Suomen ilmasto 125 000 eaa.

Share |

Sunnuntai 24.3.2024 - Juha Vuorio


Harva tuntee läheisenkään ilmastohistorian piirteitä, näiden tunnetuista syistä puhumattakaan. Syynä on ainakin osittain ilmastohistorian sivuutus, josta harvemmin puhutaan ilmaston yhteydssä julkisuudessa.

Maapallo alkoi noin 20 miljoonaa vuotta sitten kylmetä, jolloin toisaalta Himalajan vuoristo kohosi ja samalla rapautti maaperää aiheuttaen hiilidioksidin vähenemisen - ja toisaalta Etelämanner asettui napa-alueelle toimien pysyvänä pakastimena.

Pohjoinen napa-alue puolestaan alkoi kylmetä noin 2 - 3 miljoonaa vuotta sitten Keski-Amerikan kannaksen katkaistessa tuolla valtameriyhteyden. Käytännössä merivirtojen muutos jäähdytti pohjoista ilmastoa, jonka jäätiköityminen edellytti myös suhteellisen suljettua merialuetta, jolla on vain rajallisesti yhteyksiä valtameriin.

Jääkaudet ja niiden välissä olevat lämpimämmät ns. interglasiaalit vuorottelevat paljolti Maapallon rataliikkeiden jaksollisten vaihtelujen pohjalta. Serbimatemaatikko Milutin Milancovich teki tarvittavat laskelmat ollessaan internoituna Itävältaan ensimmäisen maailmansodan aikoina.

Tätä noin 2,5 miljoonaa vuotta kestänyttä jäätiköistymisten aikaa kutsutaan nimellä Pleistoseeni. Viimeisten noin puolen miljoonan vuoden aikana jäätiköitymisten jaksot ovat kestäneet noin 100 000 vuotta kukin ja niiden välissä on ollut lämpimämpiä kausia, kuten tämä nykyinen holoseeniksi kutsuttu lämmin kausi. Sitä edeltävänä kautena jaksot olivat lyhyempiä.

Edellinen lämpökausi oli 131 000 - 114 000 vuotta sitten ja on nimeltään Eem-interglasiaali. Tuolloin Suomessa vuoden keskilämpötila oli jopa 4 astetta nykyistä korkeampi ja laajoilla alueilla kasvoi Keski-Euroopan tyyppistä lehtimetsää.

Eem-interglasiaalin Suomen kasvistossa pistää silmään pähkinäpensaan esiintyminen suurina määrinä. Etelä-Pohjanmaalle ulottuivat saarni, misteli sekä orjanlaakeri, mitkä viittaavat leutoihin talviin. Valkopyökki levisi eteläiseen ja keskiseen Pohjanmaahan myöhäisessä viilenevässä Eemin vaiheessa, jolloin kuusi yleistyi. Kuusen mukana levisi maahan nykyään Etelä-Ruotsissa viihtyvä kuningassaniainen. Ilmaston kylmetessä mänty ja koivu yleistyivät, Lappiin saapui lehtikuusta ja lopulta koivu oli kasvillisuuden päälaji Pohjanmaalla ennen tundran ruohovartisten kasvien leviämistä alueelle.

Eem-kaudella Pohjois-Englantia myöten oli virtahepoja. Lisäksi Englannissa eli kahtakin norsulajia, sarvikuonoja, leijonia sekä täplähyeenoja.

Mielenkiintoisella tavalla jääkarhu selvisi hengissä tästä nykyistä lämpimämmästä ajanjaksosta. Viimeisen puolen vuosisadan aikanahan jääkarhujen määrä on huomattavasti noussut samaan aikaan kun on napa-alueilla lämmennyt; toki metsästyksen lopettaminen/vähentäminen on tässä vaikuttamassa, mutta kuitenkin.

Korkeimmillaan merenpinta nousi 4–6 metriä nykyisen tason yläpuolelle. Grönlannin mannerjäätikön arvioidaan olleen 30–50 % nykyistä pienempi. Lisäksi Jäämeri oli kesäisin käytännössä jäätön.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eem-interglasiaali

https://suomenluonto.fi/artikkelit/tutkijat-loysivat-lapista-avaimen-jaakautta-edeltaneen-lampiman-ilmaston-dramaattisten-vaiheiden-selvittamiseen/

tässä lisäksi pari aiempaa kirjoitustani aihepiiristä:

 - Suomen säähistoria

 - Pohjanmeren myrskyt


Laitan oheen tuosta Savukosken Soklin tutkimuksen johdosta taiteilijan näkemyksen sikäläisestä luonnosta sekä valokuvan nykyisestä paikasta.

Sokli_01b.png

Taiteilijan näkemys Savukoskesta Eem-kaudella. Fossiililöydöt osoittavat paikalla kasvaneen pähkinäpensasta ja kuningasaniaista, jotka kertovat omaa tarinaansa huomattavasti nykyistä lämpimämmästä ilmastosta. Kuva: Maija Karala

Sokli_02b.png

Sama Savukosken maisema nykyisin karumpana. Kuva: Antje Neumann / Vastavalo