Vladimir Putinin puhe Münchenissä 2007Maanantai 23.12.2024 - Juha Vuorio Kiinnostuin aiheesta, koska tähän (10.2.2007 pidettyyn) Münchenin puheeseen on aika ajoin viitattu ensimmäisenä Vladimir Putinin ilmoituksena sille, ettei Venäjä hyväksy Naton laajenemista itään päin. Lisäksi siihen viitattiin yhdessä hiljattain Oulussa pidetyssä esitelmässä varsin oudolla tavalla, joka lopulta sai itseni käymään asiaa läpi. Ao. viittaus oli mielestäni selvästi harhaanjohtava; helppo heitellä kaikenlaista, kun kuulijat eivät tunne tällaisia asioita, tämä kuului esitelmän luonteeseen muutenkin. Kirjoitan näitä senkin takia, että nykyinen Venäjän eristäminen on oiva keino saada jännistystä ja sodanuhkaa nostettua, joka on noiden toimenpiteiden ilmiselvänä tavoitteena. *** *** *** Putin kritisoi sitä, mitä hän kutsui Yhdysvaltojen monopolistiseksi hallinnaksi ja sen "lähes hillitsemättömäksi liioitellun voiman käytöksi kansainvälisissä suhteissa". Hän sanoi, että tällaisen hallitsevuuden seurauksena "kukaan ei tunne oloaan turvalliseksi! Koska kukaan ei voi tuntea, että kansainvälinen laki on kuin kivimuuri, joka suojelee heitä. Tietenkin tällainen politiikka kiihdyttää asevarustelua. Putin lainasi Manfred Wörnerin vuonna 1990 pitämää puhetta tukeakseen kantaansa, että Nato lupasi olla laajentumatta uusiin maihin Itä-Euroopassa. Vaikka NATO oli vasta vuoden päässä kutsumasta Ukrainaa ja Georgiaa Naton jäsenvaltioiksi vuonna 2008, Putin korosti, kuinka Venäjä näki itään suuntautuvan laajentumisen uhkana: "Mielestäni on selvää, että Naton laajentumisella ei ole mitään tekemistä liittouman modernisoinnin tai Euroopan turvallisuuden varmistamisen kanssa. Päin vastoin, se edustaa vakavaa provokaatiota, joka vähentää keskinäisen luottamuksen tasoa. Ja meillä on oikeus kysyä: ketä vastaan tämä laajentuminen on suunnattu? Ja mitä tapahtui länsimaisten kumppaneidemme antamille vakuutuksille Varsovan liiton hajoamisen jälkeen? Missä ovat nuo julistukset tänään? Kukaan ei edes muista niitä." Putin vastusti myös julkisesti Yhdysvaltojen ohjuskilpihankkeita Euroopassa ja esitti presidentti George W. Bushille vastaehdotuksen 7. kesäkuuta 2007, joka hylättiin. *** *** *** Todettakoon tässä vaiheessa oma näkemykseni, että Putinin puhe (alla) ei mielestäni ollut sodanjulistus, kuten jotkut yllä väittävät. Sen sijaan se oli selvä ilmoitus siitä, että Venäjä ei hyväksy yksinapaista maailmanjärjesteystä ja ao. voimakeskittymän laajenemistä omille rajoilleen. Tuo laajeneminen puolestaan voi sitten johtaa pahaan konfliktiin tai jopa sotaan, kuten ennaltatiedettynä kävikin. Em. näkemykseni ei puolustele Venäjän laitonta hyökkäystä helmikuussa 2022, mutta tuo esille sen, että Länsi tiesi etukäteen todennäköiset seuraamukset toimillaan Naton itälaajentumisessa Ukrainaan. Kuitenkin mitä ilmeisimmin Länsi oletti syntyvässä konfliktissa Venäjän kaatuvan helpommin, kuin mitä nyt tiedämme käyneen. *** *** *** Tässä tekoälyn käännös venäjänkielisestä YouTubesta: Kiitos paljon, arvoisa liittokansleri, arvoisat naiset ja herrat. Olen erittäin kiitollinen kutsusta tähän merkittävään konferenssiin, joka on koonnut yhteen poliitikkoja, sotilaita, yrittäjiä ja asiantuntijoita yli 40 maasta. Konferenssin muoto antaa minulle mahdollisuuden välttää liiallista