Sotakiihkon nostatustaTorstai 30.5.2024 - Juha Vuorio Länsimaita, siis pääosin Yhdysvaltojen lisäksi muita anglosakseja, EU-maita sekä Japania ohjaa paljolti Yhdysvaltojen hegemonia määräämässä mitä mieltä saa olla USA:n eliitille tärkeistä asioista. Yhdysvalloilla on ollut Monroen doktriinin alkupuolelta lähtien tapana etsiä padottavia kohteita, joiden vaikutusvalta pyritään karkoittamaan ulos uudelta mantereelta. Näin meneteltiin esimerkiksi Espanjan osalta; tällöin tie aukeni USA:n pysyvään vaikutusvaltaan ja sotilaallisiinkin operaatioihin ruotuun saattamisissa. Toisen maailmansodan jälkeen - kuten sanottua - Euroopan maat EU:n johdolla on saatu USA:n talutusnuoraan sekä poliittisesti että Naton jäsenenä. Eurooppa on tietenkin itse hyväksynyt tämän menettelyn. Samalla tämä on tarkoittanut eurooppalaisen puolustusteollisuuden ja -kyvyn alasajoa. Tämä politiikka Euroopassa näkyy suhteessa Ukrainan tilanteen eskaloitumiseen - joka oli ja on tarkoituksellista politiikkaa; Venäjä ajettiin tilanteeseen, jossa sen oli joko alistuttava tai aloitettettava agressiot, sekä suhteessa Israelin 'oikeuteen' harjoittaa apartheidia sekä palestiinalaisten joukkotuhontaa. USA:n lisäksi myös mm. Euroopan unioni on mukana Israelin rikosten mahdollistamisessa. Erityisesti Ukrainan sotaan liittyen tähän linkkejä ja muuta tietoa aiheesta aiheesta. Tämä, koska koko kriisin ajan on ollut koko länsimaisen johdon ja valtamedian kannalta selvää kaiken rauhaan johtavan toiminnan -siis tappamisen lopettamisen - välttäminen. Alunperinkin tiedettiin, että Venäjän kannalta Ukrainan Nato-jäsenyys on se paljon puhuttu 'red line' - jonka ylittäminen tarkoittaa Venäjän sotatoimia. Kuten on suoraviivaisesti pääteltävissa, on sota Euroopassa Yhdysvalloille sekä poliittinen, taloudellinen että sotilaallinen lottovoitto. Kts: https://www.vuorio.net/blogi/2024/04/05/46081/?page2. Siksi Yhdysvalloille oli aivan järkevää ylittää tuo 'punainen viiva' ajamalla Bukarestin Nato-huippukokouksen (2007) päätöksiin Ukrainan Nato-jäsenyys ja ohjustukikohdat Puolaan ja Romaniaan. Kaikki voimavarat laitetaan siihen - myös Suomen taholta, että sota ja ukrainalaisten tapattaminen jatkuu mahdollisimman pitkään. Siksi sotaintoa pitää koko ajan nostaa aina kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla. Tämä vaikka tuonnen kutsuttu Putin ilmoitti molempiin asioihin selväsanaisen vastalauseensa. *** *** *** Common Dreams kirjoittaa 6.5.2022, kuinka Boris Johnson kävi Ukrainassa juuri kun Venäjä ja Ukraina olivat neuvotelleet rauhansopimuksen huhtikuun alkupäivinä. Mitä ilmeisimmin Johnson toi Yhdysvaltojen viestin, jossa oli todennäköisesti sekä keppiä että porkkanaa: jos sovitte Venäjän kanssa, niin lännen tuki loppuu - sen sijaan jos ette anna missään periksi, niin tuemme teitä voittoon saakka. Näin asiantuntijat Johnsonin vierailun (suunnilleen) arvioivat tapahtuneen. BBC kirjoittaa 22.9.2022, kuinka Boris Johnson varoittaa Ukrainaa sopimasta rauhasta. Johnsonin mukaan ei ole kertakaikkiaan mitään merkkiä, että Venäjä haluaisi sopia Ukrainan kanssa. Eikä sellaiseen sopimukseen voisi luottaa, vaikka jokin saataisiinkin. Lisäksi Johnson varoittaa sopimasta alueluovutuksista. Huomionarvoista on tietenkin se, että kun Johnson kävi muutamia kuukausia aikaisemmin kaatamassa Venäjän ja Ukrainan sopimuksen, niin kyseinen sopimus ei sisältänyt alueluovutuksia; ainoa poikkeus oli että Krimin tilannen jätettiin neuvoteltavaksi erikseen tulevan 