Suomen hallitukset 1987 - 2023

Share |

Keskiviikko 25.1.2023 - Juha Vuorio


Laitan kellon käyntiin Holkerin hallituksesta lähtien. Tuolloin elettiin jonkinlaista siirtymää nykyaikaa kohden Koiviston aikana, mutta kuten seuraavasta ilmenee, niin oli vielä vanhoja painolasteja mukana.

Listaan seuraavaan hallituksemme niin, että pääministeri(t) ja hallituspuolueet suuruusjärjestyksessä on otsikossa. Lisäsin lisäksi pääministerin sijaiset otsikoihin osoittamaan toisen päähallituspuolueen. Kirjaan myös kommentteja noista ajoista ja hallituksen tekemisistä.

Otsikossa vielä hakasuluissa suurimman eduskuntapuoleen paikkamäärä sekä kannatusprosentti.

Holkerin hallitus 1987–91, kok, sd, r, smp.
Pääministerin sijainen Kalevi Sorsa/Pertti Paasio. [56 / 24,1 %]

Kokoomus sai vaalivoiton, mutta silti sdp oli suurin puolue. Aiheeseen liittyy dramatiikkana edeltävänä vuotena tehty kassakaappisopimus, jossa kolme isoa porvaripuoluetta (kok, kes, r) sopivat muodostavansa hallituksen yhdessä joka tapauksessa. Presidentti Koivisto mursi tämän sopimuksen tarjoamalla Holkerille pääministerin paikan kokoomuksen johdon ohi, joka myös toteutui. Koivisto onnistui tällä myös estämään Väyrysen ministeriksi pääsyn.

Tämä oli ensimmäinen hallitus yli 20 vuoteen, jossa kokoomus oli mukana. Samalla myös ensimmäinen sinipuna, jossa kokoomus ja sdp olivat päähallituspuolueet, lisäksi omaten kahdestaan yli puolet eduskuntapaikoista.

Itse muistan Holkerin hallituksesta vuoden 1989 maaliskuun revalvaation, jossa markan valuuttaputkea muutettiin 4 prosenttia niin, että arvo nousi sitten vastaavasti. Tavoitteena oli nostaa korkoja ja vähentää talouden ylikuumenemista. Käytännössä myös heikennettiin kansainvälistä kilpailukykyä ja vaihtosuhdetta, joita ei selvästikään pidetty tärkeinä asioina.

80-luvulla oli yleisesti vapautettu taloutta ja valuuttaliikkeitä, mutta epäjohdonmukaisesti ei valuutan arvoa. Tuo mahdollisesti liittyi 80-luvun lopulla käyttöön otettuun Ecu-nimellä kulkevaa euron esiasteeseen, joka toimi eräänlaisena valuuttakorina, jossa markan haluttiin olevan korkealla kurssilla mukana.

Tuon hallituksen ajalta on peräisin Holkerin suusta lausahdus: ”Minä juon nyt kahvia.”

Holkerin hallituksen loppuaikoina alkoi Somalian sisällissodan myötä somaleja lentää Moskovaan ja tulla sieltä junalla Suomeen. Ehkä juuri tästä alkoi Eilä Kännön jälkeisenä aikana näihin päiviin saakka kestänyt maahanmuutto kolmannesta maailmasta Suomeen.

Ahon hallitus 1991–95, kes, kok, r, kristilliset.
Pääministerin sijainen Ilkka Kanerva/Pertti Salolainen. [55 / 24,8 %]

Keskusta sai veret seisauttavan vaalivoiton, kenties edellisen hallituksen huonon maineen vuoksi. Tätä ennen oli vuosina 1966–1991 sdp ollut suurin puolue, ennen tuota ajanjaksoa ja siis nyt puolestaan keskusta.

Todettakoon, että eduskunta oli ponsiäänestyksellä vuonna 1992 kaatanut TVO:n ja Imatran Voiman yhteishakemuksen rakentaa viides ydinvoimana Suomeen. Itse harmittelin tuota kovasti. Näin jälkeenpäin sanottuna vielä enemmän.