kohteliaisuutta ja tarvetta puhua pyöreitä, miellyttäviä mutta tyhjiä diplomaattisia fraaseja. Konferenssin muoto mahdollistaa sen, että voin sanoa, mitä todella ajattelen kansainvälisen turvallisuuden ongelmista. Ja jos pohdintani vaikuttavat kollegoistani liian poleemisilta tai epätarkoilta, pyydän, ettei minuun suhtauduta vihamielisesti. Tämä on kuitenkin vain konferenssi, ja toivon, että kahden tai kolmen minuutin puheeni jälkeen herra Teltschik ei sytytä punaista valoa. On tunnettua, että kansainvälisen turvallisuuden ongelmat ovat paljon laajempia kuin sotilaallisen ja poliittisen vakauden kysymykset. Ne kattavat maailman talouden vakauden, köyhyyden voittamisen, taloudellisen turvallisuuden ja sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun kehittämisen. Tällainen kattava ja jakamaton turvallisuuden luonne ilmenee sen perusperiaatteessa: jokaisen turvallisuus on kaikkien turvallisuutta. Kuten Franklin Roosevelt sanoi toisen maailmansodan ensimmäisinä päivinä, missä tahansa rauha rikkoutuu, rauha kaikkialla on vaarassa. Nämä sanat ovat edelleen ajankohtaisia tänään, ja tästä kertoo myös konferenssimme teema: globaalit kriisit, globaali vastuu. Vain kaksi vuosikymmentä sitten maailma oli ideologisesti ja taloudellisesti jakautunut, ja sen turvallisuutta varmistivat kahden supervallan valtavat strategiset potentiaalit. Globaalin vastakkainasettelun vuoksi kansainvälisten suhteiden ja asialistan äärimmäisen terävät taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset jäivät syrjään. Kuten kaikissa sodissa, myös kylmä sota jätti meille räjähtämättömiä ammuksia, kuvainnollisesti ilmaistuna. Tarkoitan ideologisia stereotypioita, kaksinkertaisia standardeja ja muita blokkimallin ajattelutapoja. Kylmän sodan jälkeinen yksinapainen maailma ei myöskään toteutunut. Ihmiskunnan historia tuntee tietysti yksinapaisia kausia ja pyrkimyksiä maailmanherruuteen. Mitä kaikkea ihmiskunnan historiassa onkaan ollut. Mutta mitä yksinapainen maailma on? Kuinka tätä termiä kaunistetaankin, se tarkoittaa käytännössä vain yhtä asiaa: yksi vallan keskus, yksi voiman keskus, yksi päätöksenteon keskus. Se on yhden isännän, yhden suvereenin maailma. Ja tämä on lopulta tuhoisaa paitsi kaikille, jotka ovat tämän järjestelmän sisällä, myös itse suvereenille, koska se tuhoaa hänet sisältäpäin. Ja tällä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, koska demokratia, kuten tiedetään, on enemmistön valtaa, joka ottaa huomioon vähemmistön edut ja mielipiteet. Muuten, Venäjää opetetaan jatkuvasti demokratiasta, mutta ne, jotka meitä opettavat, eivät itse jostain syystä halua oppia. Katson, että yksinapainen malli ei ole vain hyväksymätön nykyaikaiselle maailmalle, vaan se on myös mahdoton. Ja ei vain siksi, että yksinapaisessa johtajuudessa nykyaikaisessa maailmassa ei ole riittävästi sotilaallisia, poliittisia tai taloudellisia resursseja, vaan mikä vielä tärkeämpää, itse malli ei toimi, koska sen perustana ei ole eikä voi olla moraalista ja eettistä perustaa. Kaikki, mitä tänään maailmassa tapahtuu, on seurausta yrityksistä toteuttaa tätä yksinapaisen maailman käsitettä. Mitkä ovat tulokset? Yksipuoliset, laittomat ja usein toimet eivät ole ratkaisseet yhtäkään ongelmaa. Päin vastoin, ne ovat synnyttäneet uusia inhimillisiä