa oli tuohon aikaan (1920-luvulla) saha rautatien varressa. Saha paloi suuren laman vuonna 1929, liekö näillä jotain tekemistä keskenään. Olen kirjoittanut puhtaaksi isäni vuonna 1976 tekemän sahan työnjohtajan haastattelun. Haastattelu ja materiaali on toimitettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan.

Olen kirjoittanut mahdollisimman hyvin niin kuin olen kuullut asiat sanottavan, en ole korjaillut murretta tai epäjohdonmukaiselta näyttäviä lauseita.

Linkki Sievin kuntaan: http://www.sievi.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=10111& #

1929_04_13_sievin_saha_02.jpg

Kuvassa Sievin eli Kukon saha palon jälkeen kuvattuna. Kuva ollut isäni hallussa.       

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Haastattelu:

Kukonkylän sahan vaiheilta sen nousu ja lasku,

Haastatellut: Vihtori Lungren (VL) ja Salli-vaimo (RL), Sievin Kukonkylä, 9.5.1976,

Haastattelija: Alpo Vuorio (AV), s. 19.6.1925, Sievissä

Kirjoittanut puhtaaksi:  Juha Vuorio, Oulu, helmikuussa 2010

 

Niin tänään on toukokuun 9. Päivä 1976. Olen täällä Sievin Kukonkylässä käymässä erään perhetuttavan luona. Joka on myös isäni perhetuttava; Vihtori Lungren ja Salli-emäntä ovat tässä läsnä ja he viettävät eläkepäiviään täällä sievässä kodissaan Sievin Kukonkylässä. Vihtori Lungren on tämän kylän vanhin asukas ja on erittäin pirteässä kunnossa. Ja nyt meillä on tarkoitus hieman muistella vanhoja menneitä asioita tämän kylän vaiheita. Siis tarkoitus on puhua Kukonkylän tapahtumista, sen nousuja ja laskuja. Sen pääkohtia lienee sittenkin ollut se sahalaitos joka perustettiin ja rakennettiin 1920, ja joka toimi muutamia vuosia, elikä tarkemmin noin yhdeksän vuotta ja sittemmin paloi 1929 huhtikuun 13:na päivänä. 

Ja näitä asioita tässä nyt sitten hieman muistellaan ja kun tiesin jo ennaltaan sen että VL muistaa hyvin nämä asiat ja minä muistan omasta lapsuudestani että he olivat meidän perheystävinäni ja he kävivät usein isäni kotona ja niin myöskin usein vastavierailulla. Ja he olivat hyviä ystäviä ja aina hyväntuulisia kavereita. Ja nyt on tarkoitus hieman keskustella niistä ajoista tähän päivään saakka. Mitä sitten nyt sitten muistellaan tässä tänä aurinkoisena keväisenä päivänä.

AV: Niin VL, milloinka te tulitte tänne ja missä olosuhteissa te jouduitte tänne sievin kukonkylään sitten tulemaan?

VL: Täällä oli tuttu Rosenlehvi vanha työnjohtaja joka oli Kannuksessa ja minä olin armeijassa. Ja minä sille kirjoitin armeijasta ja että onko sillä tietoa työstä. Ja se sano että Sieviin rakennetaan uusi iso virma. Että tulla tänne vain niin hän pitää työmaasta huolen ja pääset heti työnjohtajaksi. Ja hän assuu Kiiskilän päässä Pyhälällä. Tuu sinne suoraan. Ja niin minä tulin sinne heti armeijasta suoraan. Ja minä pääsin heti sinne silloin kevväällä kun tulin armeijasta ja minä sain tuua heti uiton tullessani. Ja niin minä toin ensimmäisen uiton Sievin sahalle.

AV: Niin nuot ajat olivat silloin kun muistetaan 1920, ne olivat niitä aikoja jolloin tämä valtakunta oli kokenut sen tapahtuman että itsenäisyys oli vasta uusi asia. Ja erittäin paljon oli puuhaa kansakunnalla ja niin myöskin näillä pienillä maaseutupaikoilla. Ja työttömyyttä oli silloinkin niin kuin sitä on näinä päivinäkin. Ja vielä tuon sahan rakentamisesta ja millainen se saha oli kooltansa. Ja kuinka paljon sen käyntiin tullessa oli työntekijöitä?

VL: Sitä pantiin käyntiin siinä juhannuksena siinä ei ollut seiniä eikä, joku lankkuja oli sahurin alla jotta saatiin siihen lattiaa ja seinää. Ja se lähti heti käymään kahta tuuria. Kyllä se heti lähti käyntiin. Siinä meni tuhannen ja toista tuhatta tukkia tuurissa. Se oli niitä uudenaikaisia sahoja mitä oli siihen aikaa. Se oli aika korkea kun juna meni siitä alta kun tavaraa tuli sahasta, niin se sopi ajamaan. Se oli niin korkea se sahalaitos. Se oli tehty sillä mallin että sai olla kahta puolta olla se tarha. (VL: Ei tästä tuu mittään meijän elämässä, AV: kyllä tästä. JuVu: liittyvät jotenkin haastattelun järjestelyihin).

AV: Sehän oli siis kolmiraaminen saha ja sittemmin minun muistini mukaan siihen muurattiin tiilistä sitten varsinainen konehuone ja muurattiin myös erittäin pitkä savupiippu. Niin 38.5 metriä oli tuon savupiipun korkeus. Ja sitten siihen rakennettiin ilmeisesti muita lisärakennuksia.

VL:  siinä oli sitten Gummerus konemestariksi ja sittenhän siihen rakennetiin uusi mylly, joka oli myös erittäin uuenaikainen sekin.

AV: niin sitten muistaako VL sitten ne johtajat jotka siihen aikaan vaikuttivat alusta loppun

VL: ensimmäinen johtaja oli Andersson ja sitten sen jälkeen Eklummi. Sitten tuli Staahli ja sitten tuli Vestiin. Se oli loppuun asti se Vestiin. Tämmösiä johtajia. Mutta konttoristi oia aivan sama konttoristi alusta loppuun. Se oli Bruuno Manneri.

