Vuosi 2014

Tässä ajatuksiani tästä vuodesta sekä taustoja pitemmältäkin ajalta.

Kreikka on keikkunut SDP:n Jutta Urpilaisen lainoittamista rahoistamme huolimatta edelleen kuilun reunalla. Taisi olla jo kolmas vuosi kun EU-eliitti (komissio ym.) kotimaisine myötäjuoksijoineen kertoivat, että ensi vuonna Kreikka kääntyy nousuun.

Oulun jäähallissa oli keväällä Perussuomalaisten puolueneuvoston kokous. Onnistunut tilaisuus.

Eurovaaleissa saimme (Suomi) kolmetoista paikkaa europarlamentin 738 paikasta. Perussuomalaisilla oli hyvä menestys kaksinkertaistaessaan paikkamääränsä: onnittelut Jussi Halla-aholle ja Sampo Terholle. Molemmat ovat loistotyyppejä.

Yleisesti ottaen EU:hun kriittisesti suhtautuvien puolueiden kannatus kasvoi noissa vaaleissa huimasti.

Perussuomalaiset liittyivät Euroopan konservatiivien ja reformistien (ECR) ryhmään. Samaan ryhmään kuuluu mm. Britannian konservatiivipuolue. Muut ryhmät (joihin kuuluu mm. meikäläinen Kokoomus, Keskusta ja SDP) kunnostautuivat kyykyttämällä eurokriittistä EFDD:tä, jota estettiin saamasta sille kuuluvia valiokuntapaikkoja. Näin se ”demokratia” toimii.

Hallituksesta lähtivät ensin Vihreät (ennen eurovaaleja) ja sitten Vasemmistoliitto (vaalien jälkeen). Käytännössä meillä on nyt aivan uusi puoluekokouksissa (ei siis eduskuntavaaleissa) valittu hallitus Kataisen ja Urpilaisen porukan jättäessä uppoavaa laivaa. Jos eliittimme olisi ajatellut maan parasta, niin uudet vaalit olisi järjestetty heti alkusyksyllä. Nyt on vallassa rampa hallitus joka lähinnä junailee poliittisia mandaatteja itselle ja kavereilleen. Onhan se mukavaa olla ministerinä.

Syksyllä ilmeni, että Kuntien eläkevakuutuksen entinen hallituksen puheenjohtaja ja nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok), oli nostanut työstään saamiaan tuloja verottomina osinkoina ja ihmetteli toisekseen, että ansaitseeko monikaan suomalainen alle 2 600 euroa kuukaudessa. Eipä ihme, että pukki kaalimaan vartijana oli sallinut Kevan poliittisin perustein valitulle toimitusjohtajalle Merja Ailukselle (kesk) kaikenlaista. Wikipedian mukaan

ilmeni, että hän oli maksanut työsuhdeasunnostaan vuosien ajan liian vähän. Syksyllä 2013 Ailuksen työsuhde-edut herättivät huomiota. Ilmeni, että hän oli maksanut työsuhdeasunnostaan vuosien ajan liian vähän veroja. Myös hänen työsuhdeautonsa kanssa ilmeni epäselvyyksiä. Sen hankinnassa epäiltiin kierretyn hankintalakia, joka edellyttää yli 30 000 euron suuruisten hankintojen kilpailuttamista. Luottamusta Ailukseen heikensi myös esiin tullut tieto, jonka mukaan hänelle oli maksettu vuosia perusteetta lapsilisiä Suomen lisäksi myös Norjasta.

Palkkioksi Keskustan Merja Ailus sai lähtiessään 300 000 euron erorahan.

Hieman myöhemmin ihmetytti Laura Rädyn (kok) ja untuvikkokansanedustajan Lasse Männistön (kok) puliveivaus Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikan siirtämisessä kaverille.

Aina silloin tällöin ihmettelee, että pitääköhän paikkaansa nuo tutkimustulokset, joissa Suomi olisi maailman vähiten korruptoituneita maita. No, ehkäpä muualla on vielä karseampaa.

Myös Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan valinta marraskuussa oli mielenkiintoinen. Siinä valittiin poliittisin perustein vihreiden ehdokas Anni Sinnemäki. Monet pitävät humanisti Sinnemäkeä epäpätevänä tähän tehtävään. Onneksi palkka on kuitenkin hyvä; yli 12 000 euroa kuukaudessa.

