Perussuomalaisten sote-malli: Palvelut pidetään lähellä

Perussuomalaisten oma sote-malli, peruskunta-piirikuntamalli, pyrkii tehostamaan terveydenhuoltoa niin, että päätösvalta säilyy lähellä ihmistä. Demokratian turvaamiseksi nykyiset kunnat säilytetään, elleivät kunnat itse toisin halua.

Miten perussuomalaisten oma sote-malli on parempi kuin hallituksen malli?

– Emme ole sitoneet kuntauudistusta ja sote-ratkaisua toisiinsa, kuten hallitus on tehnyt. Keskitymme pääasiaan eli so­siaali- ja terveyspalveluiden uudistami­seen. Tämän vuoksi kuntien ei tarvitse lopettaa itseänsä sote-uudistuksen takia. Ne voivat tehdä kuntaliitoksia jos halu­avat, mutta sote-uudistus ei pakota niitä siihen, palveluskunta-ohjelman työryh­män vetäjä, kansanedustaja Pirkko Mat­tila kertoo.

– Lähtökohtana on suomalainen ihmi­nen. Hänen vuokseen pitää lähidemo­kratia turvata ja peruskunnat säilyttää. Ne asiat, jotka vaativat leveämpiä harti­oita, hoidetaan kuntien yhteistyön avulla. Tämä onkin peruskunta-piirikuntamal­li, työryhmän jäsen Reijo Tossavainen kertoo.

Ryhmän kolmas jäsen Hanna Mäntylä painottaa, että ps-malli lähtee kuntalai­sen tarpeista.

– Perusterveydenhuollon, erikoissai­raanhoidon ja sosiaalitoimen toiminto­ja tuodaan lähemmäs toisiaan. Mallimme vähentää byrokratiaa ja helpottaa viran­omaisten välistä yhteistyötä. Tällä tavoin saavutetaan paitsi parempaa palvelua, myös huomattavia säästöjä, työryhmän kolmas jäsen, kansanedustaja Mäntylä painottaa.

Peruskunta-piirikuntamalli järjestää sosiaali- ja terveysalan palvelut uudel­la tavalla. Ne kattavat jopa noin 60 pro­senttia kuntien menoista. Sen vuoksi yh­teistyön tehostaminen voi myös säästää rahaa. Vaikeuksissa oleva kuntien pe­rusterveydenhuolto yhdistetään erikois­terveydenhuoltoon, joka voi paljon pa­remmin. Tähän voidaan yhdistää myös sosiaalihuollon tehtäviä, jos näin eri puo­lilla maata halutaan.

Joustavampi kuin keskustan malli

Miten tämä malli poikkeaa keskustan pe­ruskunta-maakuntamallista?

– Meidän mallimme on joustavam­pi kuin keskustan malli, jossa palvelui­den järjestäminen on sidottu maakun­taan. Piirikunta voi olla pienempi kuin maakunta. Se toimii luontevilla yhteistoi­minta-alueilla. Esimerkiksi Etelä-Savos­sa luontevia alueita ovat Savonlinnan ja Mikkelin seudut, jotka muodostavat kai­kessa toiminnassa omat kokonaisuuten­sa, Tossavainen kertoo.

– Piirikunnan hoidettaviksi annetaan ensin perusterveydenhuolto ja erikois­terveydenhuolto, jotka yhdistetään toi­siinsa. Suomessa kuntien järjestämä pe­rusterveydenhuolto on ollut suurimmissa vaikeuksissa, kun sen sijaan sairaanhoito­piirien järjestämä erikoisterveydenhuol­to toimii suhteellisen hyvin. Yhdistämäl­lä annamme suuremmat mahdollisuudet myös perusterveydenhuollolle, Tossavai­nen kertoo.

Perus- ja erikoisterveydenhuollon yhdistäminen säästää rahaa

Terveyskeskuksiin on ollut vaikeaa saa­da lääkäreitä. Yhteistyössä suurempi­en sairaaloiden kanssa on ollut ongelmia, mikä tuottaa ylimääräisiä kuluja.

– Erikoisterveydenhoidon kunnille lä­hettämät laskut ovat liian isoja, myös Pirkko Mattila toteaa.

– Perusterveydenhuollossa on nuoria ja ulkomaalaisia lääkäreitä. Kun potilaan oi­reista ei saada selvyyttä itse heti, hänet lähetetään helposti uusiin tutkimuksiin erikoissairaanhoidon puolelle. Ihmisiä pompotellaan turhaan sairaalasta toiseen. Tämä tuo ylimääräisiä kuluja. Kun eri­kois- ja perusterveydenhuolto yhdiste­tään, se parantaa vastaanottolääkäreiden ja erikoislääkäreiden yhteistyötä. Kun ra­hoituskin virtaviivaistetaan, se parantaa perusterveydenhuollon mahdollisuuksia, Tossavainen tuumailee ja jatkaa:

– Koska monella alueella myös sosiaa­liset ongelmat liittyvät terveyden ongel­miin esimerkiksi ikääntymisen vuoksi, voisi jatkossa myös vaativampi sosiaali­työ yhdistää piirikuntien tehtäväksi, jos alueella niin parhaaksi nähdään. Myö­hemmin piirikuntiin voitaisiin yhdistää muut peruskuntaa laajemman väestöpoh­jan palvelut, kuten esim. työvoimapalve­lut, ammatillinen koulutus, pelastustoi­mi, lupa-asioita, seudullinen maankäytön suunnittelu ja edunvalvonta, Tossavainen kaavailee.

