Bjørn Lomborg ja ilmastoviestintä

Valtiotieteilijä Bjørn Lomborg on talousasioiden näkökulmasta ottanut toimissaan kantaa ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemiseen liittyviin väitteisiin, toimenpiteisiin ja seuraamuksiin nimenoman kansantalouden tai jopa maailmantalouden kannalta.

Alla olevien kaaviokuvien käyttöön olen saanut kustantajalta luvan.

Keskeinen Lomborgin väite lähtee siitä, että nykyiset hänen mittapuullaan nopeat toimet kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi eivät ole oikeassa suhteessa niistä saataviin hyötyihin vaan päinvastoin ne ovat valtavasti liian kalliita toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja myös ympäristön kestokykyyn nähden. Lisäksi ne ovat vastakkaisia köyhien maiden hyvinvoinnille ja saattavat toimia myös vastakkaiseen suuntaan myös ilmasto- ja ympäristötavoitteisiinsa nähden.

Tuohon väitteeseen kuuluu toteamus, että IPCC:n tieteellisen työn tuloksena on uskottavia johtopäätöksiä kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta ja muista seuraamuksista.

Mutta niistä tehdyistä poliittisissa yhteenvedoissa on näitä vaikutuksia huomattavasti liioiteltu. Ja julkisessa keskustelussa liioittelu vain pahenee.

Lomborg kumppaneineen on pohtinut ja esittänyt periaatteita joita tekemällä ihmisten eläminen ja olosuhteet saataisiin erityisesti heikommin kehittyneissä maissa paremmalle uralle. Nykyiset ilmastotoimet eivät tätä tee ja monet ideologisin perustein tehdyt auttamiset eivät useinkaan toimi ollankaan.

Lämpöaallot

Teollisuusmaissa olevien lämpöaaltojen uutisointi antaa usein ymmärtää, että planeetastamme on tulossa elinkelvoton. Kuulemme, kuinka lämpöaallot aiheuttavat lisääntyviä kuolemia ja tulevaisuudessa paljon enemmän.

Lomborg tuo esille, että kun juuri lämpötilojen aiheuttamia kuolemia on tutkittu maailman eri ilmastovyöhykkeillä, niin tulosten mukaan kylmään on kuollut paljon enemmän ihmisiä kuin kuumaan. Lukumääräksi eräässä useita ilmastovyöhykkeitä koskeneen tutkimuksen mukaan tutkimusalueilla oli kuollut jonain aikana kuumaan 140 000 ihmistä ja kylmään yli kaksi miljoonaa. Lomborgin mukaan Intiassakin kylmyyteen kuolee kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin kuumaan.

Kylmään kuolemat ovat usein hitaammin tapahtuvia ja siten vähemmän dramaattisia kuin helleaaltojen aiheuttamat. Edellisen valossa ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vähentää äärilämpötilojen aiheuttamia kuolonuhreja, mutta molempiin auttaa parhaiten korkeampi elintaso, jolla pystytään vaikuttamaan noihin terveysuhkiin.

Biomassa lisääntyy

Monesti puhutaan luontokadosta ilman tarkempia määritelmiä. Miten maapallon mittakaavassa sitten biomassa on kehittynyt?

Lomborg esittää kirjassaan mielenkiintoisen tilastokäyrän (s. 71). Tuossa näkyy, että vuodesta 1850 eteenpäin biomassa on vähentynyt tasaisesti, mutta loivasti ehkä noin vuoteen 1970 asti. Vähenemisen voidaan usein ajatella johtuvan metsien raivaamisista joko pelloiksi tai puiden hyödyntämistä muutoin, esimerkiksi polttopuuksi.

Tuon jälkeen maapallo on vihertynyt eli biomassa on palautunut suunnilleen vuoden 1850 lukuihin. Suurimpana tekijänä tässä on lannoittavan hiilidioksidin lisääntyminen. Tämä asia on kasvihuoneviljelyssä hyvinkin tuttua. Vihertyminen jatkuu, ..

Sen sijaan jäätiköitymisvaiheiden kylmimpinä vaiheina on liikuttu lähellä tilannetta, jossa kasvu loppuisi kokonaan. Kun kylmenee, niin meret imevät hiilidioksidia ja lämmetessä ne luovuttavat sitä ilmakehään.

