Pohjoismainen kielipolitiikka Suomelle

Pohjoismainen malli tarkoittaa sitä, että maassa on vain yksi kansalliskieli.

Näinhän myös Baltian maat toimivat itsenäistymisen myötä. Venäjänkielelle ei annettu tällaista asemaa. Sama käytäntö on myös laajasti käytössä muissakin eurooppalaisissa maissa, vaikka noissa olisikin meidän ruotsinkielistä vähemmistöä vastaavia kielivähemmistöjä.

Suomessa entisen siirtomaaisännän kieltä ja kulttuuria tuetaan monella tavalla ja lapsemme pakotetaan opiskelemaan sitä. Ja esimerkkinä totean, että esimerkiksi Suomalaisuuden liitto ei saa mitään valtiollista tai vastaavaa tukea. Näin ammumme itseämme jalkaan.

Suomi on nyt siis kaksikielinen, jossa riippumatta paikkakunnasta täytyy kaikkien vielä opiskella ruotsinkieltä. Tätä perustellaan mm. sillä, että ruotsinkielisten pitää saada palvelua ruotsin kielellä. Tämä kaksikielisyys ei koske Ahvenanmaata, joka on tiukasti yksikielinen, vaikka siellä asuus suomenkielisiä suhteessa enemmän kuin muualla Suomessa ruotsinkielisiä.

Tosin tuo tilanne (koulujen osalta) tuli voimaan vasta noin vuonna 1970 poliittisten lehmänkauppojen myötä peruskoulu-uudistuksen yhteydessä. Tuolloinen opetusministeri Keskustan Johannes Virolainen oli tässä muutoksessa keskiössä.

Mutta järjettömintä mielestäni on vaatimus, että yksikielisillä alueilla virkamiesten pitää osata ruotsia. Tämä vaatimus pitäisi poistaa välittömästi. Etätulkkauksilla voitaisiin tällaiset tarpeet hoitaa helposti.

Sanoisin niin, että jos kunta on kaksikielinen, vaikkapa niin että ruotsinkielisiä on yli 10 prosenttia, niin tuollaisessa kunnassa voitaisiin tarjota lakisääteisesti ruotsinkielisiä palveluita suomenkielisyyden lisäksi. Sittenkään virkamiesten pakollista kaksikielisyyttä ei tulisi vaatia, vaan asiat hoitaa etätulkkauksilla ja palkkalisillä niille, joilla on tarpeellista lisäkielitaitoa.

Ylipäätään Suomi pitäisi muuttaa yksikieliseksi ja ruotsille antaa samanlainen vähemmistökielen asema kuin saamella on tällä hetkellä.

Seuraavassa vertailua mitä tarkoittaisi maailmallakin arvostusta saanut Ahvenanmaan malli otettuna käyttöön Manner-Suomessa. Tätä tietenkin kannatan soveltuvin osin lämpimästi.

1.) Kielienemmistön kieli, suomi,on ainoa virallinen hallintokieli Manner-Suomessa. Muiden kielten käyttäminen on lainvastaista, koska Manner-Suomella on itsehallinto.

2.) Manner-Suomen koulujärjestelmä toimii ainoastaan kielienemmistön kielellä. Muunkieliset koulut on laittomia, koska Manner-Suomi on itsehallintoalue.

3.) Muita kieliä kuin suomea puhuvat eivät saa omalla äidinkielellään mitään opetusta, koska Manner-Suomella on itsehallinto.

4.) Muitä kieliä äidinkielenä puhuvilta lapsilta on lailla kielletty oman äidinkielen ja äidinkielinen opetus Manner-Suomessa, koska Manner-Suomella on itsehallinto.

5.) Kaikki kunnat toimivat suomen kielellä Manner-Suomessa Manner-Suomen itsehallinnon vuoksi. Muu on lainvastaista.

6.) Jokaiseen julkiseen virkaan riittää suomen kielen osaaminen suullisesti ja kirjallisesti, koska Manner-Suomella on itsehallinto.

7.) Manner-Suomeen muuttaneet eivät saa ostaa kiinteistöjä elleivät ole asuneet Manner-Suomessa viisi (5) vuotta ja osaavat suomea.

8.) Katukilvet ja tienviitat on vain suomeksi Manner-Suomessa, koska Manner-Suomessa on itsehallinto.

9.) Kielikiintiötä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti suomen kielellä Manner-Suomessa, koska Manner-Suomi on itsehallintoalue.

10.) Yritystä ei saa rekisteröidä Manner-Suomeen ellei yrityksessä ole vähintään yhtä mannersuomalaista yrityksen hallitusjäsenenä.

Ahvenanmaan itsehallintomalli on hyvä malli suomalaisen kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi maailman myllerryksissä. Onhan suomi vähintään yhtä harvinainen ja suojelun arvoinen kieli kuin ruotsin kielikin! Jostain syystä suomenkielen ei katsota tarvitsevan samanlaista suojelua kuin ruotsinkieli. Suomi on ainoa maa, jossa voimme suojella suomalaista kulttuuria ja kieltä.