Oulun varavesi uusiksi

VALTUUSTOALOITE 7.10.2024:

VEDENOTON VARMISTAMINEN UUTEEN VALMISTELUUN

Oulu on tavoitellut vaihtoehtoista vedenottoa 1980-luvulta lähtien Oulujoen pintaveden lisänä. Suurimman osan tästä ajasta voimavarat on käytetty Viinivaaran – Kälväsvaaran arvokkaan avolähdealueen vaihtoehdon selvittämiseen. Kyseinen alue sijaitsee Pudasjärven ja Utajärven alueilla yli 70 kilometrin päässä Hintan vedenpuhdistamosta (runkoputki).

Nykyisten suunnitelmien mukaan hankkeen kustannus on noussut jo 120 prosenttia valtuuston vuonna 2015 hyväksymää kustannusarviota suuremmaksi (31.8 miljoonasta 70 miljoonaan euroon).

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittajat esitämme, että
 - että nykyinen Viinavaarahanke (valtuusto 11.5.2015) hylätään valtavan kustannusnousun ja luontoarvojen takia,
 - sen sijalle kaupunki valmistelee vedenhankinnan vaihtoehdot, joissa hyödynnetään sekä ns. Hajautetun vaihtoehdon vesilähteitä Oulun alueelta laajasti katsottuna (myös esim. Arkala, Hangaskangas ym.) ja Pudasjärven kaupungin esitys Viinivaara-hankkeen korvaajaksi,
 - lisäksi huomioidaan myös Tampereella käytetty ratkaisumalli, jossa on kaksi erillisissä vesistöissä sijaitsevaa pintavesilähdettä sekä useita pohjavesilähteitä käytössä.

Juha Vuorio, kaupunginvaltuutettu

Viinivaaran avolähdealueen esittely: https://vimeo.com/292115290

PERUSTELUT JA TAUSTATIETOA

Vaasan hallinto-oikeus kumosi Oulun kaupungin edellisen haetun vedenottoluvan Viinivaaran - Kälväsvaaran alueille vuoden 2012 lopulla. Tämän jälkeen kaupunki ryhtyi selvittämään uudelleen pohjavesivaihtoehtoja. Selvitysten jatkuessa lähetti Pohjois-Pohjanmaan ELY joulukuussa 2014 kirjeen Oulun kaupungille, jossa kehotettiin kaupunkia tekemään päätös viivyttelemättä niillä tiedoilla, jotka silloin olivat käytettävissä. Vedenvarmistuksen tilanne nähtiin niin kriittiseksi, että aikaa lopulliselle valtuustotason päätökselle annettiin vain viisi kuukautta.

ELY:n kirjeen takia kaupunginvaltuusto päätti asian ennen laajempia selvityksiä 11. toukokuuta 2015 yhden äänen enemmistöllä Viinivaaran vaihtoehdon hyväksi, noin puolen valtuuston kannattaessa ns. hajautettua vaihtoehtoa. Hajautetussa vaihtoehdossa – jonka vesiasioista vastannut johtokunta (äänestyksessä) valitsi ratkaisuksi Viinivaaran sijaan – vedenotto olisi tehty Oulun pääosin jo luvitetuista pohjavesilähteistä, joita on 20 110 kuutiota, josta hyödynnetään tällä hetkellä vain 7 800 kuutiota ydin-Oulun vesijohtoverkon ulkopuolella, jolloin jää käyttämättä yli 12 000 kuutiota vuorokaudessa. Nämä kaikki sijaitsevat 20 kilometrin säteellä Oulun vesilaitoksista. Pelkästään näillä Oulu saataisiin nostettua varmuusluokkaan II.

Valtuuston toukokuussa 2015 hyväksymä kustannusarvio Viinivaara-hankkeen investoinnille oli 31.8 miljoonaa euroa. Noin kaksi vuotta tuon jälkeen ilmestyi Oulun Veden sivulle investoinninhinnaksi 49 miljoonaa euroa, jolloin nousua oli jo yli 50 prosenttia.

Tuoreen vuosien 2024–2035 vesihuollon kehittämissuunnitelman toimenpideohjelman mukaan Viinivaara-hankkeen investointikustannus olisi 70 miljoonaa euroa, ollen siis jo 120 prosenttia alun perin hyväksyttyä suurempi.