Biomassaan vaikuttaa tietenkin myös maatalouden tehokkuus, joka lisää viljelyn ulkopuolella olevia alueita, samoin kuin energiajärjestelmien nykyaikaisuus, jolla vältetään tarve kerätä polttopuita vaikkapa alueilta, jotka sopisivat järkevimmin luonnonvaraisiksi.

Lämpötilan muutokset ja konfliktit

Lomborg käy läpi lämpenemisen vaikutuksia esimerkiksi eri kriiseihin. Väitteet, että esimerkiksi Syyrian sisällissota johtuisi kuivuudesta eivät Lomborgin mielestä ole uskottavia. Pelkästään väestön kasvaminen kolminkertaiseksi 35 vuodessa riittää moniin elinoloissa oleviin ongelmiin, monista muista heikon infran aiheuttamista ongelmista puhumattakaan.

Lomborgin mukaan ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tosiaankin joillekin alueille kuivumista, mutta vähintään yhtä monelle alueelle lisää sateita. 

Itse lisään, että historiassa taitaa olla enemmän todisteita siitä, että kylmemmät ilmastovaiheet ovat niitä konflikteja aiheuttaneet.

Tulvat

Sivulla 83 on mielenkiintoinen kuvaaja, jossa on esitetty USA:n (sisämaan) tulvien aiheuttamat kustannukset prosentteina BKT:stä. Käyrä osoittaa selvää laskua. Tämä, vaikka asuntoja on enemmän ja ne ovat kalliimpia kuin ennen. Lomborgin mukaan YK:n selvityksissä ei ole voitu osoittaa, että tulvien määrät olisivat ylipäätään muuttuneet.

Monin paikoin, monissa maissa ovat talojen määrät kasvaneet vaikkapa viimeisen sadan vuoden aikana huomattavasti. Tästä seuraa, että saman pinta-alan tulviminen aiheuttaa ongelmia keskimäärin moninkertaiselle määrälle taloja.

Itse lisään esimerkiksi Keski-Euroopan tapauksessa sen, että kehittynyt infrastruktuuri tuo sadevedet nopeammin jokiin, joilla puolestaan ei ole entisiä rantaniittyjä tulvien tasaamiseksi. Tämä näkökohta on tulvien uutisoinnissa mielestäni unohdettu.

Metsäpalot

Tutkimukset osoittavat kaikissa maanosissa, että vuoden 1870 jälkeen metsäpalot ovat vähentyneet selvästi. Syynä voidaan ajatella olevan yleisen tulenkäytön väheneminen ja muuttuminen enemmän hallituksi. Maailman köyhimmät kuitenkin käyttävät biomassaa alkeellisissa uuneissaan edelleen. Ihmisten suora käyttäytyminen vaikuttaa maastopaloihin huomattavasti.

Lomborgin mukaan kaikissa säiden ääri-ilmiöissä näkyy voimakkaana laajentuvan napakympin ilmiö, jossa esimerkiksi rannikoille tai suurkaupunkien lähistölle on suunnilleen sadan viime vuoden aikana asutuksen määrä jopa kymmenkertaistunut. Tällöin sama rannikoille, joenvarsiin ja kuivahkojen seutujen suurkaupunkien lähiöihin tulevat ongelmat koskevat samassa suhteessa useampia asuinalueita tai vaikkapa omakotitaloja. Ilmiö koskee tulvien ja palojen lisäksi myös rannikoille tulevia myrskyjä.

USA:n liittovaltion viimeisimmässä ilmastoraportissa osoitetaan yksiselitteisesti, että ”kuivuus on vähentynyt suurimmassa osassa maan manneralueita sateiden lisääntymisen vuoksi”. Metsä- ja maastopaloissa suurena tekijänä on ihmisen käyttäytyminen, yleisesti ottaen huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi kuivumisen aiheuttamat paloherkkyyden kasvut.

Hurrikaanit

Trooppisia myrskyjä kuvataan eri maanosissa eri nimillä. Meksikon lahden tuntumassa ne ovat hurrikaaneja. USA:ssa vuoden 1980 jälkeen sääilmiöiden aiheuttamista tuhoista kaksi kolmasosaa on johtunut myrskyistä. YK:n tutkimuksen mukaan globaalisti trooppisten myrskyjen määrässä ei ole muutosta. Samoin USA:n ilmastokomitea kertoo, että Atlantin hurrikaanien aktiivisuus on kasvanut, mutta siitä ei voida syyttää ilmastonmuutosta.