Moni olisi olettanut vihreiden laittavan ehdokkaaksi omista joukoissaan olevan tunnetun kaupunkisuunnittelun asiantuntijan Osmo Soininvaaran. Vihreät eivät enää edes näyttele, että arvostaisivat osaamista johtopaikolla. Tapasin muuten itsekin Soininvaaran Oulussa vuosi sitten kaupunkisuunnittelun seminaarissa; onnistuin keplottelemaan itseni jopa samaan lounaspöytään.

Kuntien yhdistymisiin liittyy oleellisesti ihmisten epätasa-arvoa lisäävä Matti Vanhasen hallituksen aikaansaama viiden vuoden irtisanomissuoja kuntien työntekijöille yhdistymistapauksissa. Nykyinen Kokoomuksen ja SDP:n johtama hallitus haluaa pitää kyseisen pykälän edelleen voimassa. Ja koska yhdistymiset sovitaan tyypillisesti pari vuotta ennen itse tapahtumaa, niin irtisanomissuoja on tosiasiassa jopa seitsemän vuotta.

En tietenkään halua kuntaihmisille irtisanomisia, mutta kun samaan aikaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole koskaan pysyvää työsuhdetta, niin tällainen etuoikeus ei ole oikeudenmukainen ja se vaatii kohtuullistamista. Väitän lisäksi, että kyseinen pykälä vaikeuttaa kuntien organisaatioiden uudistamista.

Mainittakoon vielä, että tällä hetkellä sovittavat kuntaliitokset aikaansaavat irtisanomissuojan vuoden 2021 loppuun asti.

Vuoden aikana tuli myös päätös korkeimmasta hallinto-oikeudesta koskien Kokoomuksen ja SDP:n hallituksen myöntämiä avustuksia poliittisille nuorisojärjestöille. Meille perussuomalaisille sopisi hyvin, jos avustustasot olisivat nykyisiä pienemmät tai jopa että ne lopetettaisiin kokonaan. Mutta se ei sovi, että vanhat valtapuolueet jakavat itselleen monikymmenkertaisia avustuksia meihin verrattuna.

Esimerkiksi tässä asiassa likaisen työn tehnyt kulttuuriministeri Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki jakoi Keskustalle, SDP:lle, Kokoomukselle ja omalle porukalleen kullekin avustusta jopa yli 30-kertaisen määriän meihin verrattuna.

Summat olivat noille neljälle puolueelle yhteensä noin 2 200 000 euroa, perussuomalaiset saivat 20 000 euroa. Vanha valta ei enää edes yritä peitellä poliittista korruptiota maassamme.

Korkein hallinto-oikeus siis palautti tuon laittomuuden uudelleen käsittelyyn. Katsotaan nyt.

Skotit äänestivät itsenäisyydestä. Skotlanti hävisi niukasti. Katalonia äänesti myös; Katalonia voitti, mutta äänestys ei ollut virallinen. Ajatusleikkinä olen mietiskellyt, että milloin pitää alkaa äänestämään Pohjois-Suomen itsenäisyydestä. Tällainenkin on tullut joskus mieleen. Uskon että Pohjois-Suomi pärjäisi omillaan ainakin yhtä hyvin kuin nytkin. Ei tarvisi elättää suurta virkamieskuntaa Helsingissä, saisimme metsien, kaivosten, voimaloiden ja vaikkapa yhteisöverojen tuotot itsellemme ja toisaalta voisimme Viron mallin mukaan alkaa tekemään asiat käytännöllisesti ilman vanhoja painolasteja.

Yliopistot ja rahoitus Uuden yliopistojen rahoitusmallin mukaan valtio antaa rahaa lisää sen mukaan mitä yliopistot saavat kerättyä ulkopuolisilta tahoilta. Ruotsalaiset yliopistot saivat eniten rahoitusta, ilmeisestikin ruotsinkielisten säätiöiden miljardiomaisuuksista, samoin kuin vielä ruotsinkielisten sukujen hallussa olevista rahakkaista yhtiöistä. Itse laittaisin säätiöt verolle tuloistaan, periaatteessa samoin kuin yrityksetkin on verotettu.

Ruotsalaisten puoluehan näyttää saavan vaaleissa myös eniten vaalitukea. Tälle on varmaankin olla sama selitys kuin yliopistojenkin kohdalla.