tragedioita ja jännitteiden polttopisteitä. Ajatelkaa itse: paikallisten ja alueellisten konfliktien määrä ei ole vähentynyt. Herra Teltschik mainitsi tämän hyvin varovasti. Näissä konflikteissa kuolee ihmisiä, eikä vähemmän kuin ennen, vaan jopa enemmän. Paljon enemmän. Tänään näemme lähes hillitsemätöntä, liioiteltua voiman käyttöä kansainvälisissä asioissa, sotilaallisen voiman käyttöä, joka syöksee maailman yhteen konfliktiin toisensa jälkeen. Tämän seurauksena ei ole riittävästi voimaa ratkaista yhtäkään niistä kokonaisvaltaisesti, ja niiden poliittinen ratkaisu tulee mahdottomaksi. Näemme yhä enemmän perusperiaatteiden hylkäämistä kansainvälisessä oikeudessa. Lisäksi yksittäiset normit, käytännössä koko yhden valtion oikeusjärjestelmä, ennen kaikkea Yhdysvaltojen, ovat ylittäneet kansalliset rajansa ja käytännössä kaikilla aloilla, taloudessa, politiikassa ja humanitaarisella alalla, niitä pakotetaan muille valtioille. Kuka tästä pitää? Kuka tästä pitää? Kansainvälisissä asioissa yhä useammin pyritään ratkaisemaan jokin kysymys niin sanotun poliittisen tarkoituksenmukaisuuden perusteella, joka perustuu ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen. Tämä on tietysti erittäin vaarallista ja johtaa siihen, että kukaan ei enää tunne olevansa turvassa. Haluan korostaa tätä: kukaan ei tunne olevansa turvassa, koska kukaan ei voi piiloutua kansainvälisen oikeuden taakse kuin kivimuurin taakse. Tällainen politiikka on tietysti asevarustelukilvan katalysaattori. Voiman hallitseva asema väistämättä ruokkii joidenkin maiden halua hankkia joukkotuhoaseita. Lisäksi on ilmestynyt periaatteellisesti uusia uhkia, jotka olivat aiemmin tunnettuja, mutta jotka ovat tänään saaneet globaalin luonteen, kuten terrorismi. Olen vakuuttunut, että olemme saavuttaneet käännekohdan, jolloin meidän on vakavasti pohdittava koko globaalin turvallisuuden arkkitehtuuria. Tässä on lähdettävä liikkeelle kaikkien kansainvälisten toimijoiden etujen tasapainon etsimisestä, erityisesti nyt, kun kansainvälinen maisema muuttuu niin merkittävästi ja nopeasti. Tämä johtuu useiden valtioiden ja alueiden dynaamisesta kehityksestä. Liittokansleri mainitsi jo tästä. Intian ja Kiinan yhteenlaskettu BKT ostovoimapariteetilla mitattuna on jo suurempi kuin Yhdysvaltojen. Samalla periaatteella laskettu BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) yhteenlaskettu BKT ylittää EU:n yhteenlasketun BKT:n. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan tämä ero tulee vain kasvamaan lähitulevaisuudessa. Ei ole epäilystäkään siitä, että uusien maailman kasvukeskusten taloudellinen potentiaali muuttuu väistämättä poliittiseksi vaikutusvallaksi ja vahvistaa moninapaisuutta. Tässä yhteydessä monenvälisen diplomatian rooli kasvaa merkittävästi. Avoimuus, läpinäkyvyys ja ennakoitavuus politiikassa ovat välttämättömiä. Voiman käyttöä tulisi todella pitää poikkeuksellisena toimenpiteenä, aivan kuten kuolemanrangaistuksen käyttöä joidenkin valtioiden oikeusjärjestelmissä. Tänään näemme kuitenkin päinvastaisen tilanteen, jossa maat, joissa kuolemanrangaistus on kielletty jopa murhaajien ja muiden vaarallisten rikollisten osalta, osallistuvat helposti sotilasoperaatioihin, joita on vaikea kutsua laillisiksi. Näissä konflikteissa kuolee satoja, tuhansia