Kirjan sivulla 89 on mielenkiintoinen kuvaaja, jossa on verrattu hurrikaanien aiheuttamien tuhojen vaikutuksia vuoden 2019 rahassa. Tuosta näkee selvästi, että summat ovat kasvaneet rajusti viimeisten ehkä 30 vuoden aikana verrattuna koko aikajanaan vuodesta 1900 lähtien.

Vieressä on kuitenkin kuvaaja, jossa on tutkittu tilanteita, jos pahat myrskyt olisivat osuneet nykyisiin rakennuskantoihin. Tällöin tulee esille, että tuhot olisivat melko tasaisia koko reilun sadan vuoden aikajänteellä pahimman ollessa 1920-luvun lopussa. Ymmärtäisinkin, että juuri Etelävaltioiden (Sun Belt) asukasluvut ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet huimasti ja monesti juuri merenrannan läheisyyteen.

Hiljattain Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan hurrikaanit (myrskyt) maksavat ihmiskunnalle keskimäärin 0,04 prosenttia BKT:stä. BKT:n oletetaan kasvavan vuoteen 2100 mennessä ehkä jopa viisinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Jos sekä myrskyjen tuhot että BKT kaksinkertaistuvat, niin suhteellinen tilanne säilyy samana. Mutta jos BKT viisinkertaistuu, niin suhteellinen tilanne paranee. Onkin kaikkein tärkeintä panostaa köyhyyden poistamiseen ja nykyaikaisten rakennusten ja rakenteiden käyttöönottoon.

Sivulla 92 on belgialaisten tutkijoiden katastrofitilastosta peräisin oleva äärisääilmiöihin liittyvien kuolemantapausten määrä maailmassa viimeisen sadan vuoden aikana. Vaikka väkiluku on kasvanut moninkertaiseksi kuvaajan vuoden 1920 jälkeen, niin kuolonuhrien määrä on pudonnut ehkä kymmenesosaan kuvaajan alun puolesta miljoonasta vuositasolla. Syitä on oletettavasti monia, mutta useimmat liittynevät maailman vaurastumiseen ja tekniikan kehittymiseen.

Lämpenemisen kustannukset

Kun tutkitaan maapallon tasolla ilmastoon liittyvien vahinkojen osuutta BKT:stä, niin havaitaan, että siinä ei ole tapahtunut viimeisten 30 vuoden aikana merkittäviä muutoksia. Sen sijaan ilmastoon liittyvät kuolemantapaukset ovat vähentyneet dramaattisesti.

Yalen professori William Nordhaus on saanut taloudellisesta työstään Nobelin palkinnon. Hän on tutkinut ilmastonmuutoksen kustannuksia vuodesta 1991 lähtien. Nordhausen ja muiden tutkijoiden mallit ovat tietenkin (tässäkin) epätäydellisiä, mutta kuitenkin kattavia. 

Oleellista on siis se, että kun ilmaston lämpenemisen voidaan ajatella luovan kustannuksia, niin jos maailma jatkaa vaurastumistaan, ovat nuo kustannukset helposti hallittavissa ja vaurastuminen ja kyky varautua sääilmiöihin paranee.

Kun taas nykyiset nopeisiin toimiin tähtäävät ja valtavaksikin muodostuvat ilmastotoimet käyvät edellistä kalliimmaksi. Ne myös huonontavat erityisesti köyhemmän maailmanosan asemaa.

Vaikuttaa siis siltä, että juuri nykyiset nopeat ilmastotoimet hidastavat  BKT:n kasvua selvästi enemmän kuin ilmaston lämpeneminen. Kannattaa siis keskittyä pelastamaan ensin nykyiset sukupolvet ja keskittyä ilmastotoimissa enemmän pitemmän aikajänteen kehityksiin.

Lomborg muistuttaa, että meille kerrotaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista vain yksittäisiä palikoita ilman kokonaiskuvaa. On myös mm. oletettavaa, että ihmiset, yhteisöt ja valtiot ryhtyvät monenlaisiin toimiin sopeutuakseen ympäristöjen muutoksiin. Tämä varsinkin, jos menestyvän talouden ansiosta meille jää pelimerkkejä näihin reagointeihin.