AV: Niin on tuota nyt kysymys siitä että silloin oli työväellekkin pakko rakentaa asuntoja siihen paikalle. Ja tietämäni mukaan siinä oli leipomo ja yhteinen saunarakennus ja oliko muitakin rakennuksia VL:

VL Sitten oli työmiehiä varten sellainen omituinen rakennus. Ja jos oli perheitä niin niille oli erirakennuksia jos oli perheitä. Niille oli eri rakennus. Konttorirakennus rakennettiin sitten ja minulla oli siinä neljä huonetta huotassa. Siinä oli paljon hommaa en muuta tiijä. Mutta  lakkoja ei ollut siihen aikaan. Ei puhuttu lakoista. Se oli järjestetty ne palkat että viideltä sahalta oli otettu palkat. Ja siitä laskettu ettei ollut alimmassa palkkaluokassa. Siinä ei ollut lakonvarraa se oli niin perusteellisesti järjestetty.

AV: niin tässä kun on puhuttu niin VL on ollut työnjohtajan tällä sahalla alusta loppuun ja hänen alaisenaan oli myöskin minun isäni siellä sahalla ja monia muitakin. Ilmeisesti VL nyt muistaa, ei nyt kaikkia tarvi muistaa, mutta ketkä hänen mielestään olivat erikseen jääneet.

VL: ylivieskalaisia oli Pahikka-aho vakituinen oli  ja Matti Somero, joka oli näihin asti saakka tuttu. Ja Väinö kolehmainen ja Harjun Väinö sieltä oli. Ja sitten oli naisia aika paljon kun oli se kimpipuoli jossa oli aivan naisia, riipipuolella aivan naisia. Niitä oli melkein ylivieskalaisia kaikki siinä.

AV: ja tuo toimeentulo silloin kun se saha toimi niin oliko se tyydyttävä tai  tultiin hyvin toimeen ja oltiin tyytyväisiä työhän ja sen aikaisiin palkkoihin nähden.

VL:  kukkaan ei valittanut mittään, kaikki oli tyytyväisiä, kukkaan ei puhunna palkasta. Joka lauantai oli tili. Se oli sen ajan palkka se oli, niinko sekatyömies se oli neljä markkaa tunti, ja se oli sitten viisi ja puoli markaa sahurilla. Ja Ilmarikin (Vuorio, Alpon isä) oli kalliimman palkan miehiä se oli taaplaamassa se oli viiden ja puoli markkaa tunti niillä.

AV: ja naisia siellä oli työssä, niin kuin tämä VL:n emäntäkin oli ollut seillä vuosia, kimpikanttarina ollut siellä, niin kuin siellä naisia oli työssä ja työstä saatiin kohtuullinen  palkka. Niin palataan niihin johtajiin. Minä muistani mukaan minä muistan vain Vestiinin, ja Lammin ja Kurikan. Vestiin jäi erityisesti mieleen ja poikasen silmissä se näytti erittäin arvokkaalta

VL: se oli kaikille mieluisen näköinen mies. Se oli ystävällinen johtaja kaikille. Kaikki tykkäs siitä Vestiinistä.

AV: niin sahayhtiöhän omisti silloin tältä samalta kylältä suuren maatilan joka oli sahayhtiön maatila, siellä asui tämä, joka oli pisimpään ollut johtajana tässä sahayhtiössä Vestiin, ja siellä oli talon  pehtoorit ja hoitajat, siellä pidettiin myös sahayhtiön hevoset, ja muut sellaisen ja hoidettiin maata myös erittäin voimaperäisesti silloin, siinä myös karjataloutta hoidettiin, oli karjakot, 15 lehmää. Ja ilmeisesti sen kartanon vaikutuksesta myöskin tämän kylän maatalous koki oman renessanssinsa silloin ja alettiin kehittelemään uusia menetelmiä maataloudenkin alalla ja sahan vaikutus oli monipuolinen, saatiin sahan miehille maitoa ja muita elintarvikkeita. Ja silloin kun sitten sahalla oli omia asuntoja työmiehille niin työmiesten ei tarvinnut ostaa puita. Saha antoi puut työmiehille ja jos oli muuallakin kortteeria niin saha antoi puut sahan puolesta. Niin eräs asia tässä on vielä merkittävä: kauppaa käytiin ja pidettiin erikoiset markkinat, johon tuli kauppiaita sitten ympäri maata, ja mitä tästä asiasta VL?

VL: Kaikkia ruokatavaraa tuotiin, ne varasivat ja vaatetavaraakin oli. Oulua ja Vaasaa myöten oli, niitä oli kun toripäivät, joka lauantai kun kaheltatoista saha seisoi, niitä jo kymmeneltä tuli myyntimiehiä, niitä oli vaikka minkälaisia.

AV: Niin kuin tässä kuulimme niin tällaiset markkinat olivat joka lauantai ja saha pysähtyi  kello 12 ja maanantaiaamuna se ilmeisesti alkoi kello, ..

VL:  alko kello kuus se alko

AV: työt sitten maanantaina. No sitte mieleeni  tulee tässä nyt kysyä että minkälaisia oli silloin vapaavieton harrastukset ja vapaa-ajat . Ja muistini mukaan työmiehet olivat alkaneet puuhata omaa työnväenyhdistystä paikkakunnalle. Ja sen seurauksena rakennettiin oma työnväentalo tuonne Harjunkankaan reunalle. Mitä tästä asiasta VL?

VL:  johtaja Vestin oli oikein  mielissään että nuoriväki saavat olla yksissä ja pittää kiinni toisistaan ja hyppiä (naurua). Semmonen oli johtajan tarkotus. Se tavara, minä mittasin kaiken tavaran ja se annettiin kiitoskaupalla se kaikki tavara.