Suurkunta hämärtää paikallisdemokratiaa

Perussuomalaiset muistuttavat, että pe­ruskuntien säilyttäminen takaa sen, että päätöksentekijä tuntee alueen ihmiset ja elämän.

– Suurissa kuntaliitoksissa tämä on jo hämärtynyt. Kouvolassa eräs Valkealan koulun johtaja kertoi, että ennen kun­taliitosta hän saattoi sopia asioista kun­nanjohtajan kanssa heti. Oli vain yksi virkaporras. Kuntaliitos toi kolme uutta hallintoporrasta ja 10 minuutin tapaami­nen kaupunginjohtajan kanssa pitää vara­ta kuukautta aiemmin, Tossavainen ker­too.

Tossavaisen mukaan piirikuntamalli säästää myös rahaa, vaikkei kuntia välttä­mättä yhdistetäkään.

– Tilastot kertovat lahjomattomasti, että pienet kunnat järjestävät palvelun­sa tehokkaasti ohuella organisaatiolla. Iso kunta käyttää palveluihinsa noin 20 pro­senttia enemmän rahaa asukasta kohti. Hallituksen linjaus, että iso kunta on pa­ras ja tehokkain, ei pidä paikkaansa. Siitä huolimatta se yrittää myös sote-uudistuk­sen varjolla painostaa kuntia yhteen, Tos­savainen toteaa.

Myös kuntayhtymien kuluja täytyy karsia

Pirkko Mattilan mukaan myös kuntayh­tymistä koituu omia kulujaan. Ne eivät ole täydellisiä ja niiden kustannusraken­teita pitää tarkastella kriittisesti. Toimin­tamalleja pitää pystyä uudistamaan niin, että kulut pienentyvät.

– Säästöä syntyy, kun haetaan leveämpiä hartioita aina harvinaisemmissa ja taval­lista kalliimmissa hoidoissa, Mattila pai­nottaa.

Erikois- ja perusterveydenhuollon yh­distäminen on jo yksi keino. Tehostamista edellyttää jo ensi vuonna voimaan tuleva sairaanhoitodirektiivi, jonka mukaan po­tilas saa valita hoitopaikkansa itse. Ruot­sissa on vastaava järjestelmä ollut jo vuo­sia käytössä. Samalla sairaalat voivat ottaa potilaita aina ulkomaita myöten. Mutta oman kunnan potilaat ovat hoidossa aina etusijalla. Mattilan mukaan tätä pitääkin tarkkailla jatkossa, siitähän ei ole vielä kokemusta, etteivät ulkomaiden maksul­liset potilaat mene oman kunnan potilai­den ohi, vaikka asia onkin lakiin ihan hy­vin kirjattu.

Entä vähentääkö uudistus byrokrati­aa kunnista? Hallitushan pyrkii vähentä­mään kokonaisia kuntia.

– En näe byrokratiaa sinänsä ongelma­na: on lakeja, jotka vaativat byrokraatteja. Päivähoitajat, opettajat ja sosiaali- ja ter­veydenhuollon työntekijät tekevät ihan oikeaa työtä. Kunnat toteuttavat siinä val­tion hyvinvointitehtäviä. Kun sote-palve­lut vievät kuntien menoista 60 prosenttia, minua hämmästyttääkin, miksei arvoste­ta sitä 40 prosenttia, mitä kunnat tekevät. Siinä on sivistystoimi ja esimerkiksi kaa­voitus, Mattila muistuttaa.

Mattilan mielestä jatkossakin tarvitaan maaseutumaisia kuntia ja maakuntia. Hän kannattaa Pudasjärven esitystä, jon­ka mukaan metropolimallin ohella olisi myös harva-malli harvaan asutuille seu­duille, joiden kunnat ovat pinta-alaltaan suuria.

Kriisikunnat ovat sitten oma lukunsa.

– Minäkin kannatan kriisikuntamenette­lyä. Kuntien pitää kyetä tehostamaan toi­mintaansa, Mattila painottaa.

Mattila moittii hallituksen kovaa kun­tapainostusta: kun kunnat odottavat ensi huhtikuussa annettavaa esitystä sotealue­laista ja osa suunnittelee kuntaliitoksia jo nyt, kunnat eivät ehdi suunnitella elinkei­nopolitiikkaansa lainkaan, kun aika me­nee liitoshuoliin.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 15/2013 -lehdessä.

VELI-PEKKA LESKELÄ