Bjørn Lomborg ja ilmastoviestintä

Valtiotieteilijä Bjørn Lomborg on talousasioiden näkökulmasta ottanut toimissaan kantaa ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemiseen liittyviin väitteisiin, toimenpiteisiin ja seuraamuksiin nimenoman kansantalouden tai jopa maailmantalouden kannalta.

Alla olevien kaaviokuvien käyttöön olen saanut kustantajalta luvan.

Keskeinen Lomborgin väite lähtee siitä, että nykyiset hänen mittapuullaan nopeat toimet kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi eivät ole oikeassa suhteessa niistä saataviin hyötyihin vaan päinvastoin ne ovat valtavasti liian kalliita toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja myös ympäristön kestokykyyn nähden. Lisäksi ne ovat vastakkaisia köyhien maiden hyvinvoinnille ja saattavat toimia myös vastakkaiseen suuntaan myös ilmasto- ja ympäristötavoitteisiinsa nähden.

Tuohon väitteeseen kuuluu toteamus, että IPCC:n tieteellisen työn tuloksena on uskottavia johtopäätöksiä kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta ja muista seuraamuksista.

Mutta niistä tehdyistä poliittisissa yhteenvedoissa on näitä vaikutuksia huomattavasti liioiteltu. Ja julkisessa keskustelussa liioittelu vain pahenee.

Lomborg kumppaneineen on pohtinut ja esittänyt periaatteita joita tekemällä ihmisten eläminen ja olosuhteet saataisiin erityisesti heikommin kehittyneissä maissa paremmalle uralle. Nykyiset ilmastotoimet eivät tätä tee ja monet ideologisin perustein tehdyt auttamiset eivät useinkaan toimi ollankaan.

Lämpöaallot

Teollisuusmaissa olevien lämpöaaltojen uutisointi antaa usein ymmärtää, että planeetastamme on tulossa elinkelvoton. Kuulemme, kuinka lämpöaallot aiheuttavat lisääntyviä kuolemia ja tulevaisuudessa paljon enemmän.

Lomborg tuo esille, että kun juuri lämpötilojen aiheuttamia kuolemia on tutkittu maailman eri ilmastovyöhykkeillä, niin tulosten mukaan kylmään on kuollut paljon enemmän ihmisiä kuin kuumaan. Lukumääräksi eräässä useita ilmastovyöhykkeitä koskeneen tutkimuksen mukaan tutkimusalueilla oli kuollut jonain aikana kuumaan 140 000 ihmistä ja kylmään yli kaksi miljoonaa. Lomborgin mukaan Intiassakin kylmyyteen kuolee kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin kuumaan.

Kylmään kuolemat ovat usein hitaammin tapahtuvia ja siten vähemmän dramaattisia kuin helleaaltojen aiheuttamat. Edellisen valossa ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vähentää äärilämpötilojen aiheuttamia kuolonuhreja, mutta molempiin auttaa parhaiten korkeampi elintaso, jolla pystytään vaikuttamaan noihin terveysuhkiin.

Biomassa lisääntyy

Monesti puhutaan luontokadosta ilman tarkempia määritelmiä. Miten maapallon mittakaavassa sitten biomassa on kehittynyt?

Lomborg esittää kirjassaan mielenkiintoisen tilastokäyrän (s. 71). Tuossa näkyy, että vuodesta 1850 eteenpäin biomassa on vähentynyt tasaisesti, mutta loivasti ehkä noin vuoteen 1970 asti. Vähenemisen voidaan usein ajatella johtuvan metsien raivaamisista joko pelloiksi tai puiden hyödyntämistä muutoin, esimerkiksi polttopuuksi.

Tuon jälkeen maapallo on vihertynyt eli biomassa on palautunut suunnilleen vuoden 1850 lukuihin. Suurimpana tekijänä tässä on lannoittavan hiilidioksidin lisääntyminen. Tämä asia on kasvihuoneviljelyssä hyvinkin tuttua. Vihertyminen jatkuu, ..

Sen sijaan jäätiköitymisvaiheiden kylmimpinä vaiheina on liikuttu lähellä tilannetta, jossa kasvu loppuisi kokonaan. Kun kylmenee, niin meret imevät hiilidioksidia ja lämmetessä ne luovuttavat sitä ilmakehään.

Biomassaan vaikuttaa tietenkin myös maatalouden tehokkuus, joka lisää viljelyn ulkopuolella olevia alueita, samoin kuin energiajärjestelmien nykyaikaisuus, jolla vältetään tarve kerätä polttopuita vaikkapa alueilta, jotka sopisivat järkevimmin luonnonvaraisiksi.

Lämpötilan muutokset ja konfliktit

Lomborg käy läpi lämpenemisen vaikutuksia esimerkiksi eri kriiseihin. Väitteet, että esimerkiksi Syyrian sisällissota johtuisi kuivuudesta eivät Lomborgin mielestä ole uskottavia. Pelkästään väestön kasvaminen kolminkertaiseksi 35 vuodessa riittää moniin elinoloissa oleviin ongelmiin, monista muista heikon infran aiheuttamista ongelmista puhumattakaan.

Lomborgin mukaan ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tosiaankin joillekin alueille kuivumista, mutta vähintään yhtä monelle alueelle lisää sateita. 

Itse lisään, että historiassa taitaa olla enemmän todisteita siitä, että kylmemmät ilmastovaiheet ovat niitä konflikteja aiheuttaneet.