AV: Niin tuossa työväentalollahan järjestettiin illanviettoja niin sanottuja iltamia. Siellä oli myös näytelmiä ja kaikkea mitä sen aikainen nuoriväki ja sen aikaiset ihmiset harrastivat. Hyvin paljolta iltamien viettoa, hyvin varmasti siellä pidettiin myös niitä työväestön omia kokouksia.

VL: Niilla oli keskusta kun se saha kuului sekatyöväenliittoon. Siellä oli ne jäsenet ja johtohenkilöt, siellä pidettiin niitä kokouksia ystävällisessä hengessä, siellä ei ollut erimielisyyksiä eikä mittään,

AV: muistatteko että kuka oli silloin sen työväenyhdistyksen puheenjohtaja tai muita toimiheniklöitä

VL: siinä oli Kalle Järvinen ja varapuheenjohtajan Sulo Lahti.

AV:  ja jäseninä oli tietysti sitten tehtaan tai sahan väkeä yleisesti. Muistankin tämän Sulo Lahden itsekkin jo nuoruudestani. 

VL: epäselvää

AV: niin oli tämä Perkiön Riku oli paras haitarinsoittaja siellä. Niin myöskin minä kuulin että silloin kun ei ollut työväentalossa menoja. Niin tässä joessa oli siltoja, yksi siltä oli tuolla tämä Kapustan silta jossa, jossa vietettiin muita sunnuntai- ja lauantai-iltoja. Sinne tuli ilmeisesti muutakin väkeä.

VL: joo, siellähän käytiin kahtomassa, siellä oli eskosia  ja vanhakirkkosia, siellä oli yleisesti paljon väkeä kun tiesivät että siellä oli menoa. Sillä oli haitarinsoittaja, tanssittiin, siellä oli Olkkos-Matti  vakituinen haitarinsoittaja.

AV: joo, sitä perua lieneekin tuo Kapustansillan karkelot olivat maakunnan kuuluisia menoja minunkin, kun minä sitten vartuin nuoreksi mieheksi, jolloin pidettiin Kapustansillan karkeloita. Sitten tuli sota-aika jolloin niitä rajoitettiin, jolloin niitä ei sitten enää voinut pitää. Mutta historia on siitä erinomaisen vankka moinien vanhojen ihmisten mielissä  ja tämän hetken keski-iänkin ihmiset muistavat tuon Kapustansillan vaiheet ja muistavat tuonkin työväentalon ja kuinka paljon se antoi virikkeitä tälle kylälle ja sen aikaiselle nuoruudelle. Niin tuo työväentalo simmemmin kun sahan toiminta loppu, niin siirrettiin Sievin asemalle V&U-seuran (voimistelu ja urheilu?) Lylyn talo.  Niin palataksen tämän kylän historiaan ennen tuon sahan rakentamista. Sahahan rakennettiin vuonna 1920. Sitä ennen täällä oli, sitä sanottiin klapu-sahaksi, jossa sahattiin puita, halkoja VR:lle siis Valtion Rautateille. Joo käsin sitä vedettiin ja siellä oli siis koneelliset halkaisulaitteet, konekirveet siellä oli. Se siis edellä kävi sitä varsinaista sahalaitosta joka tähän sitten tuli. Paljon väkeä oli sielläkin. Niin tässä vieläkin siitä klapusahasta niin tämä Rouva Lungren siitä kertoo kun hän on siinä aikaisemmin ollut ja muistaa tarkemmin mitä kaikkea se pitää sisällään.

RL: Niin no se klapusaha sieltä sisältä ne miehet veti sitä ränniä myöten ja ne katkottiin ja sitte otti ja haljottiin. Ja minä muistan sen Luomalan Villeksi joka oli siinä kirveessä, ja ne tuli semmosta ränniä myöten semmosat koslaan. Ja sillä koslalla kärrättiin, siihen laanille, niin se on valtion laani, siihen heti kaksi metriä korkeita pinoja. Ja se oli koko laani täynnä niitä. Ja sitten niitä paljon tarvittiin siinä kun tässä oli meillä se vesitorni. Se oli vesitorni ja siinä aina juna seiso ja otti vettä ja halkoja sitte jotka pantiin semmoseen pinoon siinä valmiiksi ja juna otti niitä polttopuita kun se juna seiso siinä. Kukas se oli (VL: Ollila). Se oli Pekka Ollila siinä johtamassa. Joka  kävi sitten vesitornissa nostamassa vettä siihen laitokseen josta vesi laskettiin koneeseen. Me aina lapsena mennä kahtoon kun vesi tulla toosasi koneeseen ja sinne pantiin puita. Niitä samoja halkoja sitten käytettiin mitä siitä nostettiin ja pienittiin. Niitä oli hirviät määrät, saa sanoa että satoja metrejä (puhetta), niin kakskymmentä tuhatta metriä saa sanua.

AV: nii että siinä oli iso laani, että noin kakstuhatta, kakskymmentätuhatta metriä oli halkotavaraa siinä kun senaikaiset junat kulkivat siis ne oli höyryvetureita niin tästä jaettiin siis paljon puita muuallekkin, niin junalasteittain vietiin. Ja kun tänne siis oli varsinaiselta pohjanmaan pääradalta sivuraiteet tänne sahalle ja niin myöskin tälle klapusahalle. Ja junatkin pysähty tuossa siihen aikaan kun jäi työväkeä tuossa. Myöskin siinä  seisahtuivat tuossa rautasillalla.

