Iran ja USA:n tappio

Hyökkäys Iraniin – USA:n tappio

Eversti evp. Lawrence Wilkerson – joka on ollut mm. Colin Powellin esikuntapäällikkönä – kertoo journalisti Katie Halperin ohjelmassa, että Iran on lyönyt USA:n, vaikka ’emme sitä vielä ymmärräkään’. Wilkerson on USA:n sotien kriitikko, toimii veteraanityössä ja kannattaa USA:n valtavan maailmanlaajuisen tukikohtaverkoston supistamista.

      ***     ***     ***

Juttu alkaa Trumpin ensimmäisen kauden varapresidentin Mike Pencen haastattelun (CNN Pencen Kiovan matkalla) lainaamisella, jossa toimittaja alustaa, että sotaa on nyt käyty kuusi kuukautta, kun vähän aikaa sitten Trump puhui kuudesta viikosta (ja alun perin parista päivästä). Toimittajan mukaan Trump on nyt jumissa; tulitaukosopimus päättyi, eikä merkkejä rauhansopimuksesta tms. ole. Iran puolestaan todennut olevansa täysimittaisessa sodassa USA:n kanssa.

Pence hehkuttaa, että Trump teki ihan oikein hyökätessään (laittomasti) Iraniin sekä nyt (28.2.2026), että vuosi sitten (kesäkuu 2025), ja kuinka järkevää oli jatkaa Iranin pommittamista yhteisymmärryspöytäkirjasta huolimatta. Pence kehuu, kuinka USA teki 13 000 pommituslentoa Irania vastaan.

Sitten (torjuntaohjusten loppuessa) aloitimme tulitauon ja neuvottelimme kaksi kuukautta yhteisymmärryspöytäkirjasta (kommunikeasta). Pencen mukaan turhaan, koska ne eivät johtaneet mihinkään (kuin USA:n tekemiin sopimusrikkomuksiin, joihin Iran tietenkin vastasi).

Nyt kun presidentti (Trump) on ilmoittanut uusista Normandian maihinnousuun verrannollisista sanktioista, on ehdottoman tärkeää jatkaa painetta ja pitää sotavoimat alueella ollaksemme valmiita uusiin toimenpiteisiin, jotka Pencen mukaan ovat tulossa.

Pence kertoo Yhdysvaltojen strategian kiitettävän selkeästi: ”emme tee rauhaa vihollistemme kanssa, teemme rauhan lyötyjen vihollistemme kanssa.”

Se, mitä kuultiin Iranin presidentiltä osoittaa, että Iran ei vielä ymmärrä tulleensa lyödyksi.

Lopuksi näytetään vielä Pencen lauseet, jossa tämä vahvistaa tulossa olevan uusia sotilaallisia toimia Irania vastaan yhdessä Israelin kanssa.

     ***     ***     ***

Wilkerson aloittaa osuutensa, että on olettanut aiemmin tuon Pencen olevan täysi idiootti; nyt Wilkerson kertoo tietävänsä asian varmasti. Itse täytyy tässä vahvistaa ihan samat omatkin ajatukseni.

Wilkerson toteaa, että jutussa ei paljoakaan toden mukaisia asioita. Ei lentotukialus Lincolnin osalta eikä edes USA:n sotavoimien hyökkäysten ylistyksen osalta. Lisäksi Wilkerson kääntää tuon viimeisen lauseen päinvastaiseksi jo toteutuneeksi USA:n tappioksi, jota USA:ssa ei paljolti vielä ymmärretä.

Wilkersonin mukaan Pencen puheenvuoro kertoo paljonkin siitä, mikä on vialla nykyisessä USA:n ylimmässä johdossa. Nuo eivät näe metsää eivätkä edes puita, eivätkä siis ollenkaan ymmärrä mitä on tapahtumassa.

Sota alkoi (USA hyökkäsi) 28.2.2026 kun Mossadin johtaja David Barnea ja Israelin pääministeri Netanjahu suostuttelivat (ja huijasivat) Trumpin hyökkäämään (oletetun) helpon uhrin kimppuun, joka kaatuu heti kun pudotat muutaman pommin ja teloitat heidän ylimmän johtonsa. Tuossa ja tuon jälkeen olemme (USA) olleet väärässä joka asiassa.

Nyt taas (Wilkersonin lähteiden mukaan) neuvotellaan. USA ei osaa neuvotella ja käyttää diplomatiaa. Neuvottelemme kolmansien osapuolten ja muiden ihmisten kautta. Silti tuonkin vuorovaikutuksen kautta Trump ymmärtää, ettemme ole voittamassa tätä sotaa.

Nyt Trump selvästikin pyrkii viivyttämään asioita loppusyksyn välivaaleja silmällä pitäen, jotta näyttäisi, etteivät he ole hävinneet sotaa. Tuon julkituleminen väistämättä tuhoaisi Trumpin puolueen menestyksen ao. vaaleissa. Toki merkit ovat Trumpin kannalta huonot jo nyt.  Samalla saadaan Iran pidättäytymään uusista hyökkäyksistä USA:n valtapiiriä vastaan.

Siksi viivytystaistelu ja Trumpin rahaministerin Scott Bessent (jonka sijoitusmenestyksen epäonnistumisilla Wilkerson hieman revittelee) on nyt tekemässä uusia taloudellisia pakotteita Irania vastaan osana viivytystaistelua.

Syy miksi Trump hylkäsi kommunikean (ja rikkoi sitä) on se, että se on antautumispöytäkirja. Itse ajattelen, että se oli vain keino saada Iranin tehokkaimmat vastahyökkäykset loppumaan ja nyt käynnissä oleva epämääräinen tila aikaiseksi välivaaleja silmällä pitäen.

