Euroopan väärät päätökset

1990-luvulta lähtien (käytännössä jopa aikaisemmin) on läntisessä Euroopassa toimittu yksinkertaisesti sanottuna omaan jalkaan ampumalla. Tuota on hieman ajankohdasta ja alueesta riippuen tehty lukuisalla tavalla.

En voi tätä kokonaisuutena todistaa, mutta merkit viittaavat ulkopuoliseen vaikutukseen. Ulkopuolisella tarkoita muuta kuin poliittisia johtoja ainakaan ääneen lausuttuine tavoitteineen. Toki tehdyt asiat ovat poliittisen johdon päätöksiä, mutta kauniisiin asioihin verhottuna, ei todellisiin seurauksiin.

Silti ainakin itse muistan hyvin arvostelleeni noita päätöksiä lähtien vaikkapa kokoomusvetoisen Harri Holkerin hallituksen päätöksestä avata Suomen rajat massamaahanmuutolle vuonna 1990 (ja tarjota tulijoille houkutuksena antelias sosiaaliturva).

Todennäköistä siis on, että ongelmamme Euroopassa (ja Suomessa) johtuvat tavalla tai toisella samasta lähteestä ja poliittisten johtojemme tietoisista toimista. Ohessa Mika Salomaan tubetus Ranskan tilanteesta, jossa katsotaan asiaa myös laajemmin.

Laitan lisäksi aivan loppuun Angelo Giulianon huomionarvoisia pohdintoja sisältäen myös Yhdysvallat ja sikäläisen (tosiasiassa edelleen vaietun) Epstein-skandaalin. Tässä lyhyesti omat huomioni Euroopan (ja Suomen) vääristä päätöksistä:

- massamaahanmuutto (anteliaalla sosiaaliturvalla),

- oman puolustuskyvyn ja sotateollisuuden alasajoa (jonkinlaista pasifismia),

- kantaväestön syntyvyyden aleneminen (ilman edes yritystä nostaa sitä),

- feminismin (näkyy vaikkapa poikien koulumenestyksenä) ja woken (sananvapauden rajoitukset ja kielen muuttaminen) läpimurto

- kansallisvaltion romahduttaminen / EU-liittovaltion rakentaminen,

- euron käyttöönotto (ongelma erityisesti Suomen kaltaisille maille; luultavasti otettiin tarkoituksella, koskapa esimerkiksi Ruotsi ei ottanut. Lisäksi tuo tehtiin perustuslain vastaisesti),

- ilmastopaniikki (kyse on enemmän politiikasta kuin luonnontieteistä),

- luotettavasta energiantuotannosta luopuminen epävarman ja kalliin hyväksi (ehkä järjettömin esimerkki oli Saksan ydinvoiman alasajo sikäläisen kokoomuksen ja sdp:n hallintokausina),

- lopuksi konfliktin rakentaminen Venäjän kanssa erityisesti Ukrainassa (joka sota olisi ollut helposti vältettävissä), ja uutta sotaa (Barbarossa 2030) tavoitellaan Suomenkin sotahakuisen johdon toimesta,

- Länsi-Euroopan (kuten Saksan tai Suomen) erottaminen lähialueiden edullisista energia- ja raaka-ainevaroista, kuten tiedetään, on Suomi ’pussin perällä’ ja määrätietoisesti nimenomaan Suomen johdon toimesta estetään kaupankäynti ison naapurimaan kanssa ajasta ikuisuuteen,

- suhteiden polttaminen myös Kiinaan, joka on yksi osa oman teollisuuden alasajoa,

- ei edes yritystä omien some-alustojen rakentamiseen, vaan nöyrästi USA:n somejättien pillin mukaan toimiminen, sekä Kiinassa että Venäjällä (uskoakseni myös esimerkiksi Brasiliassa) on tällaisia rakennettu oman hallinnan pohjalta, Suomessa esimerkkinä se, että julkinen sektorimme maksaa pelkästään Microsoftille miljardin vuodessa Windowsin käytöstä, vaikka Linux-pohjaisia ilmaisohjelmia olisi saatavilla,

- aiemman hölmän pasifismin muuttaminen militarismiksi, ..