siviilejä. Nousee kysymys: pitäisikö meidän välinpitämättömästi ja voimattomasti katsella erilaisia sisäisiä konflikteja eri maissa, autoritaaristen hallintojen toimia, tyrannien toimia, joukkotuhoaseiden leviämistä? Tämä oli pohjimmiltaan kysymys, jonka liittokanslerille esitti arvostettu kollegamme, herra Ligorov. Voimmeko katsella välinpitämättömästi sitä, mitä tapahtuu? Yritän vastata kysymykseenne. Tietenkään emme saa katsella välinpitämättömästi. Tietenkään emme saa. Mutta onko meillä keinoja vastustaa näitä uhkia? Tietenkin on. Riittää, kun muistamme lähihistorian. Olihan rauhanomainen siirtyminen demokratiaan maassamme, oli rauhanomainen muutos Neuvostoliiton hallinnossa. Rauhanomainen muutos. Ja millainen hallinto, millaisella määrällä aseita, mukaan lukien ydinaseita. Miksi nyt jokaisessa tilaisuudessa pitää pommittaa ja ampua? Eikö vastavuoroisen tuhon uhan puuttuessa meiltä puutu poliittista kulttuuria, kunnioitusta demokratian arvoja kohtaan? Olen vakuuttunut, että ainoa mekanismi sotilaallisen voiman käytön päätöksenteossa viimeisenä keinona voi olla vain YK:n peruskirja. Tässä yhteydessä en ymmärtänyt, mitä Italian puolustusministeri sanoi aivan äskettäin, tai hän ilmaisi itseään epätarkasti. Joka tapauksessa kuulin, että legitiimi voiman käyttö voidaan katsoa vain, jos päätös tehdään Natossa, EU:ssa tai YK:ssa. Jos hän todella ajattelee näin, meillä on eri näkemykset. Tai kuulin väärin. Legitiimiä voiman käyttöä voidaan pitää vain, jos päätös tehdään YK:n perusteella ja sen puitteissa. Ei pidä korvata YK:ta EU:lla tai Natolla. Kun YK todella yhdistää kansainvälisen yhteisön voimat, se voi todella reagoida tapahtumiin eri maissa. Kun pääsemme eroon kansainvälisen oikeuden halveksunnasta, tilanne voi muuttua. Muuten tilanne ajautuu umpikujaan ja lisää vakavia virheitä. Samalla on pyrittävä siihen, että kansainvälisellä oikeudella on universaali luonne sekä normien ymmärtämisessä että soveltamisessa. Ei pidä unohtaa, että demokraattinen toimintatapa politiikassa edellyttää keskustelua ja huolellista päätösten valmistelua. Arvoisat naiset ja herrat, potentiaalinen vaara kansainvälisten suhteiden vakaudelle liittyy ilmeiseen pysähtyneisyyteen aseidenriisunnan alalla. Venäjä kannattaa vuoropuhelun jatkamista tästä tärkeästä asiasta. On tärkeää säilyttää kansainvälisen oikeuden aseidenriisuntapohja ja varmistaa ydinaseiden vähentämisprosessin jatkuvuus. Olemme sopineet Yhdysvaltojen kanssa strategisten kantajien ydinaseiden vähentämisestä 1 700–2 200 ydinlataukseen 31. joulukuuta 2012 mennessä. Venäjä aikoo noudattaa tiukasti sitoumuksiaan. Toivomme, että myös kumppanimme toimivat samoin avoimesti eivätkä pidä varmuuden vuoksi ylimääräisiä satoja ydinlatauksia varastoissa. Jos tänään uusi Yhdysvaltain puolustusministeri ilmoittaa meille, että Yhdysvallat ei piilota näitä ylimääräisiä latauksia varastoissa tai tyynyjen alla, ehdotan, että kaikki nousevat seisomaan ja tervehtivät tätä. Se olisi erittäin tärkeä ilmoitus. Venäjä noudattaa tiukasti ja aikoo jatkossakin noudattaa ydinaseiden leviämisen estämistä koskevaa sopimusta ja monenvälistä ohjusteknologian valvontajärjestelmää. Näiden asiakirjojen periaatteet ovat universaaleja. Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa, että vuonna 1980 Neuvostoliitto ja Yhdysvallat allekirjoittivat sopimuksen keskipitkän ja lyhyen kantaman ohjusten poistamisesta. Tällä asiakirjalla ei kuitenkaan ollut universaalia luonnetta. Tänään tällaisia ohjuksia on jo useilla mailla: Pohjois-Korean demokraattinen kansantasavalta, Etelä-Korea, Intia, Iran, Pakistan, Israel ja monet muut valtiot kehittävät näitä järjestelmiä ja aikovat ottaa ne käyttöön. Vain Yhdysvallat ja Venäjä ovat sitoutuneet olemaan luomatta tällaisia asejärjestelmiä. On selvää, että näissä olosuhteissa meidän on mietittävä oman turvallisuutemme varmistamista. Samalla ei pidä sallia uusien, johtavien korkean teknologian aseiden syntymistä. En puhu edes uusien konfliktialueiden ehkäisystä, erityisesti avaruudessa. Tähtien sota ei ole enää fantasiaa, vaan todellisuutta. Jo 1980-luvun puolivälissä amerikkalaiset kumppanimme käytännössä ampuivat alas oman satelliittinsa. Avaruuden militarisointi voi Venäjän mielestä aiheuttaa maailman yhteisölle ennakoimattomia seurauksia, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ydinajan alkaminen. Olemme toistuvasti esittäneet aloitteita, joilla pyritään estämään aseiden sijoittaminen avaruuteen. Tänään haluaisin tiedottaa teille, että olemme valmistelleet sopimusluonnoksen aseiden sijoittamisen estämisestä avaruuteen. Se toimitetaan pian kumppaneillemme virallisena ehdotuksena. Työskennellään yhdessä tämän eteen. Meitä huolestuttavat myös suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän elementtien sijoittamisesta Eurooppaan. Kuka tarvitsee uuden asevarustelukilvan kierroksen, joka on tässä tapauksessa väistämätön? Epäilen syvästi, että eurooppalaiset itse. Eurooppaa uhkaavia ohjuksia, joiden kantama on 5–8 tuhatta kilometriä, ei ole yhdelläkään niin sanotulla ongelmamaalla, eikä niitä ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Hypoteettinen Pohjois-Korean ohjuksen laukaisu Yhdysvaltojen alueelle Länsi-Euroopan kautta on selvästi ballistiikan lakien vastaista. Kuten Venäjällä sanotaan, se on kuin yrittäisi oikealla kädellä tavoittaa vasenta korvaa oikean korvan kautta. Ollessani täällä Saksassa en voi olla mainitsematta tavanomaisten aseiden sopimuksen kriisitilaa Euroopassa. Vuonna 1999 allekirjoitettu mukautettu tavanomaisten aseiden sopimus otti huomioon uuden geopoliittisen todellisuuden, Varsovan liiton lakkauttamisen. Siitä on kulunut seitsemän vuotta, ja vain neljä valtiota on ratifioinut tämän asiakirjan, mukaan lukien Venäjän federaatio. Nato-maat ovat avoimesti ilmoittaneet, etteivät ne ratifioi sopimusta, mukaan lukien määräykset sivustojen rajoituksista, tietyn määrän asevoimien sijoittamisesta sivustoille, ennen kuin Venäjä vetää joukkonsa Georgiasta ja Moldovasta. Georgiasta joukkovetomme on jo käynnissä, jopa nopeutetussa aikataulussa. Olemme ratkaisseet nämä ongelmat georgialaisten kollegoidemme kanssa, ja tämä on yleisesti tiedossa. Moldovassa on jäljellä 1500 sotilaan ryhmä, joka suorittaa rauhanturvatehtäviä ja vartioi ammusvarastoja, jotka ovat peräisin Neuvostoliiton ajoilta. Keskustelemme jatkuvasti tästä asiasta herra Solanan kanssa, ja hän tietää kantamme. Olemme valmiita jatkamaan työtä tällä alalla. Mutta mitä tapahtuu samaan aikaan? Samaan aikaan Bulgariassa ja Romaniassa ilmestyvät niin sanotut kevyet amerikkalaiset