Maatalous

Lomborg muistuttaa, että 150 vuodessa maatalouden tuotoksen arvo on kasvanut 13 kertaiseksi. Viljaa tuotetaan yli kolme kertaa enemmän kuin vuonna 1961. Tälläkin alalla uutisointi on yksittäisiä tapahtumia dramatisoivaa, ei kokonaisuutta kertovaa. Maatalouteen vaikuttaa myönteisesti hiilidioksidin lannoittava vaikutus, joka yleensä ’unohdetaan’ aiheesta puhuttaessa. Lisäksi tuon esille, että ainakaan osassa koulujemme oppikirjojoissa ei edes muisteta kertoa, että CO2 on välttämätön kaasu kasvien ja siis myös eläinten olemassaoloille. Poliittinen ideologia näyttäisi ohjaavan opetusministeriötämme.

Jos ja kun lämpötilat ja sademäärät muuttuvat, tulevat maailmanlaajuisesti maatalouden harjoittajat sopeutumaan tähän vaihtamalla viljelylajikkeita ja -kasveja sekä tekemällä muita muutoksia, joita maanviljelyn historian aikana on kautta aikojen tehty. Itse pidän selvänä, että muutaman asteen lämpeneminen on huomattavasti parempi asia kuin muutaman asteen kylmeneminen.

Tuntemattomat tekijät

Lomborg pohtii näiden asioiden yhteydessä mahdollisia tunnistamattomia uhkia. Esimerkkinä puhutaan usein Grönlannin sulamisesta. YK:n ilmastopaneelin mukaan vaikka mitään kasvihuonekaasujen rajoituksia ei tehtäisikään, tuhannen vuoden aikana sulaisi Grönlannista vain 30–40 prosenttia. Kaikissa tilanteissa sulaminen vie joka tapauksessa vähintään tuon 1 000 vuotta. Eikä tämä Nordhausen tutkimusten mukaan pudottaisi maailman BKT:tä edes promillea. Lisään, että  tuollainen 30 - 40 % sulaminen vastaisi suunnilleen tilaa, jossa maapallo oli edellisellä lämpimällä kaudella reilu 100 000 vuotta sitten (Juha Pekka Lunkka, Maapallon ilmastohistoria).

Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä voi happamoittaa merivettä. Huomionarvoista on, että jo tällä hetkellä kaupallisista kalansaaliista tuotetaan 66 prosenttia altaissa ja kasvattamoissa, joihin happamoitumisella ei ole vaikutusta. Mikään ei estäisi tuottamasta koko kalansaalista tällä tavoin. Tämänkin vaikutukset talouteen ovat promillea pienemmät.

Kuten huomataan, ei Lomborg aina ota huomioon luontoarvoja. Itse lisään tähän sen, että hieman samanhenkinen Shellenberger käy tätä puolta jonkin verran enemmän läpi ja palaan tähän asiaan toisessa kirjoituksessa. Mutta ainakin itse näen suurempana ongelmana luonnolle ihmisen muut toimet kuin ilmaston lämmittämisen.

Ihmisten toiminnan vaikutukset

Lomborg, kuten itsekin, suhtautuu hyvin epäillen siihen, että ihmisten, erilaisten yhteisöjen ja valtioiden toimilla olisi suurtakaan merkitystä kasvihuonepäästöissä. Jos 90-luvulta aloitetut suurimittaiset toimenpiteet olisivat tuottaneet tulosta, olisi vaikutusten pitänyt jo olla näkyvissä. Vaikutuksia ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten voidaan sanoa nykyisten toimenpiteiden pääosin epäonnistuneen.

YK julkisti vuonna 2019, että tähänastiset ponnistukset ilmastovaikutusten aikaansaamiseksi ovat olleet hyödyttömiä. Tätä voi lähestyä usein esitetyllä pienten toimienkin hyvällä vaikutuksilla. Niistä voi todeta, että jos jokainen tekee pieniä asioita, ovat vaikutukset pieniä.

Energian säästämiseen liittyy laaja eräänlainen takaisinkiertymis- ja/tai vastavaikutus -ilmiö. Tutkimusten mukaan, jos joku (tai jotkut) säästävät energiaa elämäntavoillaan, niin ihmisillä on taipumus palkita itseään lisäkulutuksilla. Itse lisään aiheeseen esimerkin, että jos vaikkapa öljyn kysyntä laskee, niin tällöin myös öljyn hinta laskee ja yhä todennäköisemmin  nyt joku muu käyttää nyt halventuneen energian tai raaka-aineen.