Wilkersonin mukaan tuo kommunikea olisi voinut olla USA:n kannalta hyvä työkalu, jos sen pohjalta olisi neuvoteltu oikeasti molempien osapuolten etujen mukaisesti. Itse voin kuvitella, että Iran ei hyväksy mitään rauhansopimusta ilman kaikkien pakotteiden poistamista ja Israelin sotatoimien lopettamista (vähintään Libanonissa ja Gazassa). Lisään, että toki tiedämme, että Israelilla ei ole mitään motiivia kuunnella USA:ta; rahavirrat jatkuvat Israel Lobbyn menestyksekkään vaikuttamistyön ansiosta.

Wilkerson puolestaan päättää osuutensa epäilyyn, että jos Trump epäonnistuu välivaaleissa, tulee Trump käyttämään krouveja keinoja vallan pitämisessä hyppysissään.

     ***     ***     ***

Ohessa Breaking Points -kanavan tubetus, jossa Chicagon prof. Robert Pape kertoo, kuinka Kiina viis välittää USA:n yrityksistä asettaa pakotteita Iranille. Kiina myös kieltäytyy noudattamasta niitä edes kolmansien maiden osalta. Ja aivan oikein Kiina kutsuu noita laittomiksi, koskapa YK:n turvallisuusneuvosto ei ole näitä, niin kuin ei muitakaan Lännen pakotteita hyväksynyt.

Pape myös huomauttaa, että vaikka Bessent kutsuu tuota vaihtoehdoksi sodalle, todellisuudessa noustaan taas yksi askel korkeammalle eskalaation tikapuilla kohti sotilaallista eskaloitumista.

Pape kertoo tutkineensa taloudellisia sanktioita ennen ja jälkeen ensimmäisen maailmansodan, ja tuosta lähtien ei ole yhtään tapausta, että talouspakotteet yksinään olisivat kaataneet hallituksia. Esimerkkinä Irak 1990-luvulla ja Iran jo vuosikymmeniä putkeen sekä Putin Ukrainan sodan osalta.

Kaikki tällaiset tapaukset johtavat – eivät rauhaan – vaan strategiseen epäonnistumiseen ja sodan jatkumiseen sekä tilanteen kärjistymiseen.

Sarkastisesti Pape neuvoo (lehdistötilaisuuksien) toimittajia kysymään Bessentiltä; voitteko kertoa yhtäkään tapausta viimeiseen sataan vuoteen, jolloin menetelmänne olisi tuottanut tulosta? Edes yhtä ainoaa. Pape vastaa itse, että sellaisia esimerkkejä ei ole olemassa.

Sen sijaan myös Bessentin Iranin vastaiset toimet tulevat aiheuttamaan Iranin toimia USA:ta tai USA:n maailmanvaltaa vastaan. Kyseessä on eskalaatioansa (oletan, että tuota ei käytetä vahingossa, vaan Bessent, Trump ja kumppanit ymmärtävät asian).

Totean, että kuten olemme nähneet, ovat Lännen (USA, EU, yms.) laajasti käyttämät todellisuudessa laittomat pakotteet kuvitteellisen liberaalin politiikan mukaisia pehmeitä keinoja. Todellisuudessa nuo pakotteet ovat aiheuttaneet viimeisen puolen vuosisadan aikana kymmeniä miljoonia (ehkä 30 milj.) kuolonuhreja, yleensä lapsia ja muita huonossa asemassa olevia). Aiheesta löytyy Lancet-lääkärilehden julkaisu, jota on siteerattu valtamedian ulkopuolella.

Pape jatkaa, että noilla pakotteilla saadaan liberaalit mukaan sotiin.

Keskustelu siirtyy Etelä-Koreaan, johon liittyen sikäläisten mielipiteet USA:n läsnäoloa vastaan ovat selvästi huonontuneet. Syynä voidaan pitää yhteisen sotaharjoitusten perumista, torjuntaohjusten ja lentotukialuksen siirtämistä Persianlahdelle ja eteläkorealaisten yritysten toiminnan vaikeuttamista USA:ssa. Ja Trumpin tullit ovat keskeinen laukaisija noille mielipiteen muutoksille. Edelleen Trump on pyytänyt Etelä-Korealta hävittäjiä Persianlahdelle operaatioihin; tämä vaikka USA:lla on ihan tarpeeksi hävittäjiä, mutta USA:sta on mukavampi riskeerata muiden omaisuutta.

Pape kertoo tuntevansa asiaa mm. Etelä-Korean ja Aasian vierailujensa ansiosta. Eteläkorealaiset tuntevat luissaan, ettei USA todellisuudessa suojele heitä. Etelä-Korea mm. lopetti 1970-luvulla ydinaseohjelmansa, koska USA vakuutti suojelevansa heitä.

Pohditaan mahdollisuutta, että voiko tuolla alueella tulla turvallista yhteistyötilannetta ilman Yhdysvaltoja. Pape tuo esille, että tuo voi olla mahdollista. USA:lla kun on periaatteena: ”olet joko puolellamme tai meitä vastaan”.

Keskustelu siirtyy Turkkiin, Saudi-Arabiaan ja Pakistaniin näiden uudessa turvallisuusjärjestelyssä. Pape tuo esille Iranin nousevana neljäntenä maailmanvaltana ja tuon alueen voimakkaimpana maana. Länsimedia ei sitä noteeraa, mutta Lähi-itä ja muu maailma kylläkin.

Lopuksi Pape huomauttaa, että Iran ei käytä vastaiskuissaan samoja menetelmiä, vaan käyttää omia vahvuuksiaan ja hyökkää myös sotilaallisesti USA:n jatkaessa sotatoimiaan vaikkapa taloudellisilla sanktioilla.