Tulevan konfliktikauden taustan anatomia

Kuten on yleisesti tiedossa, perustuu Yhdysvaltojen hallinto jatkuvaan sodankäyntiin, tai ainakin sellaiseen tilanteeseen tai tilanteisiin, joka tuo lisää tilauksia Yhdysvaltojen laajalle sotateollisuudelle ja siten lisää eliitin omaisuutta ja vaikutusvaltaa. Tähän viittasi presidentti Eisenhower jäähyväispuheessaan tammikuussa 1961 (varoitus kansakunnalle sotateollisesta kompleksista).

Kuten on myös yleisesti tiedossa, Yhdysvaltojen sotilasmenot ovat enemmän kuin kymmenen seuraavaksi suurimman maan sotilasmenot yhteensä. Kyseessä on selvästikin militaristinen valtio.

Edelleen on tiedossa, että Yhdysvaltojen useimmissa osavaltioissa on suuria sotateollisuuden keskittymiä, joiden työllisyys on tärkeää ao. osavaltion kongressin jäsenille. Kongressinjäsenten uudelleenvalinnat taas edellyttävät valtavia vaaliavustuksia, joihin vain menestyvä teollisuus taustavoimineen pystyy.

Edellisistä seuraa se, että USA:n politiikka tähtää epävakauden luomiseen ja uudet kriisit ja sodat ovat tarpeellisia. Sitten John F. Kennedyn ei ole juuri nähty Yhdysvaltojen presidenttinä rauhan miestä.

Toki esimerkiksi Naton laajentaminen on myös ollut yksi tekijä potentiaalisten aseostajien saamiseksi omaa 'talliin'. Toistaiseksi tuo on onnistunut monien maiden, kuten Suomen osalta oikein hyvin.

Sivuhuomautuksena voi todeta, että jostain syystä Euroopan aseteollisuus ja sotavoimat ovat varsin huonossa kunnossa. Voi todeta, että Euroopan johtajat eivät ole huolehtineet eurooppalaisten eduista, vaan ilmeisestikin jostain muusta.

Lisäksi on pakko pohtia myös väitteitä, että 1930-luvun laman aiheuttamasta rahatalouden kriisistä noustiin lopullisesti vasta toisen maailmansodan myötä. 

Tällä hetkellä lähes kaikkien - Yhdysvallat suurimpana - teollisuusmaiden talous perustuu velanottoon. USA:ssa lisäapuna on ollut USA:n dollarin hallitseva asema maailmassa, jolloin painokoneen käyttäminen ei ole vielä haitannut.

Kuitenkin mm. Bricsin siirtyminen enenevässä määrin muiden valuutojen käyttöön alkanee vähitellen rapauttamaan dollarin asemaa. Lisäksi kullan hamstraaminen ja USA:n velkakirjojen ostamisen vähentäminen keskuspankeissa heikentää dollarin asemaa.

Edelleen näyttää siltä, että USA:n useiden poliittisten johtajien lausunnot, mm. Ukrainan sodan tavoitteista puhuttaessa, ovat olleet joillain sanakäänteillä sen toteamista, että "tavoitteena on heikentää Venäjää". Ikävää kuolleiden ja vammautuneiden ukrainalaissotilaiden kannalta. En ainakaan itse haluaisi kuolla tuollaisen aatteen vuoksi.

Kuitenkaan Venäjä ei ole heikentynyt saati kaatunut. Sen sijaan Ukrainan sota on edistänyt ja kannustanut Brics-maiden ja Etelän siirtymistä pois dollarijohtoisesta rahataloudesta. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on saanut monet maat etsimään yhteistyötä toisistaan.

Siksi Ukrainan sota ei siis ole riittävä, eikä ole myöskään USA:n Israeliin käytetyt valtavat raha- siis asemäärät, joita on tarvittu Gazan hävittämisessä maan tasalle.

Israelin toiminta näyttää saavan USA:n johdolla länsimaiden hyväksynnän. Jos olisi jotenkin muutoin, niin Israelin tuhotöitä olisi oikeasti vastustettu esimerkiksi kauppapakottein ja Israelin sulkemiseksi kansainvälisen pankkijärjestelmän ulkopuolelle. Lisäksi Israelin ulkomailla oleva varallisuus olisi jäädytetty. Nyt siis Israelia avustetaan noissa tuhotöissä. #kaksoistandardit

Siksipä onkin selvää, että nykyinen, erityisesti viime kuukausina aikana alkanut sotakiihkon nostatus palvelee Yhdysvaltojen sotateollisuutta ja siis taloutta, joten todennäköisesti tulemme näkemään lisää avauksia tässä uudessa sotateollisen kompleksin hyvinvointia palvelevassa vaiheessa.

Tuosta sotakiihkon nostatuksesta vielä myöhemmin lisää.