Tulvat

Sivulla 83 on mielenkiintoinen kuvaaja, jossa on esitetty USA:n (sisämaan) tulvien aiheuttamat kustannukset prosentteina BKT:stä. Käyrä osoittaa selvää laskua. Tämä, vaikka asuntoja on enemmän ja ne ovat kalliimpia kuin ennen. Lomborgin mukaan YK:n selvityksissä ei ole voitu osoittaa, että tulvien määrät olisivat ylipäätään muuttuneet.

Monin paikoin, monissa maissa ovat talojen määrät kasvaneet vaikkapa viimeisen sadan vuoden aikana huomattavasti. Tästä seuraa, että saman pinta-alan tulviminen aiheuttaa ongelmia keskimäärin moninkertaiselle määrälle taloja.

Itse lisään esimerkiksi Keski-Euroopan tapauksessa sen, että kehittynyt infrastruktuuri tuo sadevedet nopeammin jokiin, joilla puolestaan ei ole entisiä rantaniittyjä tulvien tasaamiseksi. Tämä näkökohta on tulvien uutisoinnissa mielestäni unohdettu.

Metsäpalot

Tutkimukset osoittavat kaikissa maanosissa, että vuoden 1870 jälkeen metsäpalot ovat vähentyneet selvästi. Syynä voidaan ajatella olevan yleisen tulenkäytön väheneminen ja muuttuminen enemmän hallituksi. Maailman köyhimmät kuitenkin käyttävät biomassaa alkeellisissa uuneissaan edelleen. Ihmisten suora käyttäytyminen vaikuttaa maastopaloihin huomattavasti.

Lomborgin mukaan kaikissa säiden ääri-ilmiöissä näkyy voimakkaana laajentuvan napakympin ilmiö, jossa esimerkiksi rannikoille tai suurkaupunkien lähistölle on suunnilleen sadan viime vuoden aikana asutuksen määrä jopa kymmenkertaistunut. Tällöin sama rannikoille, joenvarsiin ja kuivahkojen seutujen suurkaupunkien lähiöihin tulevat ongelmat koskevat samassa suhteessa useampia asuinalueita tai vaikkapa omakotitaloja. Ilmiö koskee tulvien ja palojen lisäksi myös rannikoille tulevia myrskyjä.

USA:n liittovaltion viimeisimmässä ilmastoraportissa osoitetaan yksiselitteisesti, että ”kuivuus on vähentynyt suurimmassa osassa maan manneralueita sateiden lisääntymisen vuoksi”. Metsä- ja maastopaloissa suurena tekijänä on ihmisen käyttäytyminen, yleisesti ottaen huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi kuivumisen aiheuttamat paloherkkyyden kasvut.

Hurrikaanit

Trooppisia myrskyjä kuvataan eri maanosissa eri nimillä. Meksikon lahden tuntumassa ne ovat hurrikaaneja. USA:ssa vuoden 1980 jälkeen sääilmiöiden aiheuttamista tuhoista kaksi kolmasosaa on johtunut myrskyistä. YK:n tutkimuksen mukaan globaalisti trooppisten myrskyjen määrässä ei ole muutosta. Samoin USA:n ilmastokomitea kertoo, että Atlantin hurrikaanien aktiivisuus on kasvanut, mutta siitä ei voida syyttää ilmastonmuutosta.

Kirjan sivulla 89 on mielenkiintoinen kuvaaja, jossa on verrattu hurrikaanien aiheuttamien tuhojen vaikutuksia vuoden 2019 rahassa. Tuosta näkee selvästi, että summat ovat kasvaneet rajusti viimeisten ehkä 30 vuoden aikana verrattuna koko aikajanaan vuodesta 1900 lähtien.

Vieressä on kuitenkin kuvaaja, jossa on tutkittu tilanteita, jos pahat myrskyt olisivat osuneet nykyisiin rakennuskantoihin. Tällöin tulee esille, että tuhot olisivat melko tasaisia koko reilun sadan vuoden aikajänteellä pahimman ollessa 1920-luvun lopussa. Ymmärtäisinkin, että juuri Etelävaltioiden (Sun Belt) asukasluvut ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet huimasti ja monesti juuri merenrannan läheisyyteen.

Hiljattain Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan hurrikaanit (myrskyt) maksavat ihmiskunnalle keskimäärin 0,04 prosenttia BKT:stä. BKT:n oletetaan kasvavan vuoteen 2100 mennessä ehkä jopa viisinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Jos sekä myrskyjen tuhot että BKT kaksinkertaistuvat, niin suhteellinen tilanne säilyy samana. Mutta jos BKT viisinkertaistuu, niin suhteellinen tilanne paranee. Onkin kaikkein tärkeintä panostaa köyhyyden poistamiseen ja nykyaikaisten rakennusten ja rakenteiden käyttöönottoon.

Sivulla 92 on belgialaisten tutkijoiden katastrofitilastosta peräisin oleva äärisääilmiöihin liittyvien kuolemantapausten määrä maailmassa viimeisen sadan vuoden aikana. Vaikka väkiluku on kasvanut moninkertaiseksi kuvaajan vuoden 1920 jälkeen, niin kuolonuhrien määrä on pudonnut ehkä kymmenesosaan kuvaajan alun puolesta miljoonasta vuositasolla. Syitä on oletettavasti monia, mutta useimmat liittynevät maailman vaurastumiseen ja tekniikan kehittymiseen.