Jätevesiasetus oli myös uutisissa. Hallituksenkin joukoista alkoi tulla kritiikkiä tähän Matti Vanhasen hallituksen ja Paula Lehtomäen ministerinä aikaansaamaan epäonnistumiseen.

Tuollahan oli tarkoitus vähentää Suomen päästöjä Itämereen. Vaikea ajatella, että jos meillä on mummo mummonmökissä tuottaen pari pientä kakkaraa päivässä, ja vieressä lehmälauma laitumella joka sontii ehkä jopa tuhat kertaisen määrän lantaa avolaitumelle, niin miten päästöt vähenisivät tuollaisella jopa 10 000 euron käsittelylaitoksella, jonka tuo mummo joutuu hankkimaan.

Mielestäni jätevesiasetus pitäisi kumota ja tehdä kokonaan uusi tilalle.

Sote-uudistus oli koko vuoden otsikoissa. Loppukeväällä neljä suurta puoluetta pääsivät sopuun periaatteista. Käytännössähän hallitus on nyt haudannut kuntauudistukset, mutta tästä sote-uudistuksesta halutaan pitää kiinni, jotta jotain uskottavuutta säilyy. Kun nyt olen mm. kaupunginvaltuutettuna perehtynyt näihin asioihin, niin olen alkanut tulla yhä epäilevämmäksi asian suhteen.

Itselläni tulee seuraavanlaisia tavoitteellisia kysymyksiä mieleeni:

• Parantaako se kokonaisuutena ihmisten hyvinvointia?
• Edistääkö se myös ihmisten sekä vastuuta että mahdollisuutta edistää omasta terveyttään?
• Alentaako tuo uudistus kustannuksia?
• Laskeeko se kuntien veroäyrejä siihen nähden mitä ne muuten olisivat?
• Tuoko se asiansa hyvin hoitaneiden kuntien käytännöt muillekin kunnille?
• Tuoko se alueellista tasa-arvoa mm. siten, että ne, joilla on tällä hetkellä huonommat palvelut, alkavat saamaan parempaa palvelua?
• Edistääkö tuo uudistus muidenkin kuin keskusalueiden olemassaolon säilymistä; siis ei ainakaan huononna?
• Tuoko se paikallisille terveysalan toimijoille hyvät mahdollisuudet palvelujen tarjoamiseen?
• Poistaako se lääkäreiden nykyisen kaksoisaseman, jossa nämä toimivat ja saavat palkkaa samaan aikaan julkisella ja yksityisellä sektorilla.
• Tuleeko johtopaikoille hallinnon ammattilaisia sen sijaan, että katsottaisiin lääkäreiden olevan automaattisesti pätevimpiä noihin tehtäviin?
• Keveneekö hallinto, tai pysyykö edes ennallaan?
• Säilyykö poliittisesti tasapuolinen valvonta toiminnoissa?
• Myös paikallisella tasolla?
• Maksaako uudistus kaiken sen vaivan mitä virkamiehet koko maassa tähän vuosikausia panevat?

Listaa voisi ehkä jatkaa, mutta lukija jo arvannee, että en ole oikein vakuuttunut, että kysymysten asiat kehittyisivät monessakaan tapauksessa hyvään suuntaan. Itse olisin lähtenyt maakunnallisesta mallista, jossa sairaanhoitopiirit olisivat maakuntien kokoisia ja näitä olemassa olevia instituutioita olisi kehitetty.

Syksyllä tuli tilastotietoja maailman varallisuudesta. Tuossa selvisi että yksi prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta. Itse pidän järkevänä verrata tosiaankin myös omaisuutta, eikä vain tuloja. Tilastoista selvisi lisäksi, että maailman 85 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko (noin 3,5 miljardia ihmistä) yhteensä.

Suomessakin rikkaiden (pääoma-) tulot ovat kevyemmin verotettuja kuin keskituloisten palkkaverot. Niin se toimii meilläkin. Lisäksi yhtiöiden hallintarekisterit mahdollistavat myös suomalaisten omistaa kotimaisten yhtiöiden osakkeita ulkomaiden kautta, jolloin on mahdollista välttää näihin liittyviä veroja.

