Osallistuin vuoden 2019 eduskuntavaaleihin perussuomalaisten listoilla saaden 3 444 ääntä. Haluan kertoa äänestäjilleni, että pyrin kokoomuksessa ehdolle kevään 2023 vaalehin, mutta en siis päässyt ehdokkaaksi. Käytännössä pyrin jatkossa vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin lähinnä kirjoitusten ja vastaavien kautta.

Kirjoitan usein asioista, jotka keskustelussa unohdetaan, tai niistä ei mielestäni tuoda tärkeitä näkökulmia esille. En niinkään siitä, jota kerrotaan joka tapauksessa.

***** ***** ***** ***** *****

Yhteiskunnallisissa asioissa olen voimakkaasti maahanmuuttokriittinen siinä mielessä, että mielestäni viimeisten reilun 30 vuoden aikana on maahanmuuttopolitiikkamme syvällisesti epäonnistunut. Tämän näkee siitä, että pääkaupunkiseudun lähiöt ja koulut ovat muuttumassa vieraskielisiksi ja vieraskieliset tai maahanmuuttotaustaiset ovat huomattavasti yliedustettuina sekä kelatukien saajina että monien rikostyyppien tekijöinä. Myös viimeaikaiset jengiytymiset ja kouluväkivallat ovat viime aikoina räjähtäneet oletusten mukaiseti käsiin. Mitään yllätyksiä tässä ei ole ollut, vaan tulossa olevat ongelmat ovat olleet selvästi näkyvissä jo Tony Halmeen ajoista lähtien. Ajattelen, niin että suurin syy tähän väestönvaihtoon, on siitä joillekin suomalaisille tuleva taloudellinen hyöty. Toisille, siis tavallisille suomalaisille, jää vain musta pekka käteen.

Toinen asia, johon suhtaudun kriittisesti on Suomessa harjoitettu EU-politiikka. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, meille luvattiin läheisyysperiaate. Mitään tuon tapaistakaan ei ole tapahtunut, vaan
päinvastoin poliittinen johtomme aina kertoo päätöksiä tehdessä, että Suomi ei voi toimia muutoin kuin hyväksyä muiden maiden heidän olosuhteidensa ja tarpeidensa mukaan tekemät esitykset. Mukaanluettuna erilaiset maiden väliset tulonsiirrot, yleensä meiltä poispäin. EU:hun liittyy keskeisesti myös se, että nyt johtajiemme kannattaa toimia EU:n johdon halujen mukaan, koska EU tarjoaa silloin mahdollisuuden aivan uuden tasoisiin virkapaikkoihin.

Kolmas asia on ilmastopolitiikka. Koko nykyinen laput silmillä eteenpäin viety kuvitelma jostain ilmastohätätilasta on aivan tuulesta temmattu, todellisuudessa ei ole merkkejä ongelmista, vaikka lämpötila on onneksi noussutkin pienen jääkauden jäljiltä. Samaten Suomen mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat aivan minimaaliset, ehkä luokkaa satoja miljoonasosa-asteita vuoden 2100 ilmastoon. Silti vaaditaan, että me kurjistamme itseämme sen sijaan, että pitäisimme nykyisistä sukupolvista huolta.

Tuon lisäksi esiin huoleni Suomen Nato-jäsenyydestä. Erityisesti, koska sitä ei alistettu kansanäänestykselle, se tulee jatkossa jakamaan mielipiteitä. Lisäksi perinteelliseen itämaiseen tapaan ennen päätösta ei julkisuudessa käyty tiedotusvälineiden kautta mitään todellista keskustelua siitä, esimerkiksi miten Naton tai muiden maiden joukot voivat toimia Suomessa, kenen päätöksillä ja millä joukkojen ja sotakaluston määrillä eri päätöstasoilla. Eikä myöskään siitä, mitä velvoitteita Suomelle tulee ulkomaiden tukemisissa rahalla, joukoilla tai kalustolla. Selvä asia kuitenkin on Naton viides artikla, sitä ei tämä edellä mainittu kritiikkini niinkään koske, vaan kaikkea edellä kuvattua muuta, jonka annataan helposti ymmärtää kuuluvan Naton peruskirjaan, vaikkeivat oikeasti kuulukaan. Edelleen, olen huolissani kaikista sotilaallisista operaatioista maailmalla, joihin Suomi mitä ilmeisimmin osallistuu, vaikka virallisesti Naton jäsenyys ei sellaisiin velvoittaisikaan, tai jos velvoittaa, niin aika erikoista ettei siitä kerrottu erikseen.

***** ***** ***** ***** *****

Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa monenlaisissa tehtävissä. Kouluni olen käynyt Oulussa, syntyperäinen oululainen kun olen. Harrastan tietokirjallisuutta, kuten matematiikkaa ja luonnontieteitä, puutarhan ja mehiläisten hoitoa, vanhoja rahoja, reserviläistoimintaa sekä retkeilyä Urko Kekkosen kansallispuistossa kun aika sellaisen sallii.