Ahon hallitus muistetaan 90-luvun lamasta, joka kosketti suurta osaa avoimen sektorin Suomesta. Perheet kokivat taloudellisia ja muitakin tragedioita. Epäonnistuneen valuuttapolitiikan lisäksi Neuvostoliiton romahtaminen, Saksojen yhdistyminen ja yleismaailmallinenkin pankkikriisi vaikuttivat talouteemme lisäksi.

Vaikka Väyrysestä ei saa puhua hyvää, niin muista itse ajatelleeni, että juuri Väyrynen oli ainoa ministeri, joka uskalsi sanoa totuuden markan ylisuuresta arvosta. Väyrystä kyllä arvosteltiin tästäkin ja varsin voimakkaasti. Olin tuolloin laman innoittamana opintovapaalla ja aloin seuraamaan tämän tapaisia asioita. Valitettavasti Väyrystä ei kuunneltu; markan arvon ajoissa tehty laskeminen tai kellutus olisivat helpottaneet tilannetta.

Epäonnistuneen vahvan markan arkkitehtinä pidetään erityisesti Mauno Koivistoa, joka ilmeisesti halusi liittyä tulevaan EU:n yhteisvaluuttaan ’oikeaoppisesti’ korkealla kurssilla. Edes edellisen hallituksen tekemää revalvaatiota ei haluttu purkaa. Noista vaiheista kiinnostuneiden kannattaa laittaa hakukoneeseen myös ’Koiviston konklaavi’.

Kun valuuttaluotot oli vapautettu ja oma valuutta pidettiin keinotekoisesti korkeana, tuli tuo lainaaminen ihmisille edulliseksi. Samaan aikaan maamme johtoihmiset vakuuttivat porukoille, että markan korkea kurssi säilyy. Loppui vienti, nousivat korot ja työttömyys, ja sitten nöyrryttiin pakon edessä, jolloin markan arvosta putosi kolmannes pois. Samalla johtajiamme uskoneet lainanottajat joutuivat suuriin vaikeuksiin.

Vuoden 1994 aikana järjestettiin EU-kansanäänestys, jossa jaa-äänet voittivat 56,9 prosentin osuudella. Muistelen meille luvatun subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen, mutta siitä ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään.

Lipposen I hallitus 1995–99, sd, kok, r, vas, vih.
Pääministerin sijainen Sauli Niinistö. [63 / 28,3 %]

Käytännössä laman seuraamuksesta edelliset hallituspuolueet menettivät enemmistönsä ja sdp sai murskavoiton. Kun edelliset kaksi hallitusta olivat neljän puolueen, tuli Paavo Lipposen ensimmäisestä viiden puolueen hallitus.

Sdp ja kokoomus saivat yhdessä enemmistön eduskunnassa.

Tuolloin vihreät olivat ensimmäistä kertaa hallituksessa, samoin vasemmistoliitto oli muodostunut skdl:n ja sen sisarpuolueiden raunioille. Samaan aikaan perussuomalaisten edeltäjä smp oli riutunut yhden kansanedustajan puolueeksi.

Ahon hallituksen tekemät devalvaatio ja markan kellutus nostivat talouden kasvu-uralle, joidenka ansiot tulivat sitten seuraavien hallituksien onneksi.

Tuosta ajasta jäi mieleen Arja Alhon eroaminen, kun Lipposen hallitus alensi STS-Pankin entiselle pääjohtajalle Lipposen ja Alhon puoluetoverille määrättyjä vahingonkorvausvaatimuksia ja siitä nousi sitten iso kohu. Ainakin itselle tuli käsitys, että Alhosta tuli sijaiskärsijä.

Tämän hallituskauden presidenttinä toimi Martti Ahtisaari. Jugoslavian hajoamissodat kestivät koko vuosikymmenen, niissä arvioidaan kuolleen 100 00 – 300 000 ihmistä, erilaisia pakolaisia oli nelisen miljoonaa.

Lipposen II hallitus 1999–2003, sd, kok, r, vas, vih.
Pääministerin sijainen Sauli Niinistö/Ville Itälä. [51 / 22,9 %]

Eduskuntavaaleissa voittajia olivat kokoomus ja keskusta. Silti sdp säilytti asemansa suurimpana puolueena ja Lipposesta tuli jälleen pääministeri viiden puolueen hallitukseen.

