Kaupungin talous, missä mennään

Yleisen talouslaman ja erityisesti Nokian muutosten takia kaupunki on menettänyt jopa 100 miljoonaa euroa vuotuisia yhteisöveroja. Yllättäen lähes saman verran otamme vuosittain uutta velkaa toimintojen pyörittämiseen.

Tuo rahoituksen alijäämä vastaa noin kahdeksaa prosenttia budjetin kuluista. Vaikka tällä hetkellä velka ei ole vielä käytännössä ongelma, niin on suoraviivaista ajatella, että velan jatkuva lisääminen ei voi jatkua loputtomiin; korot nousevat tai velkojat eivät enää myönnä uusia lainoja tai jotain muuta. Sama tilanne on yleisesti teollistuneessa maailmassa muutamin poikkeuksin.

Vuotuiset menomme ovat noin 1 200 miljoonaa euroa. Hieman yksinkertaistaen budjetista puolet menee hyvinvointiin, siis sosiaali- ja terveysasioihin. Kolmannes käytetään sivistys- ja kulttuuritoimintoihin, kuten varhaiskasvatukseen, sekä perus- ja lukio-opetuksiin. Lopusta suurin osa käytetään yhdyskuntapalveluihin, kuten tienpitoon ja rakennusvalvontaan, joiden asiakasmaksut kylläkin tuottavat suunnilleen sen mitä rahaa kuluu.

Kaupungissa on pystytty parantamaan joitain toimintoja niin, että kulut ovat kasvaneet vähemmän kuin väkiluku tai yleisindeksi. Mutta vaikka onnistuisimme tässä jatkossakin, niin se ei riitä kuin pieneltä osin tilanteen parantamisessa.

Viimeiset arviot kansantaloutemme kasvusta ovat suuruudeltaan vähäisiä, joten meidän pitää pystyä kasvavaan enemmän kuin muu Suomi. Tämä tarkoittaa liike- ja yrityselämän toimintaedellytyksiin edelleen panostamista. Samoin kuin työllistymisen paranemista, missä olisi tärkeää päästä yhden luukun periaatteeseen, joka valitettavasti ei näyttäisi olevan tässä vaiheessa valtiovallan tavoitteena.

Kansantalouden tilannetta vaikeuttaa oman valuutan puuttuminen ja euron aiheuttamat vaatimukset sisäisestä devalvaatiosta. Omalla kelluvalla valuutalla tarvittavat devalvoitumiset tulisivat aivan itsestään, tuoden dynamiikkaa, kasvua ja suurta helpotusta elämäämme.

Miten sitten maakunta- ja soteuudistus vaikuttavat talouteemme? Ainakin omarahoitustilanteemme huononee oleellisesti; budjetin koko puolittuu, mutta kaikki emokunnan velat jäävät niskoille.