VL: vähän ajan päästä piti aina ruokatunnilla kahtoa kun oli liian suuri kuorma. Ei tahtonna kestää oli liian kapia, liika kova kuorma. Se Laipertti ei välittäny siitä mitään. Se remonttimies korjas kun korjas siinä meni aikaa ja raamit seiso. Sitä tavaraa ei mennytkään sen tuurilla niin paljo kuin minun tuurilla. Ja minun tuurilla oli niin hyvä ylösottaja se polliisi Ikola. Ku se sai halavauksen Pitkosen asemalla niin se polliisina oli. Niin vasemmalle puolelle sai halavauksen. Niin se ol ylösottamassa minun tuurilla. Niin se Vestin moitti sitä että mikä se on kun sinun tuurille mennee palijo vähemmän puita sinun tuurilla. No se sano että siellä on ylösottaja Raahesta yksi Suoman, se oli sanonut että jossa on vika kun tullee niin paljon tappiota kun mennee vähemmän puita (rouvan ääntä). Annappa nyt olla kun minä puhun tämän  oikean jutun miten siinä kävi sitten. Niin se sano ylösottajalle että tuo Vestiin aina moittii hälle että kahto nyt sitte listalta että paljonko minun (JuVu: Lungrenin) tuurilla mennee. Niin paa jonku verran aina enempi hänen tuurilla. (AV: Niin) Joo näin kävi asia.  Niin tässä on Hollannin tuossa asuivat sillon, niin sahurit sanoivat sitten nyt on semmoinen kysymys että heijän vika se ei ole kun he ottavat ylös niillä nappulakengillä. Ja kun ylös he tahtoo listaa niin siellä on aina enempi, (AV: Niin) mutta tämä ei ole heijän vika mutta saa nähä mikä tästä vielä tullee, mutta  se ois menny vielä pitemmälle mutta ne rupes tälläreitä moittimaan että ne tekkee huonompia satseja sillä kun ei hänen tuurillaan mene läpi. Kantola ja tällärit sano heti että  tuollanen mies, että satsissa ei ole mitään vikaa kun monta kymmentä minuttia seisoo raamitkin että siitä ei tule yhtään mittään. No siinä tuliki ilmi. Minä olin yötuurilla siinä ja Vestin tullee, konttori oli toisella puolen. Se tuli ja se kiros ku lappalainen. Heti niinko lappalainen mitä Laipertti on tehty. (RV: kerro miten se kirosi). Satta perkele, sattana sattana. (AV: niinko se oli vähä ruottalainen se Vestin). Joo se kiros. Ja sitten minä menin sitte konttuurin niin se kerto mitä Laipertti on tehty. Kun pannu kun koko sahan väki, sehän oli selvä kun ne urakalla sahasivat. Sitä jokahinen sai, siinä meni pennejä. Ja Ikola tuli hakemaan puita niin se sano: ja sinä pane justiin puu. Ikola sano että hän tekkee valan ettei yhtään enempätä tai vähempätä. Ja sitte tuli Laipertin ylösottaja, se oli ruokatunti. Se käski heti konttuuriin:  Mite sinä ottaa ylös, se puhu vähä ruotsalaismurretta. Hän on ottanu ku Laiperti on käskenyt. Ei Laipertti mittään käske sinä ottaa vain puut niinku se justiin mennee. Laipertti meni syömään niin Vestin stoppas: tuossa on sun tilis. Kesken työpäivän pantiin pois. Se ol äkänen lähtö.

AV:  Tietyski kun vilunkia pelas, ja paljo. Sehän haittas tietysti työväen palakkaa siinä kun oli urakkahommaa.

VL: Niin mutta ajatteleppa sitte. Minä olin yötuurissa. Se sano: sinä hoijat molemmat tuurit. Se käy sinulta laatuun. Herrajestas kun sydämmeen otti. Minä ajattelin että jos minä en hoija. Niin kaks tai kolome päivää ja Suolahesta tullee mies sitte. Hän (JuVu: Vestin) nostaa kolomisen sattaa kuulle palakkaa. Piti tehä toinen tuuri. Varttia vaille kuus aamulla ja vartin yli kymmenen illalla. Tämmönen oli minun päivä. Kaks ja puoli vuotta suunnilleen. Eikä kärsinyt puhua yhtään mittään. No Nieminen sitte kuule kun tuli Pihilajaan laiva. Maanantaina rupes Pihlajassa laiva ottaan tavaraa.  Nieminen lähti Raaheen kyläilemmään ja juomaan kun se oli hirviän paha juomaan sukulaistensa kanssa eikä tullunnakkaan pyhänä. Ois lauantaina pitännä lastata kolmekymmentä lastia että ois illalla viety Pihlajaan maanantaiksi. Niin se lähti Raaheen. Ja Vestin tuli pyhäaamuna minua herättämmään.  Onko Niemistä näkyny, minä että ei oo näkyny. Ja sinä mennä lastia tekemään. Kun oli sahaväkiä siellä niin ei siinä menny kuin pari tuntia kun oli 30 vaunua täynnä. Maanantaina vasta tuli Nieminen ja oli hulluna juovuksissa.  Taas topattiin, lähe pois vaan, tänne ei oo mittää asiaa. Sinä hoijat tarhan. Tuolla on mulla vielä paperit.  Kaks ja puoli vuotta hoitanut sahaa ja lautatarhaa yksinään. Tuolla on mulla semmoset paperti vielä. Enkö minä oo ollut lujalla (AV: kyllä siinä on pitäny työtä tehä).