 - sotilasmenojen valtava kasvattaminen, siis USA:n sotateollisuuden ja sikäläisen eliitin elättäminen (2 % BKT riittäisi aivan hyvin, F35-hankinta kertoo tuosta järjettömyydestä, jota arvostelin jo aikoinaan asiasta päätettäessä), huomionarvoista on se, että kun USA tekee sotateollisuudella ja sotilailla voittoa (mm. dollaridominassi, vallankaappaukset ja maiden painostamiset), niin 'Eurooppa' saa aikaiseksi vain kuluja jo muutenkin tuhotussa taloudessaan, .. 

- DCA-sopimukset, joilla alistamme itsemme Yhdysvaltojen alusmaiksi.

     ***     ***     ***

https://angelogiuliano.substack.com/p/the-grand-illusion-why-we-keep-feeding

Angelo Giuliano kirjoittaa Substackissa 16.7.2026

Suuri illuusio: Miksi jatkamme pedon ruokkimista?

Länsimainen maailma toimii kuin yksi valtava, itseään vahvistava illuusio. Skandaalit rikkoutuvat, lupaukset kaikuvat, raivo leimahtaa – mutta koneisto jauhaa edelleen muuttumattomana. Kansa jatkaa taputtamista, kuluttamista ja osallistumista ikään kuin tämä aika vihdoin toisi oikeutta tai uudistuksia.

Järjestelmän ytimessä on kolme hiljaista asetta: jakautuminen, häiriötekijät ja mielenhallinta. Emme ole pelkästään uhreja. Olemme aktiivisia osallistujia, jotka rahoittavat ja oikeuttavat juuri ne rakenteet, jotka sitovat meitä.

FIFA tarjoaa täydellisen näytöksen. Korruptioskandaalit räjähtävät ennustettavalla rytmillä – lahjukset, vilpilliset tarjouskilpailut, globaalilla pelillä ylellisesti elävät virkamiehet. Tutkinnat nousevat otsikoihin, muutamat päät pääsevät oikeuksiinsa, ja pian uusi turnaus alkaa. Miljardit virittävät kanavat, pelipaidat myydään loppuun, sponsoreille tulvii miljardeja. Fanit raivoavat tuomareille ja pelaajille, kun taas todelliset vallanpitäjät pysyvät koskemattomina.

Kauniista pelistä on tullut nykyajan leipää ja sirkushuveja: heimoihin kuulumista ja tunteiden purkamista, joka vie huomion pois syvemmältä mädäntymiseltä. Tiedämme, että organisaatio on vaarantunut. Katsomme silti. Maksamme silti. Pidämme petoksen elossa huomiollamme ja rahallamme.

Epsteinin operaatio paljasti jotain paljon synkempää. Raiskausten, kidutuksen ja hyväksikäytön verkoston, jonka lonkerot ulottuivat syvälle eliittipiireihin – rahoitusalalle, politiikkaan, tieteeseen ja viihteeseen. Lentolokit, saarten rakennukset, sinetöidyt tiedostot.

Todisteet viittasivat järjestelmälliseen kiristykseen ja ihmiskauppaan, jota suojeltiin korkeimmalla tasolla. Vuosien kuluttua koko asiakasluettelo pysyy haudattuna. Muutama yhteistyökumppani joutuu vankilaan, mutta vaikutusvaltaisimmat pääsevät vapaaksi. Ei laajoja syytteitä. Ei verkoston purkamista. Julkinen raivo kuumenee kuumana sosiaalisessa mediassa ja kylmenee sitten seuraavaksi viraalijutuksi. Järjestelmä suojelee omiaan. Kukaan tärkeä ei joudu vankilaan.

Yhdysvaltojen ja EU:n demokratiat esittävät samaa taidokasta teatteria. Vaalisyklit hallitsevat radioaaltoja mahtipontisilla puheilla, hyökkäysmainonnalla ja ennätyksellisellä rahankäytöllä. Kansalaiset jonottavat äänestyspaikoilla vakuuttuneena siitä, että heidän äänensä muokkaa kohtaloa.