Vegetarismi

Kasvissyöjiä on maailmassa 1,5 miljardia. Suurin osa näistä on tätä olosuhteiden eli köyhyyden pakosta. Vain arviolta 75 miljoonaa on Lomborgin tapaan itse tehnyt tämän valinnan. Monesti esitetään, että lihaton ruokavalio voi vähentää päästöjä jopa 50 prosenttia. Kyseinen asia on harhaanjohtavasti esitetty, sillä ruoan osuus päästöistä on tyypillisesti suhteellisen pieni. Ja vain tuo pieni osa sitten vähenee (ei edes puolitu) tällä valinnalla.

Sähköauto

Sähköauton päästövähennykset ovat pienemmät kuin usein esitetään, koska mm. akuston valmistaminen on energiaintensiteettisempää kuin polttomoottoriauton. Meillä sähköauto vähentää päästöjä, mutta meitä heikommin energia-asiansa hoitaneissa esimerkiksi Kiinassa (kuten myös Puolassa ja Virossa) päästöt kasvavat. Kasvihuonekaasujen lisäksi vaikutusta on paikalliseen ilmanlaatuun. Lomborgin esimerkissä sähköautojen lisääminen Shanghaissa tuo ilmanlaadun heikkenemisen myötä kolme kertaa enemmän kuolonuhreja kuin bensiiniautojen lisääminen.

Sivulla 117 on kaavio autoilun haittojen kustannusten arviosta EU:ssa vuodelta 2019. Tuon mukaan bensiiniautoilu aiheuttaa 12,5 sentin (haitta-) kulut kilometriä kohden. EU:n mukaan ilmastohaittojen osuus tuossa on kaksi senttiä. Tällä perusteella voi sanoa, että ilmastosyiden takia ei ehkä kannata hankkia sähköautoa.

Lomborg tuo esille, että kun (ilmeisesti yleisesti teollisuusmaissa tai ainakin USA:ssa) sähköautoa tuetaan keskimäärin 10 000 dollarilla, aiheuttaa tuo 17 tonnin CO2 vähennykset, jotka puolestaan voisi kuitata ostamalla päästöoikeuksia noin 50 dollarilla.

Goldman Sachsin raportti vuodelta 2018 puolestaan osoittaa, että pelkästään sähköautoja varten rakennetun infran (mm. latausasemat ja kantaverkon vahvistaminen) kustannukset olisivat tähtitieteelliset kuusi biljoonaa. Tämä vastaa 8 prosenttia koko maailman nykyisestä BKT:stä.

Sähköautojen tukemiseen on tarkoitus sijoittaa valtavia summia, vaikka kyseisellä rahalla saadaan tuohon nähden vain marginaaliset säästöt.

Vihreä siirtymä

Eräs johtava ympäristöaktivisti julisti öljykriisien vuosikymmenellä vuonna 1976, että aurinkoenergiaan pohjautuva talous on jo tuolloin kannattavaa tai lähes kannattavaa. Tiedämme että näin ei ollut tuolloin, eikä ole vieläkään. Miksi vihreä vallankumous ei sitten ole toteutunut?

Eri maiden hallitukset kuluttavat vuosittain 140 miljardia dollaria aurinko- ja tuulivoimien tukemisiin. Silti niiden osuus maailman energiatuotannosta on vain muutaman prosentin luokkaa. Fossiilisen energian tuottaessa edelleen noin 80 prosenttia kaikesta energiasta.

Itse lisään, että vaikka Saksa ja Suomikin ovat lisänneet uusiutuvaa energiaa huomattavasti, voi helposti todeta, että näiden lisääminen ei poistaisi ensi talven epävarmuuksia energiaan liittyen. Sen sijaan voisi sanoa, että valmiiksi saadut ydinvoimalat ja vaikkapa hiilivoimat toisivat varmuutta energiahuoltoon. Näitä jälkimmäisiä kuitenkin vähennetään koko ajan ja heikennetään energiajärjestelmän vakautta.

Aurinkovoiman ongelma on suoraviivaisesti se, että se ei paista yöllä, eikä paljoakaan loppusyksyn – alkutalven välisenä aikana päivälläkään. Tuulivoimakin tarvitsee varavoimaa käytännössä koko nimellistehonsa verran. 