On selvää, että suurin kustannusluokka on runkoputki Viinivaaran ja Oulun vesilaitosten välille, joka edustaa arviolta 2/3-osaa koko investoinnista. Putkistojen kokonaismääräksi muodostuisi noin 100 kilometriä.

Vuoden 2015 valtuustokäsittelyssä luontoarvojen lisäksi huomattavaa kritiikkiä valtuutetuilta tuli juuri kustannusarvion epärealistisen alhaisesta hinnasta.  Puutteita oli ilmiselvästi mm. putkistojen rakentamisiin liittyvissä kustannuksissa; esimerkkinä huoltotiet, sähköistykset, pumppaamoalueiden korvaukset ja putkistolinjojen maanlunastukset, jotka viimeisten ennakkopäätösten mukaan tulee tehdä markkinahintaan. Ei ole selvää, ovatko nämä kustannusluokat nyt arviossa täysin mukana.

Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) myönsi syksyllä 2023 (yhdeksän vuotta valtuuston päätöksen jälkeen) luvan Viinivaaran vedenottoon, mutta alennetulle määrälle (9 000 kuutiota vuorokaudessa 11 000 kuution sijasta), mikä ei täytä Oulun kaupungin tavoitetta vesihuollon varmuusluokasta II.  AVI asetti myös lisävaatimuksia velvoitetarkkailuun mm. lähdepurojen virtaamia ja pohjavesien sekä järvien pinnan korkeuksia.

Vaasan Hallinto-oikeus on myöntänyt vedenottamoille ja putkirakenteille valmisteluluvan, mutta ei ole vielä muutoin ottanut käsittelyyn varsinaista valitettua vedenottolupaa.

AVI:n päätöksen mukaan vedenoton myötä alueen vedenlaatu tulee huononemaan.

Vedenotto vaikuttaa voimakkaimmin Nuorittajokeen ja Nuorittajoen vedenlaatu on jo nyt välttävän ja huonon rajalla. Viinivaaran itäosan ja Kälväsvaaran länsiosan vedet laskevat pohjoiseen (Natura-suojellulle) Olvassuolle ja etelään useamman järven kautta Kivijokea pitkin Kiiminkijokeen ja vaikuttavat näidenkin virtaamiin ja vedenlaatuun.

Vuoden 2010 Oulun kaupungin lupahakemus koski 35 000 kuution vuorokausimäärää, mutta hakija pudotti sen hakuaikana 32 500 kuutioon vuorokaudessa, ja jonka Vaasan Hallinto-oikeus palautti uudelleen käsittelyyn liian suurena vedenottomääränä. Vuoden 2017 hakemus on määrältään selvästi pienempi, mutta myös melkein samassa suhteessa vedenottopinta-alana pienempi, jolloin kuormitus pohjaveteen ja vaikutus vedenmuodostukseen on vedenoton alueilla suunnilleen yhtä suuri kuin aikaisemminkin.

Vuoden 2017 lupahakemukselle AVI:n myöntämää valmistelulupaa 12 valittajaa vaati peruttavaksi. Ympäristöministeriö on määrännyt Varsinais-Suomen ELY-keskuksen yhteysviranomaiseksi, joka määrittää vedenottosuunnitelman suhteessa Natura-lainsäädäntöön. Varsinais-Suomen ELY-keskus on omassa lausunnossaan todennut Natura-heikennykset niin suuriksi, ettei vedenottosuunnitelmaa voida toteuttaa ja on jättänyt vastaavan lausunnon valituksena Vaasaan Hallinto-oikeuteen. Myös Metsähallituksen jättämä valitus on samansisältöinen.

Oulun naapurikunnat Pudasjärvi ja Utajärvi, joiden alueella vedenotto sijaitsee, ovat vastustaneet Viinivaaran hanketta, eikä Oulun kaupunki ole neuvotellun näiden naapurikuntien eikä ylipäätään maanomistajien kanssa hankkeesta.

Kuitenkin Pudasjärven kunta on ilmoittanut (AVI:n päätökseen liittyvässä) valituksessaan mahdollisuudesta toimittaa pohjavettä Oulun kaupungille alueilta, joilla ei ole erityisiä suojeltavia luontoarvoja. Pudasjärvi on esittänyt täsmällisiä lukuja hankkeen toteutukseen, kustannuksiin ja toimitettavaan vesimäärään.

