Molemmat tekevät sen suuren virheen että ne mittaavat tai rajoittavat tuotantoa, mutta eivät kulutusta. Eli käytännössä rajoitamme EU:ssa tuotantoa. Jolloin lopetamme omaa tuotantoa, mutta vastaavasti ostamme samaa tuotantoa maista, jotka saastuttavat enemmän samojen asioiden tekemisestä.
Itse näkisin, että koko Kioton sopimuksen mukainen päästökauppa on aika järjetöntä. Jos vaikkapa kivihiillen käyttöä halutaan rajoittaa, niin sille vain pitää määrätä riittävät haittamaksut tai verot ja sillä siisti. Ja puolestaa tullimuurilla estetään se, että muut maat eivät käytä tätä samalla tavoin hyväksi kuin nyt vaikkapa USA, joka ei ole mukana Kioton sopimuksessa, tai Kiina, joka puolestaan kehitysmaana on vapaana sen velvoitteista.
Ekologinen jalanjälki toimii vastaavasti; se ottaa huomioon Suomen osalta jalanjälkeä isontavana vaikkapa terästeollisuuden alueella, vaikka tällaiset pitäisi tietenkin laskea niiden maiden jalanjälkeen, jotka ao. terästä käyttävät.
Ekologisessa mielessä tässä jalanjälkiajattelussa on toinenkin valuvika; sen pitäisi ottaa huomioon pinta-alat, eikä jollakin alueella asuvien ihmisten määrät. Luonnollisesti jonkin alueen luonnonvaroja voidaan käyttää saman verran kestävän kehityksen mukaisesti riippumatta siitä, montako ihmistä tällä alueella asuu. Kun taas selvästi virheellisen jalanjälkiajattelun mukaan alueen luonnonvaroja voidaan käyttää vaikkapa kymmenkertainen määrä, jos siellä asuu kymmenkertainen ihmismäärä, jne.
********************************************************************************
Niin, jäi sanomatta että kivihiilen käyttö on kasvussa sekä EU:ssa että Suomessa.