Niin kauan kuin näiden nimellistehot ovat suhteellisen pieniä kokonaistehoihin verrattuna, pystytään vaihtelu kompensoimaan, mutta tehojen noustessa tulee myös kompensointi vaikeutumaan. Samoin siirtoverkot joutuvat kovemmalle. Mutta siis uusiutuvat eivät joudu näistä maksamaan, vaikka ne aiheuttavatkin.

Tuon esille, että juuri tästä syystä järkevät ihmiset ovatkin esittäneet aurinko- ja tuulienergialle kapasiteettimaksua, jolla katettaisiin näiden sähköverkolle ja varavoimalle aiheutuvat kustannukset.

Entä akkutekniikka?

Monesti ajatellaan, että akkutekniikan kehittyessä, voitaisiin vaikkapa vain yön ajan vaje esimerkiksi aurinkosähkössä kompensoida kemiallisten akkujen kapasiteetilla. Lomborgin mukaan tällä hetkellä kaikkien USA:ssa olevien kemiallisten akkujen kapasiteetilla voitaisiin varastoida USA:n keskimääräistä sähkönkulutusta jopa mahtavat 14 sekuntia. Tämä mielestäni osoittaa, että akuilla ei ratkaista lähivuosikymmeninä yhtään mitään isompaa kysymystä.

Uusiutuvan energian osuus

Sivulla 124 on kuvaaja, josta näkyy toteutunut uusiutuvan energian osuus USA:ssa vuodesta 1900 vuoteen 2020 ja tavoiteskenaario vuoteen 2050. Tässä on oletettavasti sekä vesivoima, että vaikkapa polttopuut mukana. Kuvaaja lähtee liikkeelle vuoden 1900 reilusta 20 prosentista, joka vähenee 1900-luvun jälkimmäiselle puoliskolle tultaessa alle 10 prosentin lukemiin. Sen jälkeen lukema on noussut vuoteen 2020 mennessä arvoon noin 11 prosenttia.

Virallinen USA:n hallituksen ennuste vuoteen 2050 on 16 prosenttia. Kuvaajassa näkyy hauskasti eräisiin väitteisiin tai tavoitteisiin pohjautuva jyrkkä sataan prosenttiin nouseva viiva vuoteen 2030. Näitä hiilivapaita tavoitteita esitetään Suomessakin.

Seuraavalla sivulla on vastaava kuvaaja koko maailman uusiutuvan energian kulutuksesta vuodesta 1800 vuoteen 2050. Yhtenäinen käyrä jatkuu noin vuoteen 2030, johon asti Kansainvälisen energiajärjestön ja YK:n skenaariot ovat yhteneviä. Sen jälkeen on noissa hajontaa. Kuvaaja lähtee laskemaan vuoden 1800 noin 95 prosentin lukemasta ja laskee 1900-luvun loppuosaa kohden arvoon noin 10–15 prosenttia, jossa välissä lukema pysyy tuohon 2030 asti. Sen jälkeen hajonta vaihtelee noin 10 ja 20 prosentin välillä vuoteen 2050 asti.

Samaan aikaan kun uusiutuvasta energiasta on päästy eroon, on maailman väkiluku lähemmäs kymmenkertaistunut, elinikä pidentynyt ratkaisevasti ja kaikki hyvinvoinnin muutkin mittarit nousseet aivan uusiin lukemiin. Paljolti juuri fossiilisen energian mutta myös vesi- ja ydinvoiman ansiosta. Nyt ollaan laittamassa kaikki yhden epävarmoja ja todistamattomia asioita sisältävän kortin, eli uuden ’uusiutuvan’ energian varaan. Lisään vielä, että energian käytön lisääminen on ilman muuta ollut keskeisenä tekijänä maailmanlaajuisessa elintason nousemisessa. Ja näin lienee vastakin - ja päinvastoin.

Itse lisään, että energiaratkaisujen tulisi tähdätä konkreettisiin vaikutuksiin joita kyseisen ratkaisun käytöstä seuraa lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Sen sijaan käsite 'uusiutuva energia' johtaa mielestäni voimakkaasti harhaan. Valitettavasti juuri tuota 'uusiutuvaa' käytetään nykyään joka tasolla, sen sijaan että puhuttaisiin vaihtoehtojen vaikutuksista. Oletettavasti tämä tapahtuu tarkoituksella.