Pudasjärvi sitoutuu rakentamaan pumppaamot ja verkoston Oulun rajalle asti (Kuusamontien varsi) käytännössä samalla vesimäärälle (9 100 kuutiota), kuin mikä oli vuoden 2023 lupapäätöksessä. Lisäksi määrää voidaan halutessa nostaa, tietenkin lisäinvestoinnilla. Toki myös Oulun alueen omilla jo luvitetuilla pohjavesillä.

Pudasjärvi perisi 30 vuoden ajan vedestä 0,75 euroa/kuutio, nykyisen kuluttajahinnan ollessa noin kaksi euroa kuutiota kohden. Tuo kustannus muodostuisi kuta kuinkin samaksi kuin Oulun nykyinen investointikustannus (75 miljoonaa euroa).

Tämän valtuustoaloitteen allekirjoittajat tuovat lisäksi esille sen, että aikaisempi vaihtoehto VE0+ sisälsi Tampereen tapaan toisessa vesistössä sijaitsevan pintavesilähteen. Se on vesimäärältään Oulujokea vastaavan Iijoen alajuoksu, josta on noin 40 kilometrin matka Oulun vesilaitoksiin. Tämä vaihtoehto olisi Viinivaaraan verrattuna helppo toteuttaa, kustannuksiltaan alhaisempi ja luvituksiltaan suoraviivaisempi. Tämä ei estäisi Hajautetun taikka Pudasjärven tarjoaman pohjavesivaihtoehdon eteenpäinviemistä kaikessa rauhassa.

     *****     *****     *****     *****     *****

Vesilupa-asioissa on lähtökohta, että suojelualue on määritelty silloin, kun alue on otettu suojeluun eikä alue saa pienentyä eivätkä suojeluarvot saa ollenkaan heikentyä.

Ainoa poikkeus on yhteiskunnallisesti merkittävälle hankkeelle, jolle ei ole vaihtoehtoa. Viinivaara hanke ei voi saada lupaa koska hanke heikentää suojeluarvoja ja on useita muitakin vaihtoehtoja Oulun varaveden saamiseksi.

Aluehallintoviraston päätöksen perustelussa todetaan, että hakijan ilmoittama kehitys luonnon muutoksissa on mahdollinen. Korkein hallinto oikeus on omassa vuosikirjapäätöksessä todennut, että täytyy olla tieteellisesti todettu ehdoton varmuus, ettei luonnontilaan tule muutoksia. Sama on myös EU tuomioistuimen käyttämä perustelu. AVI:n perustelu ei täytä tätä vaatimusta. Jopa yhden prosentin heikennys on katsottu merkittäväksi. Vesihanke koskee kahta Natura aluetta ja heikennykset ovat paikallisesti merkittäviä.

     *****     *****     *****     *****     *****

Viimeaikojen ennakkotapauksina pohjavesiasioista ovat Salon Seudun vesihankkeen kielteinen päätös Vaasan hallinto-oikeudessa. Perusteina oli pumppaamoiden lähialueilla olevien järvien vedenpintojen laskemiset. Päätös koski jo rakennettua vesihanketta, jolloin ”miljoonat meni mutta putket jäi” (lehtiotsikko).

Toisena ennakkotapauksena Tampereen Tavasen vesihanke sai Korkeimman Hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen. Päätöksen mukaan Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeen Pälkäneellä sijaitsevalle hankeosalle ei voitu myöntää lupaa. Selvitysten perusteella ei voitu varmistua siitä, että hanke ei vaikuttaisi haitallisesti Keiniänrannan Natura-alueen pohjavesioloihin ja näiden vaikutusten kautta alueen suojeltaviin luonnonarvoihin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että luvan myöntämisen edellytyksiä koko tekopohjavesihankkeelle oli arvioitava yhtenä kokonaisuutena. Koska lupaa ei voitu myöntää Pälkäneellä sijaitsevalle hankeosalle, hakemus oli hylättävä koko tekopohjavesihankkeen osalta.

