Säät keskiajan ja pikkujääkauden aikaan

Luin hiljattain kaksi kirjaa samasta aihepiiristä. Molemmat toiseen kertaan.

Kyseessä olivat tietokirjailija Markus Hotakainen Suomen säähistoria, Suomen ilmatieteen laitos, Helsinkikirjat, 2010 ja tiedetoimittaja Marcus Rosenlund, Sää joka muutti maailmaa, Schildts & Söderströms, 2019. Tässä muutamia mielestäni kiinnostavia maailman säähavaintoja Rosenlundin kirjasta. Keskityn tässä Euroopan keskiaikaan ja uuteen aikaan

Rooman kukistuttua voidaan ajatella alkaneen keskiajan, ja erityisesti pimeän keskiajan, jolla tarkoitetaan ajanjaksoa, josta ei ole paljoakaan kirjoitettua tietoa. Tuosta onneksi sivistys nousi ja joidenkin tunnuslukujen valossa samalle tasolle päästiin uudelleen 1100 luvulla. Joillain toisilla tunnusluvuilla pitää mennä 1800-luvun alkuun, että samantasoista toimeliaisuutta löytyy, mitä oli Rooman huippuaikoina.

Rooman lämpökausi päättyy kansainvaellusaikaan ja alkaneeseen kylmenemiseen. Sää muuttuu jyrkästi. Tulee kylmää ja kuivaa. Viljelystuotanto pienenee, kadot, nälänhätä ja kulkutaudit vaivaavat laajalti ja epätoivoiset ihmiset lähtevät sijoiltaan. Asukasmäärät laskevat. Rosenlundin mukaan tiedetään jo varmemmin, että samaan aikaan Euroopassa puhaltavat kylmät tuulet. Euroopassa kesälämpötilat laskevat yli kolme astetta. Voi arvioida, että tuokin oli naula antiikin arkkuun.

Rooman valtakunnan ja antiikin romahtaessa viimeistään 400-luvulla Eurooppaan iski siis myös kylmyys. Lisäksi jääkairausanalyysit viittaavat kolmeen tulivuorenpurkaukseen vuosina 536, 540 ja 547. Tosin mikä tulivuori purkautui milloinkin, ei ole varmasti tiedossa. Mm. itäroomalaisesta historiikista löytyy näistä ajoista selviä mainintoja. Myös sekä Ruotsissa että Suomessa tehdyistä lustotutkimuksista löytyy vuodet 536 ja 542 poikkeuksellisen vähäisinä kasvuina. Viikinkien saagoista löytyy mainintoja kolmivuotisesta talvesta, joka on voinut olla juuri noista ajoista kertovaa.

Pimeän keskiajan lopulla alkoi keskiajan lämpökausi noin vuonna 900. Tosin esimerkiksi Grönlannissa se alkoi muutama sata vuotta aikaisemmin, kuten ilmeisesti myös Alaskassa. Muuallakin maailmassa oli vaihteluja eri tahdissa, joten maapallon mitassa lämmöt olivat tasaisempia. Tuo sydänkeskiajaksikin kutsuttu lämpökausi oli runsaiden satojen, väestön lisääntymisen, kasvun ja notkuvien pöytien aikaa. Englannissa viljeltiin viiniä aivan pohjoisessakin. Roomalaiset olivat tuoneet viinin ’omalla’ lämpökaudellaan. Norjassa viljeltiin vehnää paljon pohjoisempana kuin nykyisin. Myös Ruotsissa raivattiin uusi peltomaita Härjedalenin ja Jämtlandin maakuntiin. Kesällä tosin saattoi vaivata kuivuus satoja. Talvet olivat leutoja ja kosteita.

Kuvassa rekonstuointeja viimeisen vuosituhannen lämpötiloista, punertavat käyrät edustavat viimeisimpiä tutkimuksia. Wikipedia.

Voi myös pohtia, että kun lämpeneminen vähensi myrskyjä Pohjois-Atlantilla, niin se helpotti Viikinkien reissaamista ja Brittein saariakin oli helppo valloittaa. Samoin kuin matkata länteen lopulta Grönlantiin asti.

Lämpökaudella ainakin läntisen Euroopan väkiluku kasvoi kohisten lämpötilan lisäksi maatalouden muun tehostamisen ansiosta. Merkittävää kaupungistumista tapahtui ensimmäisen kerran sitten antiikin aikojen. Tuon myötä perustettiin ensimmäiset yliopistot ja rakennettiin upeita ja rakennusteknillisesti vaativia katedraaleja.

Hyvä loppui aikanaan ja siirryttiin kylmempään aikaan. Tosin tutkijatkin ovat erimielisiä siitä, milloin pieni jääkausi alkoi. Toiset ehdottavat 1250-lukua, jolloin Atlantin ahtojää alkaa kasvaa talvisin. Toiset kannattavat vuotta 1300, jolloin säät alkoivat muuttua Pohjois-Euroopassa arvaamattomiksi, Jotkut ehkä kannattavat 1550-lukua, jolloin jäätiköt laajenivat koko maailmassa.

