Ukrainan sodan vaiheet

Ulkopoliittisen instituutin tutkija on päätynyt siihen, että ehkäpä Ukraina ei sittenkään voita.

Oudolla tavalla ajatus oli ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshesille uusi, joka tuli mieleen vasta yli neljän vuoden täysimittaisen sodan jälkeen.

Moshes on vuosia pitänyt kiinni tulkinnastaan, jonka mukaan myös Ukraina pystyy ja haluaa käydä sotaa pitkään. Eipä ole kaukana ajatus taistelusta viimeiseen ukrainalaiseen.

Silti Moshes ajattelee, että Ukrainan tilanne rintamalla on parempi kuin pitkään aikaan ja maa pystyy päivittäin tekemään tuhoisia iskuja syvälle Venäjälle. Ilmeisesti on tärkeämpää päästä tuhoamaan toista osapuolta kuin säästää omaa aluetta ja omaa kansakuntaa.

Moshes näyttää lisäksi kuuluvan niihin, jotka uskovat Venäjän tulevaisuudessa hyökkäävän Natoa vastaan.

Tuo tutkija ei kuitenkaan muista, että kriisi eteni lännestä käsin tarkoituksella heikentää ja kaataa Venäjää, johon Venäjä vastasi ennustettavalla tavalla periaatteidensa mukaisesti.

Ensin Nato laajeni itään huolimatta sekä Gorbatsoville että Jeltsinille annetusta lupauksesta.

Sitten - vaikka USA:n Moskovat suurlähettiläs oli juuri ilmoittanut USA:n johdolle, että Venäjällä Ukrainan Nato-jäsenyys tarkoittaa käytännössä sodanjulistusta - niin vuonna huhtikuun 2008 Bukarestin Nato-huippukokouksessa päätettiin, että Ukrainasta ja Georgiasta tulee (aikanaan) Naton jäseniä. Tuossa aikaikkunassa suurin osa ukrainalaisista vastusti Nato-jäsenyyttä.

Samassa kokouksessa hyväksyttiin Naton uudelle itärajalle Puolaan ja Romaniaan tulevat USA:n ohjustukikohdat. Venäjä esitti voimakkaat vastalauseet noille kokouksen päätöksille.

Edelleen vuoden 2013 lopulla EU neuvotteli Ukrainan kanssa kauppa- ym sopimuksista, mutta EU vaati Venäjän poissulkevan sopimuksen, vaikka Ukrainan presidentti olisi halunnut yhteyksiä molempiin suuntiin. Ja koska EU oli ehdoton, niin Janukovitsh irtautui neuvotteluista.

Sitten vuoden 2014 alussa alkoivat Maidan-aukion levottomuudet, joista tiedetään nykyään mm., että tappava tulitus tuli 'kapinallisten' taholta (eikä suinkaan hallinnollisilta joukoilta) ja lopulta suoritettiin vallankaappaus ajamalla laillinen presidentti maasta. Yhdysvallat oli koko ajan häärimässä tapahtumissa ja USA:n Victoria Nulandin vuodetussa puhelussa määräili, ketä tulee Ukrainan uuteen hallitukseen.

Sitten Ukraina poisti venäjän kielen virallisten aseman, tehtiin lukuisia väkivaltaisia toimenpiteitä venäläistaustaisia vastaan, kuten Odessan ammattiliittojen talon tuhopoltto ja Donbasin venäjänkielinen väestö kieltäytyi hyväksymästä uutta hallintoa ja julistautui itsenäiseksi; tuosta seurasi sisällisota (josta pitänee vielä kirjoittaa lisää), Venäjä myös miehitti Krimillä olleilla joukoillaan niemimaan heti kun Sotshin talviolympialaiset päättyivät.

Sitten Joe Biden astui virkaan 2021 alussa ja teki heti kaksi asiaa: (i) alkoi puuhaamaan 20 vuotta kestäneen USA:n aloittaman Afganistanin sodan lopettamista (vetäytymistä sieltä) ja (ii) aloitti voimakkaan puheiden eskalaation siitä, että Venäjälle ei kuulu millään tavalla mitä joukkoja ja ohjustukikohtia Ukrainaan tulee.

Vuoden 2021 lopussa Venäjä esitti sekä USA:lle että Natolle neuvotteluvaatimuksen mm. siitä, että Ukrainan tulee pysyä puoluettomana eikä aseistautua Venäjää vastaaan (noiden toimesta). USA ja Nato vastasivat, ettei neuvoteltavaa ole.

Venäjä hyökkäsi heti kun Kiinan talviolympialaiset päättyivät helmikuun 2022 lopulla,

Venäjä teki seuraavana päivänä neuvottelutarjouksen, ja neuvottelut alkoivat neljän päivän päästä Minskissä.

Rauhanneuvottelut jatkuivat Istanbulissa ja etenivät huhtikuun alussa neuvottelijoiden kannalta käytännössä valmiiseen sopimukseen. Sitten tuli 8.4.2022 brittien pääministeri Boris Johnson tuomaan lännen viestin, että jos teette sovun Venäjän kanssa, niin ette saa länneltä enää mitään tukea ja jos taas jatkatte sotaa, niin saatte kaiken avun mitä suinkin tarvitsette Venäjän lyömiseen, .. Zelensky valitsi sodan.

Putin lähetti kaksikin tunnustelevaa viestiä länteen (USA) ensin vuoden 2022 lopulla (rintaman jäädyttyä), sitten 2023 lopulla (Ukrainan vastahyökkäyksen lopullisesti tyrehdyttyä), mutta nuo eivät johtaneet mihinkään Lännen kannalta.

Putin ihmetteli puheessaan (muistini mukaan) vuoden 2024 alussa, että toisella osapuolella ei ole neuvotteluhaluja. Sen jälkeen Putin ei ole ollut kiinnostunut aselevosta vaan pelkästään pysyvästä sopimuksesta.

Suunnilleen Trumpin virkaanastumiseen asti (tammikuu 2025), eurooppalainen (ml. suomalainen) ja ukrainalainen johto ilmoitteli tasaiseen tahtiin, että neuvoteltavaa ei ole niin kauan kuin Venäjä miehittää mitään aluetta Ukrainasta.

Sitten kun Trump alkoi neuvottelemaan, niin eurooppalainen johtoporukka alkoi syyttämään Venäjää neuvottelemattomuudesta (heidän kanssaan).

Eli sanoisin, että tuo UPI:n asiantuntija antaa asioista aika yksioikoisen kuvan.

Tietenkin Ukrainan mahdollisuudet ovat olleet 5–6 kertaa isompaa maata vastaan koko ajan heikot (päinvastoin kuin vaikkapa Suomen poliittinen johto, media ja ns. asiantuntijat väittävät). Työoletus on, että molempien tappiot (kuolleet ja pysyvästi vammautuneet) ovat samaa miljoonaluokkaa, mutta suhteellisesti Ukrainalle siis em. luvulla kerrottuna isommat.

Sota viimeiseen ukrainalaiseen jatkuu, mikäli eurooppalainen eliitti saa päättää.

Onneksi talvi- ja jatkosodassa Suomen johto toimi vastuullisesti ja teki molemmissa tapauksissa rauhan, vaikka kovilla ehdolla.