VL: Sitte minä puhun vielä yhen asian. Kuuleppas sitten kun Kannuksessa oli saha. Ja sitte sen oli myyny Kimpi ja Eklund. Niin samalle virmalle kuin tää Sievin saha. Sama virma osti Kimpin. Niin sama laiva tuli hakemaan. Ja laiva ilimottaa kolomia päivää ennen millonka hän on tunnilleen rupiaa ottamaan. Ja minua haiso vähä että mitenkä tuo asia on oikein. Ja niinhän siinä tuota. Ja minä menin kahtomaan kimpiä Kannukseen. Että minkälaista se tavara on Kannuksessa kun sekasin lastataan, kun yhtä aikaa lastataan kummaltakin. Ja osakkaat oli sopinut ja Kurikka oli myyntipäällikkö ja se oli sopinut. Ja nyt täältä otetaan ylös ja Kannus lastaa ja sekasin pannaan vain menemään. Ja minäpä otin selevää ja se Ojukangas sano että huomenna heiltä loppuu ja näin kauaksi että on puolipuhas (epäselvä). Minä menin konttuuriin sitten ja Erkkilä on kova poika ja heti sano mulle että nyt lastataan. Minä sanon että joo, minä poikkesin sanomaan että ei lasteta sekasin että jompi kumpi lastataan ensin, se on vain kysymys. Kurikka sano että hän on myyntipäällikön kanssa sopinu, ja osakkaan kanssa sopinu, että se ei kuulu sulle mitenkään. Minä sanoin että ei se kuulukkaan juoksupojille mutta kyllä se nyt kuuluu ja että sekasin ei lastata. Minä kävin sanomassa konttuurissa Kannuksessa että ei lastata sekasin. Heti Vestiin sano että ja oliko niin. Minä sanon että niin on asia että ei sekasin lastata. Manner heti sano konttoristai että se on hoitanna niin kauan tuon sahuun ja ei oo mittään muistuksia tullut että annetaampa sen hoitaa sen.  Hommattiin yhen kerran päivässä tuli juna hakemaan kimpilastin täältä ja Sievi lastas ensin ja minä sano Vestinille että minä lähen viimeisen junan kanssa tuonne Pihlajaan. Ja Vestiin siihen että mitä sinä sinne. Minä siihen että sitä vaatii käyä kun näin lastataan. 

JuVu: Tässä välissä kasetin ensimmäinen puolisko loppui, tuli parin lauseen pituiselta kuulostava katkos.

AV: Antaa mennä vaan pirssi koko päiväksi.

VL: Pirssi koko päiväksi. No me mennään sitte Kokkolaan vaan käyväämpä sitte vielä Tapeti ja Värri (tuo oli vähän epäselvää). Ja mite sinä siellä käyt? Asia on semmonen että siellä pittää käyä. Kattokaa nyt: Sievi lastaa ensin ja sitte lastaa Kannus. Kuka sen tietää ruumassa että mikä minkin tavaraa on. Mutta kun minä oon ostanu punasta maalia ja poikkirantuu vejetaan joka varvin kohalle vejetään maaliviiva ja SV pannaan välliin ja joka paikkaan pannaan maali. Ja se taitaa olla fiksu meininki sano Vestin. Ja niihän se sitte lastattiin ja Manner oli sitten kuin veljes mulle. Ja sitte kun Sievistä oli kaikki lastattu, pieniä purkkeja ja pienet pensselit. Sitte minä sanon naisille että nyt on pienet talakoot. Purkit auki ja vejetään joka varvin kohalle poikkiruumaan punanen rantu. Vestin oli mielissään että: juokaa sitte nii paljo kahvia että ei tarvi viikkon kotona juua. Nii ol kahvit juotu ja lähettiin pois ja Manner sano että hän on niin Hagen&Helenius jok on välitystoimisto. Välitystoimiston kauttahan se kaikki tavara kulukee rosenttikaupallahan ne välittää, eihän se yhtiö suoraan, se on välitystoimista ja rosentiti päälle tai päältä pois. Laiva meni perille se ilimotti heti että ja sähtötti Hagen ja Helenius että vastaanottaja ei ota että sitä on puolipuhas. Puolipuhtaan hinnalla. Erkkilä oli kova poika. Minä oon ollu niin palijo myllyssä. Sitten kun se ei sovi yhtiön kanssa, sitten on sovinto-oikeus;  se on ulukomailla, kaksi on myyjän puolesta ja kaksi on ostajan puolesta. Sitten kun ne ratkasee asian se mennee niin. Sitte ei voi mittään. Se meni sovinto-oikeuteen. Ja ne ratkas se meni puolipuhtaaksi. Manneri oli aina oli ja sano. Sitte kaikki, jos laiva seisoo niin seisomaraha laivasta; se maksaa joka häviää. Se oli iso laiva tuo. Ja minä menin iltapäivällä konttuuriin ja oli soitettu konttuuriin Suomen Pankiin on tullu rahat Sievi-yhtiön laivasta. Manner sano mulle että nyt on tullu pankkiin rahat että älä hättäile yhtään. Minä menin huomenaamuna sitte konttuuriin. Vestiin vihelteli alatulimantaa. Ja käveli ja sano: ”aha lurjus, aha lurjus jopa kävi” . Minä kysyin että eikö ollut oikein tehty. Ja sinä ole mies sinä seiso huosussa. Ei ollu kauan kun tuli osakkaita sitte minä näin kun tuli osakkaista autoilla minä näin sahalta niin tuli postipoika sanomaan että nyt tuli osakkaat sinne konttuurin ja käskettiin sinut. Minä menin sitte ja minä sanoin sitte että kun virsikirjassa on semmonen virsi että ”kuule kun kurja sun tuomios on täys”. (AV: se on 440 vai mikä se on). Ja Kurikka tul ja jokahinen käestä tervehti, ja olivat nöyriä sanovat että kyllä sinä oot oikeassa. Kurikka sano että on konjakkipullo pöyvällä (RL: sanoi jotain). Nollaan se meni. Olivat nöyriä ja sanovat että kyllä sinä oot aina oikiassa. Joo se meni aivan nollaan. Ja sitte taas nousi vaan palakka. Ne vähä korjasi taas vielä. Mullahan oli niin ettei siitä pystyny puhumaan mittään. Minähän on aina ollut kaatopaikan puolella aina enhän minä oo osannut tinkaamaan, minun on aina pitäny ansaita palkka. Oon minä ollu kovissa koettelemuksissa.

AV: niinhän se sanassaki sannoo niin että jos joku on ansainnu täällä niin se palkka on myös oleva siellä.