etuvartiotukikohdat, joissa on 5000 sotilasta. Käy ilmi, että Nato siirtää etujoukkojaan valtiorajojemme lähelle, ja me, noudattaen tiukasti sopimusta, emme reagoi näihin toimiin. Mielestäni on selvää, että Naton laajentumisella ei ole mitään tekemistä liiton modernisoinnin tai Euroopan turvallisuuden kanssa. Päin vastoin, se on vakavasti provosoiva tekijä, joka vähentää keskinäisen luottamuksen tasoa. Meillä on oikeus kysyä suoraan, ketä vastaan tämä laajentuminen on suunnattu. Mitä tapahtui niille lupauksille, jotka länsimaiset kumppanit antoivat Varsovan liiton purkamisen jälkeen? Missä nämä lupaukset nyt ovat? Kukaan ei edes muista niitä. Mutta sallikaa minun muistuttaa tästä yleisölle. Haluaisin siteerata Naton pääsihteeri Wernerin puhetta Brysselissä 17. toukokuuta 1990. Hän sanoi silloin: "Se, että olemme valmiita olemaan sijoittamatta Naton joukkoja Saksan liittotasavallan ulkopuolelle, antaa Neuvostoliitolle vahvat turvallisuustakuut." Missä nämä takuut ovat nyt? Berliinin muurin kivet ja betonilohkareet ovat jo kauan sitten muuttuneet matkamuistoiksi, mutta ei pidä unohtaa, että sen kaatuminen oli mahdollista myös historiallisen valinnan ansiosta, mukaan lukien kansamme, Venäjän kansan, valinta demokratian ja vapauden, avoimuuden ja vilpittömän kumppanuuden puolesta kaikkien suuren eurooppalaisen perheen jäsenten kanssa. Nyt meille yritetään jo pakottaa uusia jakolinjoja ja muureja, vaikka ne olisivatkin virtuaalisia, mutta silti ne jakavat yhteisen maanosamme. Tarvitaanko jälleen pitkiä vuosia ja vuosikymmeniä, useiden sukupolvien poliitikkojen vaihtumista, jotta nämä uudet muurit puretaan ja poistetaan? Arvoisat naiset ja herrat, me kannatamme yksiselitteisesti ydinaseiden leviämisen estämisen vahvistamista. Nykyinen kansainvälisoikeudellinen perusta mahdollistaa teknologioiden luomisen ydinpolttoaineen tuottamiseksi rauhanomaisiin tarkoituksiin, ja monet maat haluavat täysin oikeutetusti kehittää omaa ydinenergiaansa energiariippumattomuutensa perustaksi. Mutta ymmärrämme myös, että nämä teknologiat voidaan nopeasti muuttaa aseiden valmistukseen tarvittaviksi materiaaleiksi, mikä aiheuttaa vakavaa kansainvälistä jännitystä. Nämä teknologiat voidaan nopeasti muuttaa aseiden valmistukseen tarvittaviksi materiaaleiksi, mikä aiheuttaa vakavaa kansainvälistä jännitystä. Hyvä esimerkki tästä on Iranin ydinohjelma. Jos kansainvälinen yhteisö ei löydä järkevää ratkaisua tähän eturistiriitaan, maailma kokee jatkossakin tällaisia epävakauttavia kriisejä, koska kynnysmaita on enemmän kuin Iran, ja me tiedämme tämän. Tulemme jatkuvasti kohtaamaan joukkotuhoaseiden leviämisen uhan. Viime vuonna Venäjä esitti aloitteen monikansallisten uraanin rikastuskeskusten perustamisesta. Olemme avoimia sille, että tällaisia keskuksia perustetaan paitsi Venäjälle myös muihin maihin, joissa on laillisesti olemassa rauhanomaista ydinenergiaa. Valtiot, jotka haluavat kehittää ydinenergiaa, voisivat taata polttoaineen saannin osallistumalla näiden keskusten toimintaan, tietenkin tiukassa IAEA:n valvonnassa. Venäjän ehdotus on linjassa Yhdysvaltain presidentin George Bushin viimeisimpien aloitteiden kanssa. Katson, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat objektiivisesti ja yhtä lailla kiinnostuneita joukkotuhoaseiden