Suomen sijoitus romahti lehdistön turvallisuudessaSunnuntai 4.2.2024 - Juha Vuorio Lainaan Juha Hämäläisen kirjoitusta Uudessa Suomessa ns. Viestikoekeskuksen oikeusjuttuun liittyen. Todettakoon, että olen hyvin pitkälle Hämäläisen kanssa samoilla linjoilla. Sisennykset Hämäläisen jutusta. ”Suomen oikeuslaitos loistaa typeryydellään taas kerran. Tapaus, johon viittaan, on Hesarin toimittajien viiden vuoden oikeusfarssi yhden harmittoman lehtijutun takia.
Miltä itsestäsi tuntuisi oikeus maassamme, jos olisit ollut Hesarin toimittaja 2017 ja julkaissut esimiestesi ja vastaavan päätoimittajan työnjohdon alaisena artikkelin, joka johtaa 2023 rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja noin 1,2 miljoonan euron mukaisen ansiotulon veroseuraamukseen, koska verottaja katsoo työnantajan maksamat oikeuskulut toimittajan ansiotuloiksi? Seuraamusten hulluutta vielä pahentaa se, että artikkelin tiedoissa ei ollut yhtikäs mitään Suomen turvallisuutta vaarantavaa tietoa, tiedot vuosi ilmeisesti Suomen ja EU:n aiempi tiedustelupäällikkö, joka pääsi rangaistuksetta, koska syyttäjä jätti asian hänen osaltaan ilmeisen tahallisesti käsittelemättä ajallaan ja rikos vanheni, mikä sekin on käsittämätön ilmiö oikeuskäytännössä huomioiden sen, etteivät todisteet olleet mihinkään kadonneet. Lopultakin vääryyden kruunasi se, ettei Hesarin toimitusjohto joutunut mihinkään vastuuseen mistään. Mitä mahtaa työnimike vastaava päätoimittaja sitten tarkoittaa?” Suomi putosi ansaitusti jutun takia 13 sijaa lehdistönvapautta mittaavassa World Press Freedom -indeksissä toimittajien turvallisuuden osalta sijalta 10 sijalle 23. Ja mitä ilmeisimmin juuri tämän toimittajien saamien tuomioiden takia asiasta, jossa ei todellisuudessa vuodettu mitään salaisuuksia. On valitettavaa, että oikeuslaitoksemme pyrkii pelottelemaan toimittajia, etteivät vain ala tonkimaan ’vääriä’ asioita. Harva uskaltaa tehdä tutkivaa journalismia; tähän ilmeisesti tähdätään. ”Oikeuden päätöksen perusteluissa tätä työtehtävän liittymistä oikeuteen joutumiseen arvioidaan, mutta päädytään johtopäätökseen, että toimittajan työtehtäviin ”ei kuitenkaan ollut katsottava kuuluneen vastaajana oleminen rikosasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä”.” Edelleen ihmetyttää se, että vastaava päätoimittaja ei saanut edes syytteitä, mutta rivitoimittajat saivat ja saivat myös tuomioita. Työtään esimiesten alaisuudessa tehneet rivitoimittajat tuomittiin, mutta esimiehiä ei. Ei myöskään vastaavaa päätoimittajaa, jonka voisi kuvitella olleen ensisijassa syytettynä, kun vielä tiesi jutusta etukäteen. Edelleen voi ihmetellä ’oikeusvaltio’ Suomen lisärankaisua toimittajille, kun lehden maksamista oikeudenkäyntikuluista lätkäistiin (kuvitteelliset) ansiotuloverot maksettaviksi. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut niin se ainut toimiva tapa estää ilmiselvät vääryydet on se, että oikeus käyttää tervettä järkeään eli laajaa tulkinnanvapautta. Fundamentalistinen lakiuskovaisuus on oikeusvaltion syöpä ja suomalainen perisynti. Se muistuttaa uskonnollista fanatismia. Sen harhaluulo perustuu siihen, että oikeus voi toteutua vain lakia kirjaimelleen noudattamalla ja siksi on parempi, että lakia noudatetaan, vaikka se tuottaisi selvää vääryyttä. Onhan tuo masokismin ja typeryyden huippu. Loppuun vielä Jarno Liskin ennen tuomioiden julistamista tekemä kirjoitus aiheesta. |
Juha Vuorio, Oulu
Kansanedustajaehdokas
---------- 73 ----------
Sain 3 444 ääntä. Kiitos!
Kansanedustajaehdokas
---------- 73 ----------
Sain 3 444 ääntä. Kiitos!