13 vuoden aikana. Tämä kertoo paljon lännen viestinnän 'rehellisyydestä'. Ukraina on jo voittanut, sanoo Stubb yhä: "Heistä ei koskaan tule venäläisiä. Ukrainalainen kulttuuri voi hyvin ja kukoistaa." Itse en ymmärrä miten satojen tuhansien ukrainalaisten kuoleminen ja vammautuminen, miljoonien (ehkä 8 milj.) maanpako ja ainakin Itä-Ukrainan raunioituminen voi näkyä kenellekään voittona. Tulevaisuuden ongelmista puhumattakaan. Tanskan kuninkaallisen puolustusakatemian Puck Nielsen spekuloi Jyllands-Postenin Venäjän mahdollisella hyökkäyksellä Suomeen. Sen sijaan UPI:n ohjelmajohtaja Harri Mikkola tuo keskusteluun järjen ääntä. Miksi ihmeessä Venäjä hyökkäisi Suomeen. Järjen äänikin on näemmä mahdollista - tälle arvostukseni. Suomen uusi tasavallan presidentti esitetään venäläismedioissa jyrkän venäläisvastaisena Nato-haukkana, joka on valmis muuttamaan Suomen lakeja saadakseen maaperälleen ydinaseita. Alexander Stubb ei ainakaan usko Paasikiven ja Kekkosen oppeihin siitä, että Venäjän kanssa kannattaisi ylläpitää keskusteluyhteyttä. "Jo presidentinvaalikampanjan aikana Stubb kannatti sitä, että Naton (siis USA:n) ydinaseita pitäisi voida kuljettaa Suomen maaperällä." Suomen puolustusministeri puolestaan toteaa, että Venäjä on uhka demokraattiselle maailmalle. Puheessaan Häkkänen kuvaili Venäjän olleen konfliktinhakuinen koko 2000-luvun ajan. Esimerkiksi hän nosti Georgian sodan vuonna 2008, joka alkoi muutama kuukausi sen jälkeen, kun Naton Bukarestin huippukokous antoi julkilausuman, että sekä Georgiasta ja Ukrainasta tulee Naton jäseniä. Ranska ja Saksa vastustivat julkilausumaa, mutta taipuivat hegemonin tahtoon. Kyseisessä kokouksessa kutsuttuna Putin esitti mm. tähän vastalauseensa - tällä ei tietenkään ollut mitään vaikutusta eikä länsimedia muistele näitä. Kuitenkaan esimerkiksi Israelin harjoittamat sotarikokset, massamurhat ja todennäköinen kansanmurha - vähintään joukkotuhonta Gazassa eivät saa Häkkästä lausumaan, että Israel ja tämän tukija Yhdysvallat ovat uhka demokraattiselle maailmalle. Rahat pitää löytyä heti, sanoo puolustuministerimme lisärahan tarpeesta Ukrainan sotaan. Puolustusministeri ei lausu mitään, millä sota ja tappaminen saataisiin oikeasti loppumaan. George Bush Jr. puolestaan sekosi sanoissaan tuomitessaan "Brutaalin hyökkäyksen Irakiin - siis tarkoitan Ukrainaan." Tämä vertaus kertoo paljon länsimaiden kaksinaismoraalista; ei puhettakaan, että Bush nuorempi haastettaisiin Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen, kuten kuuluisi.
UnHerd Youtube-kanava pohtii juuri tätä asiaa: NATO Urgently Warns Allies To Prepare For War with Russia | Breaking News With The Enforcer NATO warns of all-out war with Russia in the next 20 years: ‘It’s not a given that we are in peace’ https://www.youtube.com/watch?v=N2tfmmwyHtQ NATO chief warns China, Russia building “stronger and stronger partnership” Ulkopoliittisen Instituutin Salonius-Pasternakin kehotus reserviläisille kerää myös kritiikkiä – tutkija pitää turhana uhkakuvien maalailuna. "Salonius-Pasternakin kehotus reserviläisille kerää myös kritiikkiä – tutkija pitää turhana uhkakuvien maalailuna." Samasta aiheesta yleisönosaston kirjoitus; Lukijan mielipide, Sodalla pelotellaan, eikä rauhasta puhuta. Libya - Syyria: vuonna 2011 alkoi Yhdysvaltojen masinointi Syyrian laillisen hallituksen kaatamiseksi. Työ, ja Syyrian ilma- ja maatilan käyttö sekä kapinallisten tukeminen jatkuu yhä. https://yle.fi/a/3-5441332 |