Vuonna 2002 hallitus myönsi Teollisuuden Voimalle periaatepäätöksen Olkiluoto 3 ydinvoimalalle. Vihreät sittemmin erosivat hallituksesta tuon myönnetyn luvan vuoksi.

Talous jatkoi nousuaan suuryritysten, erityisesti Nokian siivittämänä. Perussuomalaiset oli perustettu Timo Soinin johdolla. Maailmalla tapahtui terrori-isku New Yorkiin ja alkoi 20 vuotta kestävä uusi sota Afganistanissa. Hallituksen loppuaikoina maailmalla valmisteltiin myös pian alkavaa Irakin sotaa.

Erityisesti jäi mieleen Lipposen hallituksen ja toisen valtionvarainministerin Suvi-Anne Siimeksen (vas) suorittama 90-luvun laman velallisten myynti norjalaiselle rahoitusyhtiölle viiden prosentin kuponkihinnalla. On vaikea ymmärtää, mikseivät velalliset saaneet itse lunastaa velkojaan tuolla valtavalla alennuksella. Tämä kertoo nähdäkseni jotain Suomen pimeästä puolesta. Myös ensimmäisellä valtionvarainministerillä Sauli Niinistöllä oli oletettavasti ollut sanansa sanottavana tuossa prosessissa.

Hallitus salli Soneran ostaa huutokaupassa arvottomaksi hetken päästä muuttuneita toimilupia Saksasta yli 4 miljardilla eurolla. Soneran jouduttua kaupan myötä vaikeuksiin päätti hallitus myydä tuolloin Suomen laajimman langattoman matkapuhelinverkon omaavan teleyhtiön Ruotsiin, jolloin se yhdistettiin ruotsalaiseen Teliaan siten, että Telialle tuli määräysvalta.

Tämän hallituksen aikana eduskunnan suuressa valiokunnassa vuonna 2000 oli arpomalla päätetty se, onko turve Suomessa uusiutuvaa. Sillä, miten se luokitellaan vaikkapa Ruotsissa ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekemistä. Muista tosiasioista puhumattakaan. Arpa päätti samalla tavoin kuin mitä hallitus oli esittänyt.

Hallituskauden aikana Tarja Halosesta tuli uusi presidentti, vuodesta 2000 eteenpäin. Suomi liittyi Afganistanin sotaan YK:n ISAF-kriisinhallintajoukoissa.

Jäätteenmäen-Vanhasen hallitus 2003–07, kes, sd, r.
Pääministerin sijainen Antti Kalliomäki/Eero Heinäluoma. [55 / 24,7 %]

Eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi muodostui keskusta Anneli Jäätteenmäen johdolla. Tavallaan harmittavasti Jäätteenmäen kausi jäi varsin lyhyeksi, koska Jäätteenmäki jäi kiinni valehtelusta. Siitä ei siis voi oikeastaan mitään sanoa.

Nimittäin vaalikampanjan aikana Jäätteenmäki oli viitannut Lipposen ja USA:n presidentin välisiin keskusteluihin salaten sen, miten oli tiedon saanut. Ao. keskusteluissa oli puhuttu USA:n aloittaman Irakin sodan asioista tai vaikutuksista Suomen ja USA:n suhteisiin yms.

Matti Vanhanen nousi sen jälkeen johtoon tähän kolmen puolueen hallitukseen. Todettakoon, että keskustalla ja sdp:llä oli yhdessä enemmistö eduskunnassa.

Kausi päättyy samaan vuoteen, jolloin Nokia tekee historiansa suurimman tuloksen ja Apple julkistaa uuden kosketustekniikkaa sisältävän puhelimensa. Samaan aikaan myös mm. Yhdysvaltojen asuntomarkkinat ylikuumenevat.

Suomi jatkoi osallistumistaan Afganistanin sotaan YK:n kriisinhallintajoukoissa, jotka sittemmin yhdistettiin USA:n miehitysjoukkoihin Taleban -järjestöä vastaan.

Vanhasen-Kiviniemen hallitus 2007–11, kes, kok, r, vih.
Pääministerin sijainen Jyrki Katainen.  [51 / 23,1 %]

Äänestysprosentti oli 67,9 ja samalla sodanjälkeisen historian alhaisin ja tuosta tuli normitaso seuraaviin vaaleihin. Keskusta tuli niukasti suurimmaksi puolueeksi. Kokoomuksen ollessa toinen. Yhdessä nämä puolueet saivat yli puolet eduskunnan paikoista.

