Ukrainan kielialueet

Ukrainan kielialueet

Kuten tunnettua ovat ukraina ja venäjä läheisiä sukulaiskieliä, arvioisin lausuntojen pohjalta, että oleellisesti läheisempiä kuin esimerkiksi viro ja suomi, ehkä vastaten ainakin skandinaavisten kielten sukulaisuutta.

Mielestäni oudolla tavalla koko länsimainen ’arvoyhteisö’ on pitänyt ihan hyvänä asiana, että venäjä poistettiin virallisen kielen asemasta vuonna 2014 Maidanin vallankaappauksen myötä. Tämä vaikka venäjänkielisten määrä Ukrainassa oli noina aikoina 14 miljoonaa eli lähes 30 prosenttia. Tuo on myös YK:n peruskirjan vastaista.

Suomessa ruotsia puhuu vain viisi prosenttia väestöstä, mutta se on silti (ja vieläpä entisenä siirtomaaisännän kielenä) virallinen kieli. Ukrainan puhujia oli tuon taulukon mukaan reilut 32 miljoonaa ja muita kieliä yhteensä 1,3 miljoonaa.

Oheinen kartta on John Mearsheimerin kymmenkunta vuotta sitten julkaistusta YouTube-videosta ”Why is Ukraine the West’s Fault”. Suomitekstit.

Viimeinen virallinen väestönlaskenta Ukrainassa oli vuonna 2001, josta on peräisin oheinen taulukko Ukrainan oblastien kieliryhmistä jaettuna em. kolmeen ryhmään.

Ukrainan väkiluku on tosin laskenut vuoden 1991 itsenäistymisen yli 50 miljoonasta koko ajan, mutta ensin vuoden 2014 Maidanin kaappauksen ja sen seurauksena syntyneen sisällissodan ja Venäjän Krimin kaappauksen myötä kiihtynyt. Ja vuoden 2022 helmikuun Venäjän hyökkäyksen ja huhtikuussa alkaneen laajamittaisen sodan myötä väestönkato on kiihtynyt voimakkaasti erityisesti maastamuuton takia.

Oletettavasti taulukko kielisuhteista on edelleen pätevä, kuitenkin sillä varauksella, että venäjänkielistä osa on käytännön syistä muuttanut virallisen kielensä ukrainaksi. Todennäköisesti ainakin länsimaihin muuttaneista melkoinen osa on tehnyt juuri noin, koska ukrainankielisiä kohdellaan paremmin kuin venäjänkielisiä. Silti ihmiset todennäköisesti puhuvat ainakin kotona samalla tavoin kuin ennenkin.

Taulukosta selviää, että Ukrainan 26 oblastista kolmessa on venäjällä enemmistö (69–77 prosenttia) ja lisäksi yhdeksällä on venäjänkielisiä merkittävästi välillä 22–46 prosenttia. Lopuissa 14 venäjänkielisten määrä vaihtelee välillä 1–15 prosenttia, näissäkin siis jopa samaa luokkaa kuin Suomessa keskimäärin ruotsinkielisiä.

Wikipediassa ja monissa muissa lähteissä on ao. kielikarttoja enemmistöperiaatteella, jossa näkyy alueittain (joko oblasteittain tai kunta/seutukunnittain), jolloin näkymä mielestäni hämärtyy vähemmistömäärien näyttämiseen verrattuna.

Alussa ollut Chicagon yliopiston kansainvälisen politiikan professorin John Mearsheimerin yli kymmenen vuotta vanhasta YouTube-videosta kaapattu kielikartta on selvästi informatiivisempi, vaikka kuvateksteistä puuttuvatkin käytetyt tarkemmat prosenttirajat. Ao. videolla on ollut YouTubessa katselukertoja 30 miljoonaa.

Ohessa Wikipedian kartta Ukrainan sivulta juuri tuolta vähemmän informaatiselta enemmistöpohjalta esitettynä.

Sen sijaan Wikipedian sivuston ”Euroopan kielet” kartta näyttää periaatteessa järkevällä tavalla ne alueet, joilla venäjä on vähemmistökielenä. Hyvä niin, vaikka prosenttimääritteet puuttuvatkin ja väritys on käytännössä hieman epäselvä. Lisään, että luultavasti verrattuna linkin Suomen ruotsinkieliseen väritykseen, käytetyt prosenttirajat lienevät korkeampia, eli vähemmistöalueiden prosentit saattavat olla hyvin erilaisia ao. kartassa eri maiden osalta.

Jopa enemmistökielissä on ainakin Pohjoismaiden osalta kummallisuuksia: kuvan mukaan näyttäisi, että Pohjois-Lapissa olisi saame enemmistökieli, vaikka kaikissa Pohjois-Lapin kunnista suomi on enemmistökielenä (Utsjoella tosin saame on lähes yhtä suuri kieli). Edelleen vaikkapa Ruotsin länsipohjassa olevaa suomalaiskielisyyttä ei tule tuosta esille.

     ***     ***     ***

Ylläoleva on enemmän teknistä tietoa otsikon aiheesta. Tähän vielä havaintoja siitä, miten Ukrainan katastrofiin on päästy, josta jo yli 10 vuotta sitten mm. John Mearsheimer alkoi puhumaan. Tänä päivänä samaa sanoo jo lukuisa määrä alan asiantuntijoita.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen jo parin vuoden sisällä 1990-luvun alussa USA:n syvä hallinto alkoi suunnittelemaan ja toteuttamaan Venäjän kaatamista ja sen alistamista USA:n johtamalla maailmanjärjestykselle.

Luonnollisesti viimeistään sen jälkeen kun USA tyrmäsi Venäjän (Putinin) tavoitteet Nato-jäsenyydestä yhdistettynä USA:n harjoittamiin hallinnonvaihto-operaatioihin, jotka jatkuvat kylmän sodan päättymisestä huolimatta ja Naton jatkuva laajeneminen Ukrainaa ja Georgiaa kohden, Venäjän eliitti ymmärsi mikä kohtalo heitä odottaa ja ryhtyivät valmistautumaan hallintonsa puolustamiseen (aggressiivisinkin tavoin).

Selvästikin Ukrainan konfliktin keskeinen tarkoitus on ollut heikentää Venäjää, ja Venäjän hyökättyä keskeinen tarkoitus on jatkaa Ukrainan sotaa niin kauan, että Venäjä tulee yhteiskunnallisesti heikkenemään ja jopa romahtamaan. Tuo on Lännelle tärkeämpi tavoite kuin Ukrainan valtion ja kansakunnan säilyminen. Em. asioista olen kirjoittanut useita artikkeleita.

Tällä hetkellä Ukrainan hallituksen hallitsemien alueiden väkiluku lienee pudonnut jo puoleen tai lähes puoleen Ukrainan itsenäistymishetken luvuista. Väheneminen jatkuu.

Jokainen voi myös pohtia, mikä kohtalo Suomelle on varattu, mikäli siitä on hyötyä Yhdysvaltojen maailmanhallinnalle.