Puolustus- vai hyökkäysarmeija?

Kalevassa kirjoitettiin (12.11) ansiokkaasti torjunta-Hornettiemme muuttamisesta hyökkäysaseiksi. Kyseessä on hävittäjiimme ehdotettujen ilmasta maahan risteilyohjusten hankinta noin 200 miljoonalla eurolla. Jotkut saattavat ajatella että vaikka ne ovat kalliita ja joudumme tinkimään muusta, kuten puolustusvoimiemme henkilökunnasta, niin ehkä ne parantavat maamme puolustuskykyä.

Valitettavasti näin ei ole asianlaita. Jos joku hyökkää Suomeen niin tällainen taho ottaa ensiksi ilmaherruuden itselleen. Suomen nykyisten hävittäjien ainoa tehtävä, yhdessä ilmatorjunnan kanssa, on aiheuttaa hyökkääville ilmavoimille mahdollisimman suuret tappiot. Esimerksi yli sadan koneen tappio on suurvallallekin merkittävä tilanteessa, jossa on paljon konfiliktialueita maailmalla. Mutta tällaisessa tilanteessa ilmavoimamme eivät pääse käyttämään näitä ilmasta-maahan aseita. Eli kyseisiä risteilyohjuksia ei koskaan pysty käyttämään Suomen puolustamisessa. Ne vievät vain rahaa ja vähenevän henkilökuntamme voimavaroja aivan vääriin kohteisiin.

Vastaavasti maavoimien tai maa-alueiden haltuunoton kustannukset on saatava hyökkääjälle riittävän suurena hintalappuna, käytännössä tappiona Suomen alueen haltuunotosta ja joukkojen sitomisena tämän alueen hallussapitämiseen. Näillä hintalapuilla nostamme kynnystä käyttää Suomen aluetta mahdollisten kriisien syntyessä ja siten vakautamme tätä maailmankolkaa. Mielestäni tämän pitäisi olla kaikille Suomen naapureille ja kumppaneille hyvä ratkaisu. Olimmepa sitten jossain liittoutumassa jäsenenä tai emme.

Viime perjantaina 25.11 eduskunta päätti kieltää jalkaväkimiinojen käytön Suomen puolustamisessa. Aivan järjetön päätös sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Olen nähnyt arvioita, että näiden jo olemassa olevien tehokkaiden puolustusaseiden korvaamiseen aiotaan käyttää 300 miljoonaa euroa! Nämäkin rahat aiheuttavat lisää puolustuksen alasajoa ja vain huonontavat puolustuskykyämme. Puolustusministerimme Stefan Wallinin (RKP) lausahdus ”lihakset tulevat paremmin näkyviin” näiden toimenpiteiden johdosta on vähintäänkin surkuhupaisa. Vain Perussuomalaiset puolueena ja yksitoista Keskustan kansanedustajaa kannattivat Suomen puolustuksen ylläpitämistä myös miinojen osalta.

Kaikki muut kuten Kokoomus, enemmistö Keskustaa ja vasemmistopuolueet vihreineen kannattivat puolustuskykymme alasajoa. 

Kun olen miettinyt motiiveja tähän puolustuksemme rampauttamiseen, olen tullut siihen tulokseen että tässä on kaksi ajattelusuuntaa, jotka vievät samaan suuntaan. Uskoakseni yksi ajattelu on halu olla mukana Länsivaltojen neuvottelupöydissä ja sotaoperaatoissa maailmalla. Taktiikkana ”päästä” Natoon tai jonkin tulevan EU:n sotajoukon osaksi näyttäisi olevan juuri tämä varsinaisen puolustuskyvyn alasajo; tällöin jossain vaiheessa (nykymenolla kohta) meillä vain ei ole uskottavaa omaa puolustusta. Tässä oikeistoryhmittymässä into nousee heti jos on vähänkin mahdollisuutta osallistua vaikkapa Libyan pommituksiin. Nuo ilmasta maahan ohjukset sopivat hyvin tälle ryhmittymälle. Toinen ajattelu lienee luonteeltaan pasifistista ja sisältänee ajatuksen että aseiden vähentäminen on ylipäätään aina ihan hyvä juttu. Luulen että tähän liittyy myös ajattelu että olemme siirtyneet tällä maailmankolkalla ikuisen rauhan auvoon, eli meidän nyt vain ei tarvitse varautua mihinkään puolustusajatteluun, turhaa touhua! Ja jos joudumme hyökkäyksen kohteeksi tai uhkaamaksi niin varmaan joku ystävällinen taho tulee meitä auttamaan, vaikka tarvisikin joukkojaan jossain muualla. Tai auttaa meitä vaikka tällä olisi hyökkääjän kanssa yhteisiä intressejä jossain muualla.

Tässäkin kuvatut pelkästään maailman aseteollisuutta hyödyntävät sadat miljoonat tulisi käyttää oikeasti Suomen puolustamiseen: 1) Puolustusvoimien henkilökuntaan, joka on kaiken maanpuolustuksen ydin, 2) kertausharjoituksiin ja myös maakuntajoukkoihin, 3) ilmatorjuntaan ja 4) maasta tapahtuvaan panssarintorjuntaan.  Nyt on presidentinvaalit tulossa, presidenttihän on samalla armeijan ylipäällikkö. Kannattaa pohtia oman ehdokkaan suhtautumista näihin puolustus- ja hyökkäysasioihin.