Matti Vanhanen muodosti neljän puolueen hallituksen tällä kertaa kokoomuksen ollessa toinen päähallituspuolue. Jyrki Kataisesta tuli valtionvarainministeri.

Vaikka muuta ensin väitettiin, niin USA:n asuntomarkkinoilta alkanut talouskriisi levisi myös meidän haitoille. Vuoden 2008 jälkeen Suomen BKT ei ole kasvanut paljoakaan.

Hallitus (Korkeaoja, Pekkarinen, Häkämies) myi Kemiran lannoiteliiketoiminnan norjalaiselle Yaralle.

Vanhasen hallituksen aikana ilmeni ns. Kreikan velkakriisin, jossa mm. Saksan ja Ranskan pankkien rahoittaman Kreikan taloudellinen asema heikkeni. Kreikka oli ostanut runsaasti em. maiden teollisuustuotteita joita em. maiden pankit olivat höveliäästi rahoittaneet.

Hallituksen aikana alettiin valmistelemaan osallistumista Kreikan lainoittamiseen, valtionvarainministerinä ollessa tuolloin Jyrki Kataisen.

Hallitus eväsi Fortumin kolmannen ydinvoimalan hakemuksen. Sen sijaan hyväksyi Fennovoiman ja Olkiluoto nelosen eteenpäinviennin.

Vanhanen erosi vaalikauden loppupuolella puheenjohtajan sekä pääministerin tehtävistä, joita molempia Mari Kiviniemi tuli jatkamaan.

Kiviniemen hallituksen viime metreillä astuivat massiiviset tuulivoiman tukemiset voimaan.

Kataisen – Stubbin hallitus 2011–15, kok, sd, r, vas, vih, kd.
Pääministerin sijainen Jutta Urpilainen/Antti Rinne. [44 / 20,4 %]

Eduskuntavaalien yllätys oli perussuomalaisten jytkyvoitto, joka toi puolueelle 39 paikkaa, mutta vasta kolmannen sijan kokoomuksen ollessa ykkönen ja sdp:n kakkonen. Ps-vaalivoittoa siivitti juuri tuo edellisen hallituksen linjaus olla mukana noissa EU-maiden yhteisvastuissa, joihin Kreikan lisäksi näytti nousseen myös Portugali tarvitsijoiksi.

Ps:ää on moitittu siitä, että se ei suostunut tulemaan hallitukseen, mutta voi myös pohtia, että olisi ollut äänestäjien pettämistä mennä hallitukseen toteuttamaan politiikkaa, joka oli vaalivoiton tuoneen vaalikampanjan vastaista.

Hallituspuolueiden äänillä eduskunta päätti myydä Fortumin sähköverkot kansainvälisille sijoittajille.

Monesti Suomea pidetään korporatiivisena maana, mutta sanoisin, että EU vie meistä voiton. Muuta ei voi sanoa esimerkiksi tuosta Kreikan lainoittamisesta, jolla oikeastaan avustettiin Saksaa ja Ranskaa, sekä näiden poliittista johtoa että pankkijärjestelmiä.

Katainen jätti 2014 päämisterin tehtävät, priorisoiden EU:lta tulossa olevan komissaarin tehtävän tämän edelle. Kataisen jälkeen sdp:n silloinen puheenjohtaja valtionvarainministeri Jutta Urpilainen sai myös aikoinaan komissaarin paikan EU:ssa. EU:n kannalta molemmat varmaankin ansaitusti. Alexander Stubb jatkoi pääministerinä.

Kuuden puolueen hallitus osoitti heikon toimintakykynsä käytännössä. Usein viitattiin hallitussopimukseen, jota jäykensi kuudenpuolueen hallituksen toimintaa.

Sauli Niinistö valittiin presidentiksi.

Stubbin hallitus hyväksyi uuden periaatepäätöksen Fennovoiman ydinvoimalasta. Vastalauseena ydinvoiman lisärakentamiselle vihreät erosi hallituksesta.