VL: ja minä panin sitten kun oli Hämmeeseen Alastalloon kun oli sahapäällikön paikka auki niin minä panin niin hetihän minä sinne pääsin sitte. Muuta pahaa työtä minä kun minä lähin sieltä minä olin siellä vielä niinku ihmisten papereilla oikein vielä. Kun ne osakkaat eikä kukkaan ei olleet kuin eivät olisi kuulleet tietäneet niin kuin se saha ei ois ollukkaan niillä. Joo ei ne kyselleet mittään mutta ne kahto teline oli johtajan pöyvälle, teline. Joka kuukauven toinen ja kolmas ja neljäs päivä piti olla tarhaluettelo että paljonko on sahattu ja paljonko on myyty ja paljonko on minkikisorttista myymättä ne kahto siihen että paljonko on paikallismyynti, ei ne kyselly mittään.

AV: tässä vaan huomataan niinko että kannuksen sahanhoitaja Erkkilä meinas sekundaa panna meneen täyen priiman hinnalla, mutta niin kuin VL oli rehellisenä työnjohtajana hoitanut hoitanu myöskin työntekijäin asiaa myöskin siinä ettei päässyt syntymään tällaista resonanssia siinä ja saatiin aikaiseksi se että tavara saatiin myytyä  oikeaan hintaan ulkomaille. Niin mikä se oli se kiramon ylösottajan nimi se toinen joka oli (nyt tarkennetaan muutaman kerran vielä sitä vanhaa ylösottajaa): vastaus Nieminen. Tässäkinhän hävisi myös tehtaan työväki.

AV: niin tässähän on puhuttu myös saha-asiasta ja siihähän on niikuin aikaisemminkin oli puhetta nänä suuret rikkaat oli niinku Lammi oli johtajana tai suuria osakkeenomistajia Lammi, Kurikka ja Jöstedtiä ja muita tämmösiä. Ne oli rikkaita miehiä. Omistivat usiampia sahoja, laivoja ja sen mukaan. Ja saha kävi hyvin ja työmiehillä oli asiat hyvin niihin aikoihin. Kun saha vuonna 1920 juhannuksen jälkeen kävi kuutisen vuotta kahdella vuorolla. Vaan sitten alkoi tulla synkkiä pilviä maailmalla. Saha kävi muutaman vuoden vielä senkin jälkeen. Vaan alkoi tulla yleismaailmallinen lama ja muut seikat jotka sitten johtivat siihen että saha lopulta paloi. Ja sitä ennen paloi sahan läheisyydessä oleva leipomo ja nämä palot, kertomusten ja tarinoiden mukaan ei vielä tiedetä syytä että millä tavoin, vaan on arveltu että ne paloivat muusta kuin tavallisesta syystä. Monet arvailut viittavat sellaisiinkin syihin, jotka saattavat olla tekijöitä vain siitä syystä, liikemiehet olivat nähneet tulevan sellaisen huonon ajan ja sahan toiminnassa oli nähtävissä suuria vaikeuksia, ja tätä taustaa vasten ajatellen saattoi nämä palotapahtumat liittyä ajan kuvaan.

AV: niin vapaa-ajan harrastuksista vielä pidettiin näytösharrastuksia. Monet niistä olivat kekseliäitä miehiä kuten Lahen Sulo ja jotkut muutkin. Ne joko itse suunnittelivat näytöskappaleita, joitakin sen ajan muitakin kappaleita esitettiin siellä. Siellä myös Salo-niminen mieskin oli tässä huvitoimikunnassa mukana.  Hän oli myös sellainen työväenpuhuja. Ilmeisesti hän oli myöskin sen ammattiosaston, niin siellähän oli tehtaalla elikkä sahalla ammattiosasto vai kuinka se oli?

VL: sekatyöväenliitto

AV: sikäläiseen silloiseen sekatyöväenliittoon tämän sahan työväenosasto. (VL taustalla). Niin täällä oli niin vireä toiminta että se ulottui ulkopuolelle tämän seudun Ylivieskaan saakka. Täällä oli aika vireää toimintaa että se vaikutti myös kyläläisten  elämänmenoon aivan ratkaisevasti. Oli hankittu nuoriso-ohjaaja, joka oli kursin käynyt ja tämä edelleen kurssitti nuorisoa kaikenlaisiin ajanvietteisiin ja harrastuksiin.

AV: Sitten vielä palataan siihen aikaan taikka tullaan ajankohtaan jolloin sitten tuli synkät ajat eteen oltiin tultu vuosilukuun 1929 keväällä. Jollonka sitten lopullisesti tapahtui se mikä lopullisesti sammui tältä kylältä ja elämä tainnutti sitten lopulta kaiken toiminnan tämän kyläyhteisön piirissä. Saha paloi sillon sinä vuonna huhtikuun 13:na päivänä ja saha paloi. Tästä tapauksesta mitä muistaa VL ja myöskin RL?

VL/RL/AV keskustelua taustalla

RL: minä tarkotan missä sinä olit kun saha paloi?

VL: minä tulin kaupasta justiin ja kerkesin sisälle mennä kun se sytty sitte

AV: niin minä itse muistan olin silloin vähän yli neljä vuotta, kohta täytin viisi vuotta kesällä. Juuri ja juuri muistan tuon palon, syntyi suuri pakokauhu ja hämmennys ja ihmiset asuntoloistaan veivät tavaroitaan Harjunkankaalle ja minne mikin niitä veivät. Isäni ja tämä VL olivat tulleet hetkeä aikaisemin juuri kaupasta ja työt oli juuri lopetettu sahalla. Ja kello oli illalla siinä 18 maissa, kun havaittiin että saha palaa ja sahan yhteydessä oli myös mylly, jossa jauhettiin jauhoja. Ja siitä myllyn tienoilta arvelivat nämä ihmiset palon lähteneen. VL oli juuri tullut kaupasta ja havaitsi myös tämän palon sitten ja summerit soivat jo siihen aikaan.