Linkki ohessa:

https://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2024/khotavaseoyntekopohjavesihankkeenhakemusvesitalousluvastaolihylattava.html

https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1711433369562.html

Kuvassa Viinilänhete, yksi 26:sta alueen avolähteestä, joista lähtee avopuro tai -noro, lisäksi on samanverran lähteitä ilman lähtöpuroa.

Ohessa Viinivaaran lähdealueen puolustajien sivusto: https://viinivaara.com/
Sivuston esittelyn yhteeneto:

Sijainti: Ylikiimingin, Utajärven, Puolangan ja Pudasjärven välisellä erämaa-alueella

Osa kokonaisuutta: Viinivaaran pohjavedet laskevat Kiiminkijoen vesistöön

Natura-kohde: Pohjavesialue on osa Kiiminkijoen ja Olvassuon Natura-suojeltuja alueita

• 440 l/s vettä virtaa keskimäärin Viinivaaran–Kälväsvaaran alueelta
• 64 km² pohjavesialuetta Viinivaara-Kälväsvaarassa
• 26 avolähdettä ja saman verran tihkupintalähteitä
• 1 ainutlaatuinen luonnontilainen lähdealue

     ***     ***     ***

Lisään tähän juttuun vielä tietoja sadannasta tuolla alueella. Tämä on tietenkin oleellista pohjaveden määrän muodostumisessa. Samoin pohjaveteen vaikuttava pinta-ala, jotka yhdessä (mm/vuosi kertaa pinta-ala kertaa imeytymisprosentti) muodostavat kokonaisuudessa pohjaveteen imeytyvän vesimäärän.

Asia vaatii huomiota, koska kaikissa noissa on outouksia noihin lupa-anomuksiin liittyen. Ja jäävätpähän jonnekin myös muistiin.

Vuonna 2012 Vaasan Hallinto-oikeuden hylkäämässä hakemuksessa oli sadanta ilmoitettu lukuarvoon 704 mm/vuosi. Kuitenkin muutama vuosi sitten Ilmatieteen laitokselta kysyttynä sieltä annettiin (Pentti Marttila-Torniolle) melko nopeasti lukuarvo interpoloidusta sadannasta lukuarvolle 579,5 mm.

Todettakoon, että noin vuoden 2014 aikana toiminut Thule-instituutin (Oulun Yliopisto) projekti käytti selvästikin tuota samaa lukua, koska heidän lukunsa oli 580 mm/vuosi. Kuulostaa tässä vaiheessa hyvältä.

Kuitenkin Oulun Vesi käytti lupa-anomuksessaan (2017), jonka AVI hyväksyi vuonna 2023 lukuarvoa 630 mm. Ero ei ole enää suuren suuri, mutta 'yllättäen' on juuri tiettyyn suuntaan.

Edelleen tarinan jatkuessa nyt hyväksytyssä lupa-anomuksessa on käytetty varsin suurta valumapinta-alaa, koska pinta-ala on laskettu koko Viinivaaran ja Kälväsvaaran alueilta, vaikka tässä uudemmassa lupa-anomuksessa käytetään vain Kälväsvaaran-Viinivaaran puoleista nurkkaa hyväksi. Ja loput Kälväsvaarasta valuvat vedenjakajan myötä aivan eri suuntaan.

Oikea lukuarvo valuma-alueelle olisi 24 neliökilometriä kun Oulun Vesi oli käyttänyt lupa-anomuksessa 30 neliökilometriä. Yhdessä nuo erot saavat aikaiseksi sen, että veden kertyminen näyttää noin 36 prosenttia liian suurta arvoa. Mm. tällaisia asioita on nyt Vaasan Hallinto-oikeuden parhaillaan käsittelyssä olevan lupa-asian valituksissa.

Niitä varten, jotka sitten laskevat saatavissa olevaa vesimäärää seuraava huomio: Thule-instituutti päätyi ainakin tuon alueen osalta siihen, että pohjaveteen imeytmiselle voidaan käyttää nyrkkisääntöä 50 %, josta puolestaan voi ajatella hyödynettäväksi keskimäärin toiset 50 %, eli yhteisvaikutuksen vain 25 prosenttia keskimääräisestä sadannasta voitaisiin hyödyntää. Vähävetisinä aikoina tätä vähemmän.