ja niiden kuljetusvälineiden leviämisen estämisen tiukentamisesta. Juuri meidän maidemme, jotka ovat ydin- ja ohjuspotentiaalin johtajia, tulisi olla johtajia uusien, tiukempien leviämisen estämistoimien kehittämisessä. Venäjä on valmis tähän työhön. Käymme neuvotteluja amerikkalaisten ystäviemme kanssa. Yleisesti ottaen kyse on koko poliittisten vipujen ja taloudellisten kannustimien järjestelmän luomisesta, jossa valtiot olisivat kiinnostuneita olemaan luomatta omia ydinpolttoainekierron kapasiteettejaan, mutta voisivat kehittää ydinenergiaa vahvistaen energiakapasiteettiaan. Tässä yhteydessä haluan käsitellä kansainvälistä energiayhteistyötä. Liittokansleri mainitsi tästä lyhyesti, mutta käsitteli tätä aihetta. Energiasektorilla Venäjä keskittyy yhtenäisten markkinaperiaatteiden ja läpinäkyvien olosuhteiden luomiseen kaikille. On selvää, että energian hinnan tulisi määräytyä markkinoilla eikä olla poliittisen spekulaation, taloudellisen painostuksen tai kiristyksen kohteena. Olemme avoimia yhteistyölle. Ulkomaiset yritykset osallistuvat suurimpiin energiaprojekteihimme. Erilaisten arvioiden mukaan jopa 26 prosenttia Venäjän öljyntuotannosta on ulkomaista pääoman omistuksessa. Ajatelkaa tätä lukua, olkaa hyvä. 26 prosenttia Venäjän öljyntuotannosta on ulkomalta käsin omistettua. Yrittäkää löytää vastaava esimerkki venäläisen liiketoiminnan laajasta läsnäolosta länsimaiden keskeisillä talouden aloilla. Ei ole tällaisia esimerkkejä. Ei ole tällaisia esimerkkejä. Muistutan myös investointien suhteesta, jotka tulevat Venäjälle ja lähtevät Venäjältä muihin maailman maihin. Tämä suhde on noin 15:1. Tässä on konkreettinen esimerkki Venäjän talouden avoimuudesta ja vakaudesta. Taloudellinen turvallisuus on ala, jossa kaikkien tulisi noudattaa yhtenäisiä periaatteita. Olemme valmiita rehelliseen kilpailuun. Venäjän taloudella on yhä enemmän mahdollisuuksia tähän. Asiantuntijat ja ulkomaiset kumppanimme arvioivat tämän dynamiikan objektiivisesti. Äskettäin Venäjän luokitus OECD:ssä nostettiin neljännestä riskiryhmästä kolmanteen. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää saksalaisia kollegoitamme tämän päätöksen hyväksymisestä. Kuten tiedätte, Venäjän liittymisprosessi WTO:hon on edennyt loppuvaiheeseen. Tämä on ollut pitkä ja vaikea neuvotteluprosessi. Vapauden, sananvapauden, vapaan kaupan ja tasavertaisten mahdollisuuksien sanat kuullaan, mutta jostain syystä vain Venäjän markkinoiden osalta. Toinen tärkeä aihe, joka vaikuttaa suoraan globaaliin turvallisuuteen, on köyhyyden torjunta. Mitä tässä todella tapahtuu? Toisaalta köyhimpien maiden avustusohjelmiin osoitetaan taloudellisia resursseja, ja joskus ei pieniä taloudellisia resursseja. Mutta rehellisesti sanottuna, ja monet tietävät tämän, usein nämä resurssit käytetään avunantajamaiden omien yritysten toimesta. Toisaalta kehittyneissä maissa säilytetään maataloustuet ja rajoitetaan muiden pääsyä korkean teknologian tuotteisiin. Kutsutaan asioita niiden oikeilla nimillä: yhdellä kädellä annetaan hyväntekeväisyysapua, ja toisella ei vain säilytetä taloudellista jälkeenjääneisyyttä, vaan myös kerätään voittoa. Näiden masentavien alueiden sosiaalinen jännite johtaa väistämättä radikalismin ja ekstremismin kasvuun, ruokkii terrorismia ja paikallisia