Teollisuuden Voima haki vuonna 2014 jatkoaikaa OL4-ydinvoimalan rakentamislupahakemuksen jättämiselle, mutta tätä ei myönnetty.  Lopputulemana TVO veti pois OL4-ydinvoimalan hakemuksen.

Sipilän hallitus 2015–19, kes, kok, ps.
Pääministerin sijainen Timo Soini/Petteri Orpo. [49 / 21,1 %]

Eduskuntavaaleissa Juha Sipilän luotsaamalle keskustalle tuli vaalivoitto, jonka johdosta perustettiin kokoomuksen ja Timo Soinin johtamien perussuomalaisten kanssa kolmen puolueen hallitus.

Vaikka ps sai toisiksi suurimman puolueen aseman, ei puheenjohtaja Soini ottanut perinteellisesti valtionvarainministerin paikkaa vaan halusi ulkoministeriksi.

Juha Sipilä lupasi panna taseet töihin ja ainakin sitä kautta painosti Fortumia käyttämään isoa kassaansa investointeihin ja lopputulemana Fortum osti saksalaisen ’roska’-energiayhtiö Uniperin.

Hallitustaipaleen ensimmäisenä vuotena Eurooppaa kohtasi Lähi-Idän sotien ainakin välillisesti aikaansaama siirtolaiskriisi, jossa yli miljoona mm. irakilaista ja syyrialaista vyöryi Eurooppaan jatkaen matkaa maasta toiseen ilman, että tulijoita rekisteröitiin sopimusten mukaisesti ensimmäisessä maassa.

Sisäministerinä toiminut Petteri Orpo salli noiden jatkaa Ruotsin kautta tulleina matkaa Tornion rajalla, jossa nämä reilut 30 000 etupäässä irakilaista miestä päästettiin kaikki maahan.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg kunnostautui kertomalla hallintoalamaisilleen, kuinka ”Suomi on siinä aivan kärjessä, että tiedetään jokainen henkilö, joka tänne on tullut, minkälaisella taustalla hän on tullut.” No eihän sitä aina tarvi ihan totta puhua.

Tuo oli perussuomalaisille oletettavasti kova paikka. En tiedä, mutta arvaan, että kansanedustajille oli niskassa ukaasit olla heiluttamatta hallitusvenettä, ehkäpä jopa puolueesta erottamisen uhalla. Noin sen ainakin oletin olevan tuolloin.

Sitten 2017 kuntavaalien jälkeisessä ps:n puoluekokouksessa valittiin Soinin suosikin Sampo Terhon sijaan Jussi Halla-aho puheenjohtajaksi, jolloin hallituskumppanit sanoivat puolestaan hallitussopimuksen irti perussuomalaisten:n kanssa. Ja tekivät uuden sopimuksen ps:stä irronneiden sinisten kanssa. Todettakoon, että Timo Soini mitä ilmeisimmin ei itse uskaltanut asettua puheenjohtajavaaliin ehdolle, kuten ei myöskään seuraaviin eduskuntavaaleihin sinisten listoille.

Jälkimmäisellä puoliskolla presidentti nimitti hallituksen esityksestä Raija Toiviaisen valtakunnansyyttäjäksi. Toiviainen kunnostautui seuraavan kuuden vuoden aikana vihapuhesyytteissä. Myös Antti Häkkäsen luotsaama oikeusministeriö oli aihepiirissä aktiivinen.

Yleisesti Sipilän hallitus sai taloutta aikaisempaa parempaan kuntoon. Tosin annan aika ison miinuksen Suomen hyvän taksijärjestelmän romuttamisesta. Ainakin seksuaalirikoksia tapahtuu takseissa aikaisempaa oleellisesti enemmän, lisäksi muutakin ikävää.

Rinteen – Marinin hallitus 2019–23, sd, kes, vih, vas, r.
Pääministerin sijainen Katri Kulmuni/Annika Saarikko. [40 / 17,7 %]

Eduskuntavaaleissa sdp otti niukan voiton viime metreillä nousseesta ps:stä kokoomuksen ollessa käytännössä samoissa lukemissa. Uutena eduskuntapuolueena liike nyt sai yhden kansanedustajan vaaleissa. Keskusta koki murskatappion, mutta Sipilä vei puolueen hallitukseen, joka on ensimmäinen vasemmistoenemmistöinen hallitus ties kuinka pitkään aikaan. Lasken vihreät tuohon vasemmistoryhmään, heillä on paljon yhteistä. Myös rkp teki erityisen vasemmistolaista politiikkaa tuolla kaudella.

