Britannian vaalit 2024

Britanniassa eli Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetiin epäsuositun pääministeri Rishi Sunakin aloitteesta hieman etuajassa parlamenttivaalit heinäkuussa 2024. Kuningas Charles III hajotti parlamentin, eikä alahuonetta sen jälkeen ollut ennen uusien vaalien toteutumista.

Käyn tuloksia läpi vaalijärjestelmän esittelyn kautta.

Kuten tiedossa, on Britanniassa kaksipuoluejärjestelmä. Tuo johtuu pääosin vaalitavasta, jossa parlamentin 650 paikkaa jaetaan yhden edustajan vaalipiireihin. Parlamenttiedustajat valitaan siten, että yhdellä kierroksella eniten ääniä saanut ehdokas kussakin vaalipiirissä tulee valituksi.

Käytännössä tuo tarkoittaa, että kukin puolue asettaa yhden ehdokkaan kuhinkin vaalipiiriin. Vuodesta 2023 lähtien on äänestäjiltä vaadittu kuvallinen henkilöllisyystodistus, jollaiseksi käy myös ajokortti.

Ohessa koko valtakunnan tulokset kahdeksan eniten ääniä saaneiden puolueiden osalta:

• Työväenpuolue: ääniä 9,7 milj. (33,7 %), paikkoja 412 (63,3 %)
• Konservatiivit: ääniä 6,8 milj. (23,7 %), paikkoja 121 (18,5 %)
• Reformipuolue: ääniä 4,1 milj. (14,3 %), paikkoja 5 (0,8 %)
• Liberaalidemokraatit: ääniä 3,5 milj. (12,2 %), paikkoja 71 (10,9 %)
• Vihreät: ääniä 1,9 milj. (6,8 %), paikkoja 4 (0,6 %)
• Skotlannin kansanpuolue: ääniä 0,72 milj. (2,5 %), paikkoja 9 (1,4 %)
• Sinn Féin: ääniä 0,21 milj. (0,7 %), paikkoja 7 (1,1 %)
• Britannian työläiset: ääniä 0,21 milj. (0,7 %), paikkoja 0 (0,0 %)

Loput paikat jakaantuivat noin viidelle muulle puolueelle sekä yksittäisille ehdokkaille.

Vaalivoittaja Keir Starmerin Työväenpuolue onnistui Britannian vaalijärjestelmän mahdollistamalla tavalla saamaan suurimpana puolueena 34 prosentin kannatuksella 63 prosenttia parlamenttipaikoista. Tosin jopa tavallista paremmin, kun toinen isoista puolueista kärsi samalla murskatappion.

Näissä vaaleissa kahden suurimman puolueen välinen paikkaero oli huimat 291 paikkaa, kun se edellisissä vaaleissa oli vain 62 (2019), 55 (2017), 98 (2015) ja 48 (2010) paikkaa. Siitä huolimatta Starmerin luotsaama vaalivoitto tuli tavallista pienemmällä äänimäärällä myös äänestysprosentin ollessa tavallista alhaisempi, eikä edes voittajan kannatusprosentti ollut tavanomaista suurempi.

Kaikkiaan ääniä annettiin noin 29 miljoonaa, jolloin yhteen vaalipiirin annettiin keskimäärin noin 45 tuhatta ääntä. Voi päätellä, että pohjoisirlantilaisen Sinn Féinin äänet (210 tuhatta) ovat keskittyneet paljolti juuri niille alueille, joilla heidän seitsemän edustajaansa tuli valittua. Toisaalta samalla äänimäärällä Workers Party of Britain ei saanut yhtään paikkaa arvatenkin äänten hajautuessa paljon laajemmalle.

Samaten voi todeta, että Liberaalidemokraatit onnistuivat saamaan 3,5 miljoonan äänen kannatuksellaan 71 paikkaa, kun taas (Nigel Faragen) Reformipuolue sai hieman isommalla kannatuksella vain viisi paikkaa.

Liberaalidemokraatit menestyivät paikkamäärässä tällä kertaa huomattavasti tavanomaista paremmin suhteessa saatuun kokonaisäänimäärään.

Olipa tuloksista poliittisesti mitä mieltä tahansa, niin tuo yhden ehdokkaan vaalipiireihin pohjautuva brittijärjestelmä on ainakin omasta mielestäni varsin outo, vielä oudompi kuin Ranskassa.

Vaalijärjestelmä aiheuttaa poliittisesti, siis maan hallintoon ongelmana sen, että äänestäjien tahto siirtyy heikohkosti päätöksentekijöiden valintaan. Kaikissa vaaleissa tämä on näkynyt pienempien puolueiden jopa mitättömänä parlamenttiedustajien määränä suhteessa kannatukseen; eikä niin pienenkään vaan yli neljä miljoonaa ääntä saanut Reformipuolueen paikkamääräksi muodostui mitätön viisi kappaletta.

Lisäksi näissä viimeisissä vaaleissa esimerkiksi äänissä toisen ja kolmannen sijan saaneet puolueet saivat yhteensä yli miljoona ääntä enemmän kuin voittaja, mutta paikoja yhteensä alle kolmasosan voittajan paikkamäärästä. Eritysisesti Nigel Faragen Reformipuolue sai yli neljän miljoonan äänen kannatuksella vain viisi paikkaa parlamenttiin. Tällainen ei lisää kansalaisyhteiskunnan tunnetta ihmisissä.

***     ***     ***

Keir Starmer on tullut varsin epäsuosituksi vasta puoli vuotta kestäneellä kaudellaan ollen The Telegraphin mukaan viiden kuukauden jälkeen ”epäsuositumpi kuin kukaan muu pääministeri 40 vuoteen”.

Sikäläisessä lakialoite- tai adressit-palvelussa vaatimus uusien vaalien järjestämisestä on saanut jo yli kolme miljoonaa allekirjoitusta. Tosin tuo ei näytä velvoittavan muuhun kuin keskusteluun parlamentissa. Seuraavat vaalit ovat aikataulun mukaan vasta vuoden 2029 alkupuoliskolla.

Aika näyttää, vaikuttaako yleinen mielipide Starmerin tekemisiin. Ainakaan julkisuuden puheenvuoroissa Starmer ei aio muuttaa linjaansa. Epäsuosiota aiheuttaa ainakin Britannian taloudellinen tilanne, energian hinta, (väkivaltaistenkin) vankien vapautukset samaan aikaan kun some-kirjoittelusta jaetaan jopa vankeustuomioita ja näkemyserot maahanmuutossa.

Starmerilla näyttäisi olevan myös suunnitelmissa palauttaa rautatiet valtion hallintaan, mikä puolestaan voi olla monien brittien mieleen huonoina kokemuksina yksityistämisestä.

Tähän vielä linkit Winston Marshallin YouTube-videoon juuri näihin vaaleihin liittyen sekä

kristillisen CBN:n YouTube-kanavan haastatteluja Keir Starmerin sananvapaus -asioihin ja mahdolliseen totalitarismin nousuun liittyen.

     ***     ***     ***

Seuraavassa Britannian vuoden 2024 parlamenttivaalien vaalipiirit ja tulokset, kuva Wikipedia.