Palestiinan sotien juurisyy - osa 3. Apartheid

Katie Halper - itsekin juutalainen - irtisanottiin aikoinaan Hill-uutissivustolta koska arvosteli Israelia apartheid-politiikasta palestiinalaisia kohtaan.

Oheinen juttu on tiukkaa ja todenmukaista tekstiä, jota voi löytää myös vaikkapa Timo Stewartin, Pasi Päivisen tai Hannu Juusolan kirjoituksista ja kirjoista.

Laki vuodelta 1950 sallii kenen vain missä vain maapalloa asuvan muuttaa Israeliin, kunhan hänellä on ainakin yksi isovanhempi juutalainen. Tuo koskee myös ao. henkilön puolisoa, kunhan tuo ei ole palestiinalainen. Palestiinalaiset sen sijaan eivät välttämättä saa edes vierailla muualla Israelin hallinnoimilla alueilla asuvien perheenjäsentensä luona.

Vuoden 1952 laki puolestaan kieltää Israelin hallinnoimilta alueilta lähteneitä pakolaisia ja heidän jälkeläisiään palaamasta Israelin alueille. Lisäksi sama laki rajoittaa Israelin alueilla asuvien palestiinalaisten kansalaisoikeuksia,

Viime aikojen kansallisvaltiolaki määritti kansallisen itsemääräämisoikeuden vain juutalaisille, samalla se alensi arabian kielen virallisesta kielestä erityiskieleksi, se myös määritti juutalaisten (laittomat) siirtokunnat kansalliseksi arvoksi ja pyrkii edistämään näiden perustamista ja laajentamista.

     ***     ***     ***

Israelilainen ihmisoikeusjärjestö Bet Selam on määritellyt Israelin apartheid-politiikan neljään osaan:

1. Maa-alueet on määrätty etupäässä juutalaisen väestön käyttöön. Vuoden 1948 jälkeen on Israel ottanut käyttöönsä yli 90 prosenttia YK:n Palestiinan mandaatin alueista, joilla mm. sijaitsee satoja siirtokuntia.

2. Kansalaisuus. Juutalaiset, näiden lapset ja lastenlapset ovat oikeutettuja mistä päin maailmaa tahansa Israelin kansalaisuuteen. Palestiinalaiset (ja heidän lapsensa ja lastenlapsensa) eivät voi palata Israeliin edes niille alueille, joilta ovat aikoinaan paenneet. Jos juutalainen menee naimisiin palestiinalaisen kanssa, palestiinalainen puoliso ei saa samoja oikeuksia kuin ei-palestiinalainen (siis mikä muu kansallisuus tahansa) puoliso saisi.

3. Liikkumisoikeus. Israelin varsinaisilla kansalaisilla on vapaa liikkumisoikeus koko Israelin alueella ja nämä saavat tulla ja mennä Israelissa ja maasta pois ja takaisin vapaasti. Palestiinalaisten liikkumista rajoitetaan voimakkaasti ja liikkumiset vaativat useimmin erityisen luvan.

4. Poliittiset oikeudet. Israelin palestiinalaisten poliittisia oikeuksia kuten mahdollisuutta tulla valituksi johtaviin tehtäviin rajoitetaan koko ajan. Lisäksi Israelin hallinnoimien Länsirannan ja Gazan alueen noin viisi miljoonaa palestiinalaista ei ylipäätään saa äänestää Israelin vaaleissa.

     ***     ***     ***

Katie Halper lainaa useita johtavissa asemissa olleita israelilaisia, jotka selväsanaisesti kuvaavat Israelin toimia apartheidiksi.

Lisäksi Halper lainaa asiantuntijoita, jotka kuvaavat kuinka on mahdotonta jatkaa Israelin hallitsemilla alueilla nykyistä menoa ilman apartheidia, koska Israelin vaihtoehtoina on olla joko avoin etnisille taustoille (kuten länsimaat ainakin väittävät itse olevansa) tai olla ei-demokraattinen, kuten Etelä-Afrikka oli apartheid-politiikan aikaan ja kuten Israel on ollut perustamisestaan 1948 lähtien.

Halper siteeraa useita kertoja YK:n ja kansainvälisen rikostuomioistuimen määritelmiä apartheidistä ja käy läpi niiden suoraviivaista toteutumista nyky-Israelissa.