Antti Rinne muodosti viiden puolueen hallituksen, joka kaatui melko pian Postiin liittyneen kohun vuoksi. Valtionyhtiö Posti pyrki siirtämään työntekijöitään alempien palkkojen piiriin toiseen työehtosopimukseen.

Mm. omistajaohjausministeri Sirpa Paatero vetäytyi sairauslomalle ja sitten jätti eronpyyntönsä, mutta oli tikkana valitsemassa Sanna Marinia puheenjohtajaksi ja saikin ministerinpaikan uuteen hallitukseen.

Sanna Marinin hallitus saavutti erikoisuutta, kun kaikki siinä olleet puheenjohtajat olivat naisia. Nämä sitten väittivätkin, että heihin kohdistunut arvostelu johtui sukupuolesta, eikä kyse ollut suinkaan heidän tekemisillään.

Marinin hallitus kohtasi hyvin pian aloittamisensa jälkeen koronakriisin, ja suosio lähtikin sen myötä nousemaan, tosin sen jälkeen se on taas tasaantunut. EU:n koronaan liittyväksi väitetty elvytyspaketti hyväksyttiin eduskunnassa.

Venäjän aloittama Ukrainan sota alkoi tämän hallituksen aikana jatkuen ilmeisesti seuraavalle hallitukselle. Nato-jäsenyyshakemus jätettiin. Saksa kansallisti kaasuliiketoiminnan ongelmien takia koko Uniperin ja Fortum sai alle kymmenesosan sijoittamistaan pääomasta takaisin. Hallitus oli tyytyväinen lopputulemaan. Fennovoiman hanke ainakin Rosatomin kanssa loppui Suomen ja Venäjän suhteiden loppumisen myötä.

Velan otossa tehtiin ennätyksiä samaan aikaan, kun mm. Ruotsin ja Tanskan velkaantuminen on laskenut. No, heillä onkin mummonkruunut käytössä. Ja ehkäpä myös meitä pätevämmät johtajat. Korot kääntyivät ensimmäisen kerran nousuun ehkä pariin kymmeneen vuoteen, ehkä velan määrällä on sittenkin väliä.

*****      *****      *****      *****      *****

Tässä siis lyhyt ’historiankirjoittajan’ yhteenveto 36 vuoden aikaisista hallituksista. Nämä edustavat jollain tavalla nykyistä poliittista Kekkosen kauden jälkeistä ilmapiiriä ja perinnettä.

Joinain huomioina voi todeta esimerkiksi puoluekentän hajaantumisesta tarkastelujaksolla. Tuossa oli yhdeksän hallitusta, kolmen ensimmäisen aikana suurimman puolueen kansanedustajamäärä oli keskimäärin 58 ja kolmen viimeisen aikana keskimäärin 44 kansanedustajaa. Viimeisissä vaaleissa oli luultavasti ensimmäinen kerta, että suurimman puolueen kannatus oli alle 20 prosenttia.

Samoin on tullut näkyviin EU:n vaikutusta, jota Suomi on myös innokkaasti ottanut vastaan, kun saa päättävissä pöydissä kerran istua. Maailmantalous on jonkinlaisessa velkakurimuksessa, jota on koko ajan paikattu uudella velalla.

Lisäksi selvästikin maailmanpolitiikassa on tapahtunut murrosta epävakaampaan suuntaan. Sotiakin käydään, niinkuin ennenkin, sillä erolla tosin, että meitä huomattavasti lähempänä, mutta uhkakuvia on myös esimerkiksi Kaukoidässä. Ukrainan sodan kuolleiden määrä näyttäisi ylittäneen Jugoslavian hajoamissoten luvut. Ilmeisesti siviileitä on kuollut kuitenkin toistaiseksi Ukrainassa vähemmän.

Varmaan jotain oleellista on unohtunutkin, tällaista tuli kirjoittaessa mieleen ja löytyi pienehköillä hakemisilla. Toivottavasti ei tullut isompia ajatusvirheitä.

 

Avainsanat: politiikka, eduskunta, puolueet, pääministerit