Silti keskeiset politiikat – jatkuva konflikti, velan kasvu, valvonnan kasvu, yritysten suosiminen – jatkuvat eri hallintojen ja koalitioiden välillä. Vasemmalla tai oikealla, tulokset tuskin muuttuvat. Rituaali antaa demokraattisen viitan sille, mistä on tullut hallittua oligarkiaa. Me jatkamme äänestämistä. Me jatkamme petoksen legitimiteettiä.

Todellista hallintoa harjoittavat monikansalliset yritykset. Kourallinen varainhoitajia ja teknologiajättejä ohjaa hallituksia tehokkaammin kuin yksikään äänestäjäkunta. He laativat sääntöjä, kaappaavat sääntelijöitä ja rahastavat ihmisten käyttäytymistä planeetanlaajuisesti.

Miljardöörit saarnaavat kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta yksityiskoneista, kun taas varallisuus keskittyy armottomasti. Rahoitamme heitä jokaisella ostoksella, tilauksella ja sijoituksella. Kulutuksesta on tehty kansalaisvelvollisuus, jolla tavalliset ihmiset kahlitaan eliittiin, joka heikentää heidän elintasoaan ja autonomiaansa.

Viimeinen lukko on massakahlitseminen. TikTok’in dopamiinisilmukat, Netflixin automaattisen käynnistyksen maratonit, alkoholi ja huumeet tunnottomuuden hoitoon, pornografia vääristyneen intiimiyden aikaansaamiseksi ja jalkapallo – jälleen kerran – viikoittaisena emotionaalisena narkoottisena aineena. Mielet täyttyvät melusta. Kriittinen ajattelu liukenee reaktiivisuuteen. Identiteettipolitiikka jakaa yhteiskunnan vihamielisiksi heimoiksi, ohjaamalla vihaa sivuttain ylöspäin suuntautuvan sijaan. Väestö muuttuu zombeiksi: viihtyy, jakautuu, uupuu ja tottelee.

Tämä yhdistelmä on käytännössä harkittu, ellei aina tietoisessa koordinaatiossa. Jako estää solidaarisuuden. Häiriötekijät syrjäyttävät tietoisuuden. Mielikontrolli nautinnon, pelon ja narratiivisen ajattelun kautta ylläpitää kierrettä. Avoin tyrannia on tarpeetonta, kun riippuvuus ja pirstaloituminen riittävät.

Toistamme samoja asioita – katsomme otteluita, äänestämme kauneuskilpailuissa, ostamme tuotemerkkejä, selaamme syötteitä – ja vaadimme samalla erilaisia ​​tuloksia. Se on kollektiivisen hulluuden oppikirjamääritelmä.

JATKA SAMOJEN ASIOIDEN TEKEMISTÄ JA ERILAISTEN TULOKSIEN ODOTTAMISTA.

Silti pako on mahdollista. Tuhannen mailin matka alkaa yhdellä askeleella. Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.

Aloita vaatimattomasti mutta johdonmukaisesti. Vähennä altistumista algoritmisille alustoille. Etsi raakatietoa pakettien sijaan. Rakenna uudelleen kasvokkain tapahtuvaa yhteisöä. Tue paikallisia tuottajia mahdollisuuksien mukaan. Opeta nuorille harkintakykyä passiivisen kulutuksen sijaan. Vedä suostumus ja resurssit pois pahimmin kuppaavilta elementeiltä. Harjoita pieniä itsemääräämisoikeuden tekoja päivittäin: mitä katsot, mitä ostat, miten suuntaat aikaasi ja energiaasi.

Illuusio pysyy yllä vain siksi, että puhallamme siihen eloa huomiomme, osallistumisemme ja rahojemme kautta. Jos sitä näännytämme tietoisesti, vaikka vain vähitellen, halkeamat laajenevat. Prosessi ei ole nopea tai kivuton, mutta jokainen aito askel on tärkeä.

Herää. Tai jää istumaan seuraavaa näytöstä varten. Lipun hinta on sinun tulevaisuutesi ja maailma, jonka lapsesi perivät.