Tässä valossa en pidä järkevänä perintöverosta luopumista. Jos omaisuuksien annetaan kasvaa määrättömiksi hyvinvoinnin vähetessä, niin yhteiskuntamme muuttuu varsin ikäväksi. Myös varallisuusvero tulisi palauttaa. Minusta on parempi että kaikesta maksetaan hieman veroa, kuin että luodaan kannustinloukkuja palkkatuloihin.

Toisen maailmansodan jälkeen varallisuuserot laskivat huomattavasti länsimaissa. Samaan aikaan hyvinvointi näissä maissa parani huomattavasti. Suunta varallisuuseroissa kääntyi noin vuodesta 1980 lähtien.  Nyt on myös hyvinvoinnin kustantamisessa suuria vaikeuksia länsimaissa; uskon että näillä asioilla on yhteyttä.

Esimerkkinä tuloeroista on mainittu yritysjohtajien saamat palkat suhteessa alaisiinsa; nämä ovat USA:ssa kasvaneet rajusti ja ovat jo keskimäärin 350 kertaa isompia, ja Euroopassakin esimerkiksi 100 kertaa isompia kuin tavallisilla työläisillä (Ulkopolitiikka -lehti 4/2014).

Suomessa oli otsikoissa työllistämisasioista työkokeilut ja erityisesti kuntouttava työtoiminta. Näistä on esitetty kritiikkiä, että niitä tehdään (i) työttömyystilastojen kaunistamiseksi ja (ii) palkattoman työvoiman tarjoamiseksi yrityksiin tai vaikkapa maatiloille.

Kuntouttavassa työtoiminnassa on mielenkiintoisena piirteenä se, että siihen kelpaavat vain sellaiset työnhakijat, joilla ei ole fyysisiä eikä henkisiä kuntoutustarpeita. Eli vain sellaisia, jotka ovat käypää työvoimaa jo nyt.

On hyvä, jos työttömille tarjotaan työkokeiluja ja muita tapoja päästä työn syrjään kiinni. Mutta mielestäni kaikesta työstä (työkokeiluista tms.) pitäisi aina maksaa jotain järjellistä palkaa työntekijöille. Muut johtavat vääristymiin.

Oli myös kansalaisaloitteeseen perustuva äänestys eduskunnassa koskien ns. tasa-arvoista avioliittolakia. Arkkipiispan aiheelle myönteisten lausuntojen innoittamana tuli taas piikki kirkosta eroamisiin. Itsellenikin eräs (hyvätuloinen) tuttu kertoi eronneensa juuri tästä syystä. Itse pysyn vielä mukana.

Ukrainan kriisi oli koko vuoden uutisissa. Venäjä otti jollakin tavalla laskien Krimin jo neljännen kerran haltuunsa. Ukrainan kriisin myötä Suomessakin herättiin ymmärtämään, ettemme asu missään lintukodossa, vaan raadollisessa maailmassa.

Sotaan liittyy myös Venäjän agitoima kapina Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin alueilla. Venäjän tavoitteena näyttäisi olevan tuolla toimenpiteellä saada tämä eräs Euroopan korruptoitunein maa myös kansainvälisen lain kannalta epäselvään asemaan. Tuo (venäläisten näkökulmasta sanottuna) ehkä auttaisi estämään Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyksiä. Noin olen sen ainakin päätellyt.

Sinällään normaalia suurvaltapolitiikkaa; suunnilleen vastaavalla tavallahan USA ja toisaalta vaikkapa EU:n jäsenet Britannia ja Ranskakin toimivat. Britannian ja Ranskan hyökkäysten ansiosta nykyään romahtaneessa tilassa oleva Libya on hyvä esimerkki.

Vanha rikospoliisin kysymys kuuluu: kuka hyötyy? Siis Ukrainan kriisistä. Ei ainakaan Ukraina. Ei myöskään Eurooppa (EU), jonka kauppa- ja energiasuhteet huononevat Venäjään kenties pysyvästi. Varmasti ei myöskään keskiverto venäläinen. Suomi kuuluu myös häviäjiin. Pienenä hyötyjinä ovat mm. fiksuina ihmisinä tunnetut sveitsiläiset, jotka jättäytyivät pakoterintaman ulkopuolelle ja elintarvikevienti Venäjälle vetääkin hyvin.

