Share |

Kuka olen: Perussuomalainen DI ja toisen kauden kaupunginvaltuutettu Oulujoen Kirkkokankaalta. Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa. Kouluni olen käynyt Oulussa syntyperäinen oululainen kun olen.

Valtuuston lisäksi toimin nykyään mm. pelastuslaitoksen johtokunnan puheenjohtajana sekä sairaanhoitopiirin tarkastuslautakunnan jäsenenä. Lisäksi olen luottamustehtävissäni perehtynyt mm. energiakysymyksiin ja olen puoluevaltuustomme jäsen.

Olen myös ehdolla eduskuntaan kevään 2019 vaaleissa.

Tärkeimpinä kysymyksinä politiikassa pidän seuraavia asioita (yksityiskohtaisemmin täällä):

Itsenäisyys, johon kuuluvat poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen sekä väestöllinen itsenäisyys.

Euroopan Unioni:

Kyllä: Kansallisvaltioiden väliselle yhteistyölle ja vapaakaupalle.

EI liittovaltiokehitykselle. Monetkin oikealta vasemmalle sanovat samalla tavoin, mutta valitettavasti samaan aikaan he kuitenkin teoissaan edistävät koko ajan itsemääräämisoikeutemme hävittämistä EU-parlamentissa ja muissa toimielimissä.

EI EU-veroille. Maksamme lähes miljardin vuodessa EU:lle enemmän, kuin sieltä saamme takaisin. 

Oma valuutta:

Kyllä Suomen markalle. Pikkuinen, syrjäinen ja omaa valuuttaa käyttävä Islanti hoiti pankkikriisinsä antamalla pankkien maksaa omat virheensä. Talous lähtikin heti nousuun ja on selvästi Suomen taloutta paremmassa kunnossa.

Omalla valuutalla hallitsemme itse omaa kansantalouttamme.

Työvoiman liikkuminen:

Kyllä omien nuortemme työllistämiselle. Motto: jokaisen maan tulee hoitaa omalla työvoimallaan omat perustoimintonsa. Näin estämme nuortemme syrjäytymistä.

EI vapaalle työvoiman liikkumiselle, Vuoteen 1995 meillä oli aivan järkevät rajoitukset tänne tulevalle työvoimalle. Emme eläneet tuolloin missään umpiossa. Nykyinen työvoiman vapaa liikkuvuus lisää omien kansalaistemme syrjäytymistä.

Maahanmuutto:

Kyllä pienehkölle määrälle koulutettuja ja länsimaiseen kulttuuriin sitoutuneita maahantulijoita.

EI hallitsemattomalle maahanmuutolle. Esimerkiksi turvallisesta Ruotsista meidän ei pidä ottaa turvapaikanhakijoita. Tarvitsemme rajavalvonnan myös länsirajalle.

Ruotsin kieli:

Pohjoismaisen esikuvan mukaisesti Suomessa tulisi olla vain suomi virallisena kansalliskielenä ja ruotsilla olisi samanlainen vähemmistökielen asema kuin saamella on tällä hetkellä.

Joka tapauksessa ruotsin kielen pakollisuus yksikielisillä alueilla pitäisi välittömästi poistaa sekä kouluista että virkavaatimuksista. Miksi meitä ja lapsiamme pakotetaan käyttämään entisen siirtomaaisännän kieltä.

Puolustus:

Kyllä epäsymmetrisen sodankäynnin mukaisesti järjestetylle jalkaväki-, panssari, ilma-, meri- ja rannikkopuolustukselle. Rajavartiostoa tulee kehittää sekä maalla että merellä. Motto: jalkaväkimiinat takaisin.

EI hävittäjähankinnoille. Kaavaillut hankinnat tarkoittavat kymmenien miljardien elinkaarikustannuksia. Myöskään uusia, pelkkänä hankintakuluna yli miljardin maksavia laivoja emme tarvitse. Älkäämme toistako talvisodan virhettä käyttämällä vähät rahamme kalustoon, jolla ei voi puolustaa Suomea.

Kyllä kehittyneelle ilmatorjunnalle, joka tuo paljon halvemmalla järkevän torjuntakyvyn, samoin kuin kuorma-auton laveteilta toimivat meriohjukset meritorjunnan kyvykkyyden. Lisäksi tällöin jätämme itsellemme taloudellisia toimintamahdollisuuksia tulevaisuuden nopeasti kehittyviin puolustusratkaisuihin.

EI nykyajan siirtomaasodille. Kansainväliset kriisinhalllinnat ovat yksi sodankäynnin muoto, eikä meidän tule sellaisiin osallistua. Perinteinen molempien osapuolten kesken sovittu rauhanturvaaminen on meille riittävä tapa osallistua maailman rauhoittamiseen. 

Venäjä:

Kyllä kaikkien naapurimaidemme väliselle menestyksekkäälle kaupalle. Suomi on kaukana Euroopan sydänmailta ja meidän tulee hyödyntää kaikki mahdollisuutemme naapuriemme välisiin hyviin taloussuhteisiin. Suomen päätös katkaista kauppasuhteet Venäjälle oli erittäin huonoa talous- ja naapuruuspolitiikkaa. Pitipä Venäjän sisä/ulkopolitiikasta tai ei, niin maantieteelle emme voi mitään.

Valtiollinen Suomi syntyi 1800-luvulla suuriruhtinaskuntana. Tsaarin aikana maamme kehittyi enemmän, kuin edeltävinä 600 vuotena Ruotsin vallan alaisena; meiltä ei peritty veroja maamme rajojen ulkopuolelle, eikä nuoria miehiämme tapatettu valtavia määriä emämaan suurvaltasodissa. Saimme tuolloin itsehallinnon, oman rahan ja suomen viralliseksi kieleksi maahamme.

Venäjän tärkein intressi maamme suuntaan on se, ettei sen tärkeitä alueita uhata alueeltamme tai alueemme kautta Lännen ja Venäjän mahdollisessa konfliktissa.