VL:  Tuli levisi niin nopiaa kun minä menin sahalle. Kun aukasin sahan oven niin se ol heti yltätulessa se nurkka siinä, myllyn ja sahan semmonen vinkkelinurkka johon oli liitetty mylly. Se oli heti tulessa kun minä kerkesin siihen. Se oli harvinaisen nopia se tulen leviäminen.

RL: Minä tulin kans pitkin rataa ja tulin kaupasta ostoksilta. Ja minä huomasin että tuli savu nousee yli korkialle  ja sahan pilli huusi hirviästi. Minä aattelin että nyt siellä on tuli irti. Ja omassa mielessä ajattelin että nyt on meijän leivän laijassa tuli. Se oli niin kauhia asia että nyt meiltä loppu työ. Jokka me elimme työstä, siitä piti ellää se tuntu niin kauhialta että siinä on saha joka pallaa. Me mentii siihen, niin se oli täyessä  lieskassa koko saha.

AV: niin asianlaita olikin että työmiehet jotka olivat siihen oivalsivat kysymyksen vakavuuden, että se johtaa siihen että työ loppuu ja elämä on umpikujassa. Ja työaika oli tullut niin sanottuun pula-aikaan, pula-aika oli jo käsillä, 30-luvulle tulossa. Näin tuntui synkältä ajatellakkaan huomista päivää mihinkä sitten itse kukin työhön itse pääseekään kiinni, koska oltiin eletty siihen aikaan hyvää aikaa, että oli työtä ja myöskin rahaa oli käytettävissä sen mittapuun mukaan kohtalaisen hyvin että se oli erinomaisen raskas kokemus tämän kylän yhteisölle ja erityisesti sen sahan työväestölle.

AV: Kyllä tässä on vielä todettava vielä tässä mitä tässä Salli-rouva kertoikin mitä oli sanonut havaitessaan sahan palamassa että siinä oli tuli leivän laijassa palamassa, niin kuin asiallisesti olikin.

VL:  Niin siinä oli tukkia mitä jäi sahaamatta ja ne pantiin haloviksi niin kun tuli kevät niin piti ruveta hävittämään tavaraa tarhalta ja sitten piti taapelit hävittää ja rata hävitettiin mitä oli saha-alueella semmosta isompaa rataa niin se piti hävittää pois. Kun se oli kaikki tehty niin minä lähin pois.

RL: rouvan puhetta

VL: Joo sitten se hävitettiin se sahan piippukin niin ne samat osakkaat laitto Ylivieskaan tiilitehtaan. Se on Rautas-tiili ja ne laitto sinne tiilitehtaan ja vietiin täältä se savupiippu ja iso työväenrakennus siirrettiin sinne Raudaskylälle, täällä purettiin. Ja sitten ne osakkaat eivät tietenkään tykänneet toisistaan ne möi Ylivieskan kunnalle sen tiilitehtaan, joka on nytkin parasta aikaa on hyvässä käynnissä ja mennee hyvästi tietysti etteenpäin.

AV: niin näinhän se asianlaita oli, minä muistan vielä jonkin aikaa näitä sahan entisiä työmiehiä ja niitten perheitä asui. Kun aika oli huono niin ne saivat kuitenkin osastaan asua näissä sahan rakennuksissa ja hiljalleen muuttivat pois mistä sitten saivat työmaan. Mutta vaikeita aikoita kuitenkin silloin elettiin. Nyttemin sahan rakennuksista ei ole paljonkaan jäljellä. Muutamia siellä vielä ehkä on, viimeisiä rakennuksia on juuri tänä keväänä purkaneet  ja se oli tämä konttorirakennus, jossa tämä VL perheineen asui, hän oli kuten oli aiaisemmin puhetta, työnjohtajana,  oli neljä huonetta siinä rakennuksessa, se oli kaksikerroksinen ja kaheksan huoneistoa siinä kaiken kaikkiaan. Ja nyt on entinen työnjohtaja kymmenien vuosien jälkeen purkanu tämän rakennuksen sitten tänne itselleen saunapuiksi. Vaikka he ovatkin jo vanhoja, VL on tänä vuonna täyttänyt 82 vuotta ja rouva Salli on täyttänyt 74 vuotta, että ovat tehneet kohtalaisen suuren urakan. Ja ehkäpä voidaan sanoa historiaakin siltä osin että siihen kätkeytyy varsin paljon asioita ja menneisyydn tapahtumia siltä ajalta jolta virkeä sahatoiminta oli käynnissä täällä että niitä purkaessa tuli varmaan mieleen monet tällaiset tapahtumat ja keskustelut. Vai oliko näin?

VL: Kyllä sitä näin oli asia. Siinä monesti piti, tuumattiin, monesti muijakin kävi täällä konttuurissa oli asiaa tänne. Tämä oli iso tehas, nelijäkymmentä tuotti rahaa paikkaknnalle. Tämä oli iso paikkakunnan hyöty tämä. Se ajan rahhaa tämä noin keskimäärin 40 000 viikottain meni rahaa.

AV: niin tässä kuulimme tuossa nuitaki taloudellisia piirteitä se oli aika suuri vaikuttaja tämän Vääräjokilaakson alueella. Se saattoi vaikuttaa myöskin vääräjoen yläjuoksulle saakka, joskin myöskin puita kuljettiin rautateitse, mutta enimmäkseen myöskin valmista sahatavaraa ulkomaille lastattavaksi.