Löydän kaksi isoa hyötyjää: Venäjän nykyinen eliitti, joka näin saa ulkoisen vihollisen ja sen myötä kansalta tukea, jota ei ehkä muuten tulisi. Toinen hyötyjä on USA, joka saa näin geopoliittista kilpailijaa tai haastajaa kurmotettua mm. EU:n avulla. USA saa myös kauppahyötyä säröytystekniikkaan perustuvan maakaasunsa viennistä, kun USA:n liittolaiset hankkiutuvat Venäjän kaasusta eroon. Suomeenkin ollaan investoimassa kalliita satamaterminaaleja nesteytetyn kaasun tuontia varten, vaikka olisi parempi investoida oman energian tuottamiseen.

Voipa hyötyjinä mainita myös aseteollisuuden, jonka tilauskirjoja saadaan näin täytettyä.

Tällä hetkellä kiintoisa kysymys on, että pitääkö paikkaansa nyt aivan vuoden lopulla lehdistömme viljelemät tiedot Venäjän pikaisesta romahtamisesta ja Putinin kannatuksen jo alkaneesta laskusta. Tähän hieman liittyvä kysymys on Kiinan suhtautuminen asiaan. Joka tapauksessa Venäjä ei selviä ilman BRICS-kavereitaan. Näiden, erityisesti Kiinan, mahdollisella tuella ehkä. Uusi kylmä sota on kuitenkin tosiasia. Toivokaamme, että se pysyy kylmänä.

Tuoreessa muistissa on kaikkien muiden puolueiden enemmistöjen päätös riisua Suomi aseista jalkaväkimiinojen osalta syksyn 2011 eduskuntaäänestyksessä. Ainoana puolueena vain Perussuomalaisten enemmistö vastusti tätä puolustuskykymme heikentämistä. Muistissa on myös Kokoomuksen tavoitteet vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Suomen puolustusmäärärahojen vähentämisestä. Kokoomus ei ole mikään takinkääntäjä, koska puolustusmäärärahoja vähennettiin jopa enemmän kuin mitä Kokoomus lupasi.

Lisäksi Kokoomuksen ja SDP:n johtama hallitus lopetti suomenkielisiä varuskuntia kielipoliittisin perustein. Aikaisemmista varuskuntien lopettamisista valtion tarkastusvirasto on antanut kenraaleille huomautuksen, että ne eivät vähentäneet yhtään kuluja. Sen sijaan varuskuntien häviäminen siirtää puolustuskysymykset ihmisten mielistä yhä kauemmaksi. Ehkäpä tätä tavoitellaankin palkka-armeijan ja Naton toivossa.

Vuoden 2014 viimeisenä päivänä oli lipunlasku Hiukkavaarassa Oulun varuskunnan viimeistenkin osien lopettamisen johdosta. Jäljelle jäävät vähäiset toiminnot, kuten ampumarata, siirtyvät Kainuun Prikaatin hallintaan.

Nyt on onneksi heräämistä tapahtunut, ja kuulemma jopa kertausharjoituksia ollaan taas aloittelemassa Suomessa. Myös puolustusmäärärahoja hieman korotetaan.

Itämerellä kampanjoitiin meren pinnan alla, merellä sekä ilmatilassa. Ainakin Venäläisten aktiviteetti on noussut. Tiettävästi (ja luonnollisesti) myös Natomaiden toiminta on kasvanut.

Tämä oli länsiliittouman viimeinen vuosi Afganistanissa. Lehtitietojen mukaan lopetusseremonia pidettiin turvallisuussyistä salaisessa paikassa. Itse ajattelen että suomalaiset joukot tulisi pitää kaukana tällaisista maista. Jos on perinteellistä rauhanturvaamista, jossa konfliktin molemmat osapuolet haluavat rauhanturvaajia, niin sellainen toiminta sopii meille. Varsinaisiin sotiin meidän ei tulisi sekaantua.

Tänä vuonna myös väkivaltainen ISIS-järjestö alkoi ottamaan haltuun (länsimaidenkin ansiosta) sekavassa tilassa olevia Irakia ja Syyriaa. Ajattelen tästä samoin kuin yllä Afganistanista. Meidän kaltaisemme pienen maan ei tulisi harjoittaa maailmanparantamista, vaan keskittyä tämän maailman kolkan pitämisenä rauhanomaisessa tilassa. Tässä jälkimmäisessä asiassa auttaa parhaiten pitämällä maamme taloudellinen hyvinvointi ja puolustus kunnossa.