Ja ikään kuin kylmyys ja sen seuraamukset eivät olisi riittäviä koettelemuksia, tulee 1300 luvulla ihmiskunnan tappavin tautiepidemia, musta surma. Oletettavasti nälän heikentämät ihmiset olivat kaikin puolin vielä alttiimpia taudille. Tähän arvioidaan liittyvän vielä se, että kun kylmyys heikentää rottapopulaatiota, siirtyvät tautia kantavat kirput uusiin isäntiin, ihmisiin.

Juuri noina pienen jääkauden aikoina samaan aikaan myös tuloerot kasvavat ja anarkia heikentää papiston arvovaltaa kuten myös katolisen kirkon harjoittama anekauppa. Noitavainot yleistyivät 1600-luvulla, joissa on laskettu kuolleen 35 000 ihmistä, noista pari tuhatta Pohjoismaissa. Juutalaisetkin saivat vainoista osansa.

Katolisten neuvosherrojen ulosheitto 1618, joka käynnisti 30-vuotisen sodan.

Euroopan synkein hetki on Rosenlundin mukaan suuri nälänhätä 1600-luvulla. Ennen kuin vuosisata päättyi, lähes kolmasosa suomalaisista oli menehtynyt yhdessä Euroopan pahimmista nälkäkatastrofeista 1695–1697. Se johtui hallan ja sateiden aiheuttamista viljakadoista. 1695 julkaistun suvivirren sanoilla ehkä pyrittiin valamaan rohkeutta kärsivään kanssaan. Kaikkiaan noina vuosina kuoli jopa yli kolmasosa väestöstä. Tuo on suhteellisesti yksi maailman pahimpia nälänhätiä. Yleisestikin 1600-luvun loppukausi oli Pohjolassa vaikeaa aikaa, jota leimasi puute ja ainainen satojen menetys.

Tuon lisäksi esille, että Suomea rasitti vielä erityisesti Ruotsin suurvaltakausi, jolloin oli korkeat verot ja miehiä vietiin kuolemaan ulkomaiden sotiin. Lopulta 1700-luvun alussa Kaarle XII:n armeijan kukistuttua Itä-Ukrainassa saimme suojattomaan maahamme niskoillemme kostonhimoiset venäläiset. Kaarle XII:n niskoilla pari vuotta kestäneen Venäjän sotaretken aikana oli, yllättäen, myös huono sää.

Pienen jääkauden vuosisadat olivat ristiriitainen ajanjakso. Se oli samaan aikaan tieteellisten läpimurojen ja noitarovioiden ja sotien aikaa. Oli myös diplomaattisia voittoja, kuten 30-vuotisen sodan (jossa kuoli 8 miljoonaa henkeä) päättänyt Westfalenin rauha. Itä-Rooma kukistuu, mutta Länsi-Eurooppa aloittaa laajat löytöretket. Keksitään kirjapainotaito, tehdään uskonpuhdistus Pohjois-Euroopassa yms.

Skandinavian keskilämpö on kaksi astetta alhaisempi kuin 1900-luvulla. Ennen kaikkea talvet kylmenevät ja kesistä tulee epävakaita. Kasvukausi lyhenee viisi viikkoa. Yhtenä syynä kylmyyteen on ollut välillä runsas vulkaaninen toiminta ja todennäköisesti myös vähäisestä auringonpilkkujen määrä (Meanderin minimi) 1600-luvulla. 1600-luku oli kaikin puolin legendaarisen kylmää, jäätä oli niin Thames-joessa, Hollannin kanavissa, Tanskan salmissa kuin jopa Bosporin salmessa. Jäätiköt laajenivat sekä Alpeilla että Norjassa ja kokonaisia kyliä autioituu.

Löytöretkien ansiosta Euroopan maat tuottavat rikkauksia, joiden varassa ehkä osittain kehitys tapahtuu. Löytöretket tuovat kyllä myös muunlaisia asioita, kuten perunan, jonka varassa 1700- ja 1800-lukujen elintarviketuotanto paranee huomattavasti, vaikka kylmyys jatkuukin.

Sodankäynti teollistuu ja siirtomaista saadaan kultaa, hopeaa ja muita luonnonvaroja. Afrikasta viedään orjia Amerikkaan, Länsi-Euroopasta Pohjois-Afrikkaan ja Suomesta Venäjälle ja jopa islamilaisiin maihin asti. 1600-luvun lopulla lasketaan Englannissa ensimmäiset modernit setelit liikenteeseen. Myös luonnontieteet alkavat kehittymään juuri 1600-luvulla.

Pienen jääkauden katsotaan yleensä päättyneen 1800-luvun puolivälin tienoilla. Suomen osalta vasta 1860-luvun nälkävuosiin.

Omat tulkinnat noista Rosenlundin havainnoista näyttäisivät osoittavan, että nimenomaan kylmyys on aina ollut ongelma, ei niinkään lämpeneminen. Vaihtelevasti sitten ongelmia lisäsi joko kuivuus tai kosteus.

Rosenlund uskoo, että kun ihmiskunta jatkossakin kohtaa ongelmia, niin niihin sopeudutaan ja kehitetään asioita, kunnes taas päästään eteenpäin. Toivotaan että asiat ovat näin.