AV: niin tässä vielä näitä asioita muistellessa ja muistuu mieleen VL on hyvin paljon keränny muistitietoja näistä ja jääny mieleenkin monia aisoita ja yksi merkittävä ja mielenkiinnostava seikka, joka saattaa olla tämän päivän ihmiselle harvinainen tai miltei hämmästyttävä toteamus, että työväkeä on ollut 158 henkeä. Tilit maksettiin peltirasiassa jonka läpimitta on noin kuusi senttimetriä halkaisija. Niin palkka maksettiin tällaisessa rasiassa jossa oli myös tämän henkilön numero. Rasiasta henkilö otti rahansa itselleen ja taas rasia palautettiin sellaiseen laatikkoon seuraavaa tilinmaksupäivää odottamaan. Tämä on ollut sellainen kirkkaan värinen peltirasia, voidaan nyt , jos nyt kuvattaisiin hieman niin isokokoinen tai normaalikokoinen vaseliinirasian kokoinen astia, peltinen tilinmaksurasia. Tämäkin on melko harvinaislaatuinen ilmestys verrattuna miten nykyajan ihminen nostaa palkkansa suoraan pankista.

AV: niin tässä vielä tästä samaan asiaan kun elettiin näinä samoina aikoina niin sanottua pirtuaikaa, 1925 tämä lähti liikkeelle kun oli tämä kieltolaki voimassa, sittemminhän se sitten kumottiin. Myöskin näillä tienoilla muistan sen itsekkin kun niitä tyhjiä varpusia löytyi. Ja on kuulemma löytynyt vielä aivan viime päivinäkin 10 litran kanisteri virolaista pirtua, joka on ollut sitten aivan täyttä ainetta. Mitenkä tuo sitte tuo ryyppäyshomma tai miten tuo seurojen talon iltamat meni oliko häiriöitä tai muuta.

VL: häiriöitä ei ollu koskaan, se meni aivan siveellisesti, ei tarvittu polliisia eikä mittään. Se oli semmonen kieltto että jos juovuksissa essiintyi niin oli kolmen kuukauen kielto. Se oli kova kielto. Ja jos ei sitä tottele niin ei lasketakkaan ennää. Kova laki siinä oli. Eikä ne yrittänykkään eikä kukkaan tehnyt kellenkään mittään. Kaikki sai olla vaikka tuli vähän humalassakin niin se ei häirinnä kettään eikä puhunna rumia eikä pahoja kellenkään. Niin täällä oli niin vapasuus olla kaikilla. Täällä oli paljon aina täällä oli Eskolasta ja Ylivieskaa myöten, Kiiskilänpäätä myöten täällä oli aina paljon väkiä täällä talolla aina.

AV: niin tässä kuulimme VL:n kertovan sen ajan illanvietosta että millä tavalla se aina sujui. Siinä saattaisi olla nykypäivän illanviettojen pitäjillekkin ja ihmisille varteenotettavia tekijöitä että häiriöitä eivät sillä tuottateetkaan vaikka olivatkin humalassa. Niin niiden puhetyylikin oli niin maltillista että se ei haitannut ketään. Että jos me vertaamme tämän päivän illanvieton pitäjiin niin aivan hämmästyttävää että kun kerrotaan että sivistys ja kehitys  on kulkenut eteenpän. Niin voidaan todeta se että tämän päivän ihmiset eivät enää osaa käyttäytyä eikä heille anneta anneta enää sellaista itsekeskeistä kuria ettei kolmeen kuukauteen voinut tullakkaan tai jopa ainiaaksi oli suljettu sen talon illanvietoista. Niin ettei tänä päivänä tällainen järjestys ole vallitseva vaan pikemminkin se on mennyt huomattavasti huonompaan suuntaan kun kaikenlaiset tappelut ja muut rähinät ovat tämän päivän ongelmia.

RL: Kun Eskolassaki kuljettiin tansseissa. Niissä jalkapatikassa kuljettiin aina nuissa iltamissa ja tansseissa. Eikä tarvinnu peljätä ketään pahantekijää. Nythän ei tohi mennä ennää mihinkään. Ja tästä oli kaks ja puoli kilometriä kun mentiin aseman talolle iltamiin, meitä naisiakin oli kaks tai kolome, ja meijän ei tarvinnu pelijät jos juoppokin kun tuli vastaan, niin ei se mittään teheny. Vähä koitettiin karttaa ettei se aivan kohti sitä menny. Mutta ei se mittään tehny pahhaa. Täällä tohti naisetkihan vappaasti kulkea. Mutta niinku kuulee nykyään ettei nykyään tohi kulukia ihan missään.

AV:  niin vaikka on tällainen maapaikka on kysessä niin täälläkin on ollut arveluttavaa siinä että tohtiiko naisihminen yksinkään tai kaksistaan enää kulkea tiellä sillä on niin pahansuopaisia ihmisiä tulossa vastaan että niitten tekemiset on aina mahdollisia että niillä on pahanteko mielessä. Siihen aikaan oli ihmiset luottavaisia eivätkä käyneet ihmisten kimppuun niinkun tänä päivänä. Ne kunnioitti toinen toistaan ja ennen kaikkea naisia ja muitakinihmisiä. Siihen aikaan oli muutenkin rauhallinesempaa elämänmeno, ei ollut ryöstäjiä ganstereita, pahoinpitelijöitä ja mitä niitä tänä onkaan. Ja vanhukset sai tietytysti olla omassa rauhassa, nyt ei kohta vanhukset eikä moni muukan voi olla missään muualla kuin monien lukkojen takana.

AV: niin tässä on menny pari tuntia, kolmekkin tuntia. Uteliaisuus on allekirjoittanutta vaivannut ja rohjennut tulla tänne VL:n kotiin tervehtimään myös hänen vaimoansa monen vuosikymmenen takaisia asioita muistelemaan.  Ja kuulemaan että minkälaista elämänmeno oli niinä vuosikymmeninä millaista oli elämä 20-luvulla ja 30-luvulla ja vähän sen jälkeenkin. On eritodella ajat muuttunee ja ihmiset muuttuneet sen mukana. Ja minä omasta puolestani olen kiitollinen että te annoitte minulle tällaisen tilaisuuden haastatella ja kysellä niitä asioita.

Kasetti loppuu tähän, aivan hieman kesken.

Avainsanat: saha, teollisuus, historia