Verkkovakoilu oli myös vuoden aikana uutisissa. Jostain syystä monille on vasta viime vuosina selvinnyt NSA:n maailmanlaajuinen vakoilu. Esimerkiksi puolustusministerillemme Carl Haglundille se tuli hänen omien sanojensa mukaan uutena tietona (hämmästyttävää). No, vakoilu tapahtuu isomman oikeudella.

Vuoden aikana oli taas uutisia USA:n harjoittamista kidutuksista. Länsimaiden moraalisen esimerkin innoittamina kiinalaiset ovat tehneet uusia avauksista kidutusvälineiden viennissä.

IPPC:n raportti oli taas julkaisussa. Itse uskon, että jo 1980-luvulla ilmastotieteen valtavirran tekemä johtopäätös kasvihuonekaasujen lisäämisen vaikutuksesta ilmastoon on tosiasia. Mutta en pidä järkevänä, että täällä raukoilla rajoilla ammumme itseämme jalkaan ja siirrämme energiaa vaativat toiminnot esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan sekä toisaalta ulkoistamme energiantuotannon. Suhtaudun myös kriittisesti esimerkiksi tuulivoiman valtaisaan tuotantotukeen, jolla tarjotaan jopa kolminkertainen sähkön hinta ulkomaisten myllyjen hankkijoille.

Ilman muuta meidän kannattaa panostaa sellaisten asioiden kehittämiseen tulevassa vähähiilisessä maailmassa, joissa me hyödymme sekä energian tuottajina, että asiaan liittyvän tekniikan ja tuotteiden viejinä.

EU:ssa suunnitellaan mm. maahanmuuttoon ns. taakanjakomekanismia. Tällä poistettaisiin jäsenvaltioiden oikeus päättää itse maahantulijoista. Tämän voimaantullessa komissio voisi ilmoittaa että esim. Suomi ottaa niin ja niin monta kymmentä tuhatta turvapaikanhakijaa Italiasta ensi kuussa. Muut puolueet tuntuvat pitävän näitä asioita ihan hyvänä, en ole ainakaan huomannut kritiikkiä aiheesta. Kaikilla muilla puolueilla Keskustasta Kokoomukseen ja Vasemmistoliittoon tuntuukin olevan keskenään sama käsitys maahanmuuttoasioista.

Matti Vanhasen hallitusten aikana nettomaksumme EU:lle alkoivat lisääntyä. Pääministeri Vanhanenhan mm. kertoi aikoinaan EU:ssa, että maksamme mielellämme osan Britannian jäsenmaksuosuudesta.

EU:n jäsenmaksumme ovat juuri nyt kasvamassa yli miljardiin euroon vuodessa. Miljardilla eurolla voisimme pitää töissä 20 000 hyvinvointiyhteiskunnan ihmistä; terveydenhoidossa, koulutuksessa poliisissa ja vaikkapa rajavartiostossa. Tai vähentää lainanottoamme vastaavalla määrällä. Käytännössä nykyiset jäsenmaksut valuvat isompiin ja keskeisempiin EU-maihin. Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki muut puolueet tuntuvat pitävän tätä ihan hyvänä asiana. Rahansiirtounioni meiltä pois voi hyvin.

Poliittisen eliittimme mukaan EU-jäsenyys pakottaa tai ainakin velvoittaa meidät mukaan Venäjä-pakotteisiin. Mielestäni näistäkin kuvioista meidän tulisi olla maltillisesti kaukana.

En voi olla vertaamatta Suomea vaikkapa Ruotsiin, jolla on oma valuutta ja joka joustaa aina viennin notkahtaessa. Kaikki talouden tunnusluvut ovat olleet Ruotsissa jo vuosikausia meitä parempia. Meidän tulisi ottaa tässä valuutta-asiassa mallia ruotsalaisilta ja alkaa suunnittelemaan siirtymistä takaisin omaan valuuttaan. Muutos tapahtuisi hallituksen tiedonannolla, aivan kuin siirtyminen euroonkin tapahtui.

Edelliset vaalilupaukset vuoden 2011 eduskuntavaaleista ovat mielenkiintoisia ja ne on syytä pitää mielessä: https://www.youtube.com/watch?v=FI9qHASYvI4