Kehitysmaat koekaniineina

Lomborg tuo esille tapauksen, jossa intialainen kylä sähköistettiin kehitysaputöinä. Sähköistäminen perustui aurinkosähköön, joka oli erillään valtakunnanverkosta. Yöllä oleva käyttö turvattiin kemiallisella akustolla ja verkko oli jossain määrin koko kylän kattava. Tapahtuma läpäisi median maailmanlaajuisesti ja sähköistämistä juhlistettiin vaikuttavilla otsikoilla.

Todellisuudessa aurinkosähkön ja erityisesti akusto ei riittänyt esimerkiksi tärkeään ruuan valmistukseen, jossa olisi vältetty polttopuiden tai lannan käyttö. Akustosta ei puolestaan saanut enää aamuhämärissä valoa ollenkaan, joten esimerkiksi koululaiset eivät voineet tehdä sen valossa läksyjä ennen peltotöihin lähtemistä.

Lomborgin mukaan, kun Greenpeace sitten järjesti pääministeri kutsuvieraanaan mikroverkon vihkiäiset, niin vastassa ei ollutkaan kiitollisia, vaan vihaisia asukkaita vaatimassa oikeaa sähköä valesähkön sijaan. Onneksi mielenosoitusten jälkeen kylä kytkettiin valtakunnan verkkoon ja lopulta siis kyläläiset saava tuota ’oikeaa’ sähköä, vaikka kuinka hiilellä tuotettua.

Kehitysmaiden oloja ei kannattaisi yrittää parantaa ottamalla käyttöön ratkaisuja, jotka eivät teollisuusmaissakaan ole vastaavassa käytössä. Lisään, että näiden ongelmia ei myöskään pitäisi salata julkisesta keskustelusta.

Totean itse, että Sri Lankassa yksi viimeaikaisten levottomuuksien yhtenä syynä on ollut juuri ylhäältä johdettu pyrkimys käyttää vain ’luonnonmukaisia’ menetelmiä maataloudessa. Tämä on vain sivuttu Sri Lankan levottomuuksista kerrottaessa ja se kuvaa hyvin julkisen keskustelun vääristymiä.

Saksan Energiewende

Lomborgin mukaan, eikä tätä kirjoitettaessakaan Saksassa taida olla enää ydinvoimaloita käytössä. Saksa on käyttänyt energiakäännökseensä 36 miljardia dollaria vuodessa. Lopputulemana sähkön hinta on kaksinkertaistunut jo vuoteen 2020 mennessä ja kuten tiedämme on tilanne nyt huomattavasti pahentunut.

Lopputulemana on fossiilisten polttoaineiden osuus laskenut Saksassa 20 vuodessa vain muutaman prosentin ollen edelleen noin 80 prosentin tuntumassa. Lopputulema ei yllätä ketään asiaa avoimin mielin sivusta seurannutta.

Lomborg myös ansiokkaasti muistuttaa vaikkapa Saksan harjoittamaa puupellettien tuontia Pohjois-Amerikasta, jolla pyritään nostamaan tuota 'uusiutuvan' energian osuutta.

Kalliiksi käy

Millään ei voida kiertää sitä tosiasiaa, että ilmastopolitiikka on hyvin kallista. Entä mitä tekevät ilmastoaktivistit ja poliitikot. He joko vähättelevät ongelmia tai jopa manipuloivat laskelmiaan.

Kenties selvimmin tällainen vääristely tulee esille YK:n pääsihteerin ylistäessä erästä raporttia, jonka mukaan maailma saa vuoteen 2030 mennessä vähintään 26 biljoonan dollarin voitot, jos voimakkaisiin ilmastotoimiin ryhdytään välittömästi.  

Tosiasiassa kyseinen raportti esittelee voittaja selittämättä lainkaan, miten tähän tähtitieteelliseen summaan oli päädytty. Raportin mukaan valmisteluasiakirja noine tietoineen julkistetaan pian. Lomborg otti yhteyttä tekijöihin tätä kysellen ja on omien sanojensa mukaan ollut puolentoista vuoden ajan lähes viikoittain yhteydessä noihin kirjoittajiin, eikä ole saanut vastausta tämän kirjan valmistumiseen mennessä.

Väite, että nykyinen ilmastopolitiikka ei ole hyväksi vain ilmastolle, vaan myös tekee meistä kaikista rikkaita, on vain rauhoittava iltasatu. Se ei ole totta.