konflikteja. Jos kaikki tämä tapahtuu esimerkiksi Lähi-idässä, jossa ulkomaailmaa pidetään epäoikeudenmukaisena, syntyy riski globaalille epävakaudelle. On selvää, että maailman johtavien maiden tulisi nähdä tämä uhka ja rakentaa demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi taloussuhteiden järjestelmä maailmassa, järjestelmä, joka antaa kaikille mahdollisuuden kehittyä. Puhuessani turvallisuuskonferenssissa, arvoisat naiset ja herrat, en voi olla mainitsematta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) toimintaa. Kuten tiedetään, se perustettiin tarkastelemaan kaikkia turvallisuuden näkökohtia: sotilaallisia, poliittisia, taloudellisia ja humanitaarisia, ja niiden keskinäisiä yhteyksiä. Tänään näemme käytännössä, että tämä tasapaino on selvästi häiriintynyt. ETYJ:stä yritetään tehdä karkea väline yhden tai useamman maan ulkopoliittisten etujen turvaamiseksi muita maita vastaan. Tätä tehtävää varten ETYJ:n byrokraattinen koneisto, joka ei ole lainkaan sidoksissa perustajavaltioihin, on muokattu tätä tehtävää varten. Päätöksentekomenettelyt ja niin sanottujen kansalaisjärjestöjen käyttö, jotka ovat muodollisesti riippumattomia mutta tarkoituksellisesti rahoitettuja ja siten valvottuja. Perusasiakirjojen mukaan humanitaarisella alalla ETYJ:n tehtävänä on auttaa jäsenvaltioita niiden pyynnöstä noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja. Tämä on tärkeä tehtävä, ja me tuemme sitä. Mutta tämä ei tarkoita puuttumista muiden maiden sisäisiin asioihin, saati näiden maiden elämän ja kehityksen määräämistä. On selvää, että tällainen puuttuminen ei edistä todellisten demokraattisten valtioiden kypsymistä, vaan tekee niistä riippuvaisia ja siten epävakaita poliittisesti ja taloudellisesti. Odotamme, että ETYJ noudattaa omia tehtäviään ja rakentaa suhteita suvereeneihin valtioihin kunnioituksen ja luottamuksen pohjalta. Me tuemme tätä, mutta tämä ei tarkoita puuttumista muiden maiden sisäisiin asioihin, saati näiden maiden elämän ja kehityksen määräämistä. On selvää, että tällainen puuttuminen ei edistä todellisten demokraattisten valtioiden kypsymistä, vaan tekee niistä riippuvaisia ja siten epävakaita poliittisesti ja taloudellisesti. Odotamme, että ETYJ noudattaa omia tehtäviään ja rakentaa suhteita suvereeneihin valtioihin kunnioituksen ja luottamuksen pohjalta. Arvoisat naiset ja herrat, haluaisin lopuksi todeta seuraavaa: hyvin usein, ja henkilökohtaisesti hyvin usein, kuulen kumppaneiltamme, mukaan lukien eurooppalaisilta kumppaneiltamme, kehotuksia Venäjälle ottaa aktiivisempi rooli maailman asioissa. Tässä yhteydessä sallin itselleni pienen huomautuksen: tuskin meitä tarvitsee tähän kannustaa ja stimuloida. Venäjä on yli tuhannen vuoden historian omaava maa, ja se on käytännössä aina nauttinut etuoikeudesta harjoittaa itsenäistä ulkopolitiikkaa. Emme aio muuttaa tätä perinnettä tänäänkään. Samalla näemme hyvin, miten maailma on muuttunut, arvioimme realistisesti omat mahdollisuutemme ja potentiaalimme. Ja tietenkin haluaisimme myös toimia vastuullisten ja itsenäisten kumppaneiden kanssa, joiden kanssa voisimme yhdessä työskennellä oikeudenmukaisen ja demokraattisen maailman rakentamiseksi, varmistaen siinä turvallisuuden ja vaurauden kaikille, ei vain valituille. Kiitos huomiostanne. |