Miksi länsi haluaa Ukrainan sodan jatkuvan?

Tämä kysymys herää itselläni, kun luen poliitikkojemme – sekä suomalaisten, että muiden läntisten – kirjoituksia ja ulostuloja aiheesta. Noissa esitetään säännönmukaisesti vain sitä, että Ukrainaa pitää tukea Venäjää vastaan, jotta sota jatkuu.

Tavallaan noinkin, mutta samalla nämä poliitikot eivät uhraa sanaakaan sille, että tavoiteltaisiin tappamisen lopettamista – siis neuvotteluja, aselepoa ja kenties pysyvämpääkin rauhaa. Tämä ei näytä tulevan poliitikoillemme ja valtiojohdollemme juurikaan mieleen. Suhtautuminen muihin sotiin on myös kummasti aivan erilainen.

En muista kenenkään nykyisistä ministereistä puhuneen tappamisen lopettamisesta Ukrainassa. Sen sijaan kaikki puheenvuorot liittyvät sodan jatkamiseen, Venäjän eristämiseen ja eristämisen jatkamiseen. Ei siis sanaakaan siitä, että pitäisi aloittaa vuoropuhelu. Eikä sanaakaan siitä, miten voisimme lopettaa ukrainalaisten sotilaiden tapattamisen ja vammauttamisen.  Pöydällä näyttää olevan vain vaihtoehtoja, joilla ao. toimintaa jatketaan.

Esimerkiksi puolustusministerimme puheenvuoro. ”Puolustusministeri tiukkana Ukrainan asetuesta: Rahat pitää löytää heti. Ykkösaamussa vieraana ollut puolustusministeri paalutti Ukrainan aseavun tärkeyttä ja sitä, että Euroopan tilanne on historiallisen vakava.” Ei siis sanaakaan siitä, että tappaminen voitaisiin lopettaa eikä suinkaan jatkaa sitä.

Esimerkkinä europarlamentaarikkon puheenvuoro. ”Nyt tarvitaan vauhtia Ukrainan tukeen. Kaksi vuotta sitten heräsimme karmeaan aamuun: Venäjä oli käynnistänyt täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Krimillä ja Itä-Ukrainassa Venäjän miehitystä ja sotaa on koettu jo kymmenen vuotta. Vaikka Euroopan unioni ja länsi on ollut ennennäkemättömän yhtenäinen tukiessaan Ukrainaa ja eristäessään Venäjää, tämä ei vielä riitä. Lännen tuki on tähän asti estänyt Ukrainaa häviämästä sotaa. Mutta sota on voitettava, ja se vaatii ison jysäyksen lisäapua.”

Koko sodan ajan tämä on ollut linja. Lisäksi on koko ajan annettu kuvaa, että Venäjä on romahtamassa milloin mistäkin syystä; pakotteet ja talouden romahtaminen, elektroniikan loppu, tykistönammusten loppu, häviö lennokkisodassa, Venäjän heikko taktinen osaaminen, Putinin sairaudet, vallankaappaukset, välirikko Kiinan kanssa, uusien rekrytointien epäonnistuminen, venäläisten kyllästyminen sotaan ja sen tuomiin vaikeuksiin sekä viime vuoden vastahyökkäyksen läpimurrot. Nähdäkseni nuo ’lupaukset’ Venäjän pikaisesta romahtamisesta on esitetty, jotta on saatu yleisö hyväksymään sodan jatkamisen, koska eihän se enää kauaa kestä.

Nyt kun Venäjä ei romahtanutkaan, niin sotapolitiikkaa nostatetaan uusilla kannusteilla, sen sijaan, että edes yritettäisiin liennyttää ja saada edes aselepo aikaiseksi. Selvästikään tämä ei kuulu länsivaltojen tavoitteisiin. Muistutan, että esimerkiksi viimenen Afganistanin sota kesti 20 vuotta. Sota, joka oli aivan turha ja hyödytön (paitsi sotateollisuudelle). Nyt kun USA:n kongressi on hylännyt uudet Ukrainan sodan rahoituspaketit, näyttää selvältä, että rahat pyritään löytämään liittolaismaista.

Olen myös kirjoittanut Yhdysvaltojen politiikasta, joka selvästikin perustuu siihen, että maailmassa käydään sotia, jotta saadaan aseteollisuudelle kannattavaa liiketoimintaa, ja kun sodat käydään muualla kuin Yhdysvalloissa, vahvistuu Yhdysvaltojen asema muutoinkin.

Siksi Yhdysvallat toimi siten, että Venäjä koki tulevansa uhatuksi Naton laajentamisen myötä, viimeistään Ukrainan tuleva (vuonna 2008 Bukarestin Nato-huippukokouksessa luvattu) Nato-jäsenyys oli venäläisten kannalta eksistentiaalinen uhka, johon Yhdysvallat tiesivät Venäjän reagoivan. Ja reagoivan nimenomaan sodalla. Putin kertoi tuon useaan otteeseen Yhdysvaltojen edustajille sekä myös muille.

Esimerkiksi Romaniaan ja Puolaan USA rakensi pian Nato-jäsenyyksien toteuduttua ohjustukikohdat Venäjän vastustuksesta huolimatta; venäläisten kannalta voi helposti arvata, mitä tapahtuisi myös Ukrainassa.

Kun Venäjä hyökkäsi helmikuun lopulla 2022, niin kuukautta myöhemmin olivat Venäjä ja Ukraina rauhanneuvotteluissa, ja saivat sopimuksen käytännössä allekirjoitusta vaille valmiiksi. Tässä vielä linkki muutama päivä myöhempään uutiseen neuvotteluista. Mutta Ukraina kuitenkin vetäytyi sopimuksesta, mitä ilmeisimmin Britannian ja Yhdysvaltojen kehoituksesta ja turha sota jatkui. Neuvottelut päättyivät samaan aikaan huhtikuun alussa, kun Boris Johnson vieraili Ukrainassa ja painosti Zelenskyä lopettamaan ao. neuvottelut.

Venäjän hyökkäys on tietenkin kansainvälisten lakien vastainen, kuten ovat myös monet Yhdysvaltojen toimet olleet. Kun USA hyökkäsi laittomasti Irakiin vuonna 2003, niin kukaan lännessä ei asettanut Yhdysvaltoja kauppasaartoon, jäädyttänyt Yhdysvaltojen varallisuutta tai haastanut USA:n kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Eikös olekin outoa?

Samaten voi ihmetellä, kuinka USA:n voimakkaasti tukema Israel saa jatkaa sotarikoksiaan palestiinalaisia kohtaan, taaskin ilman mitään todellisia pakotteita tai Israelin sulkemisisia kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle.