Tilastokeskus: Etnisistä ryhmistä tarvitaan enemmän tietoja Suomessakin

Tilastokeskuksen artikkeli vuodelta 2013 ohessa:

koko juttu löytyy täältä

Etnisyystiedon merkitys kasvaa maahanmuuton lisääntyessä

• Etninen ryhmä on tullut rodun ja heimon tilalle
• Kansainväliset suositukset ohjaavat etnisyyden tilastointia
• Kansainvälinen väestölaskentasuositus korostaa etnisyystiedon subjektiivisuutta
• Etnisyystietojen kerätään etenkin Pohjois-Amerikassa ja Itä-Euroopassa
• Suomessa ei laadita tilastoja etnisistä ryhmistä
• Suomessa kieli ja syntymämaa korvaavat etnisyystiedon puutetta
• Etnisistä ryhmistä tarvitaan enemmän tietoja Suomessakin
• Lähteet:

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Jari Nieminen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.

Suuressa osassa maailman maista pidetään tärkeänä tehdä tilastoja ihmisten etnisestä alkuperästä. Tiedot kerätään yleensä väestölaskentojen yhteydessä. Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista, mutta väestötilastossa on eräitä etnistä taustaa kuvaavia muuttujia kuten äidinkieli ja syntymämaa.

Kaikilla mailla on historian saatossa muotoutunut väestö, ja maiden etnisyysajattelu kumpuaa niiden väestöhistoriasta. Suomen virallisessa tilastoinnissa etnistä taustaa ei ole tilastoitu yli neljäänkymmeneen vuoteen, mutta monista muista maista on saatavissa tuoreita väestölaskentoihin pohjautuvia tietoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmisiä tilastoidaan rodun (race) mukaan, ja Ison-Britannian väestötilastoinnissa on säilynyt brittiläisen kansainyhteisön aikoina syntynyt ajattelutapa. Baltian maissa puolestaan pidetään tärkeänä saada tietoja venäläisperäisen väestön määrästä.

Tarkastelen artikkelissani etnisyyden käsitettä sekä etnisten ryhmien tilastoinnin suomalaisia ja ulkomaisia käytäntöjä.

Etninen ryhmä on tullut rodun ja heimon tilalle

Etnisten ryhmien kriteereinä pidetään mm. alkuperää, kulttuuria, tapoja, uskontoa, rotua, kieltä tai fyysisiä erityispiirteitä. Etninen ryhmä tuo usein mieleen vieraan ja enemmistöstä poikkeavan vähemmistöryhmän, mutta myös enemmistö muodostaa etnisen ryhmän. Etnisyys on eri asia ryhmän sisältä ja ulkopuolelta tarkasteltuna.

Etnisyyden tutkijat luonnehtivat etnisyyttä etnisen ryhmän ja etnisen identiteetin avulla. Etnistä ryhmää luonnehtivat yhteinen alkuperä ja kulttuuri, etninen ryhmäidentiteetti ja ryhmäinteraktio sekä muista etnisistä ryhmistä poikkeava elämäntapa. Yksinkertaisesti ilmaisten samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla. Etnisyys on korvannut heimo- ja rotukäsitteet; heimoista ja roduista tulee mieleen niin siirtomaa-aika kuin rotuajattelukin. Nykyisin näiden käsitteiden käyttöä vältetään tutkimuksessa. (Ks. Forsander 1994; Hautaniemi 2001; Nygren 1995; Pyykkönen 2007.)

Sivun alkuun

Kansainväliset suositukset ohjaavat etnisyyden tilastointia

Koska suurin osa etnisistä ryhmistä on melko pieniä, eivät etnisiä ryhmiä koskevat tilastot yleensä perustu otostutkimuksiin. Useimmiten etnisiä ryhmiä kuvaavat tiedot kerätään väestölaskennoissa, ja sen vuoksi kansainväliset suositukset etnisiä ryhmiä koskevasta tiedonkeruusta annetaan väestölaskentojen yhteydessä.

United Nations Economic Commission for Europe (UNECE) -järjestön suosituksessa vuoden 2010 väestölaskentaa varten todetaan etnisyydestä seuraavaa: "Maat, joissa on useita etnisiä ryhmiä ja/tai vastikään saapuneita maahanmuuttajavähemmistöjä, voivat halutessaan kerätä tietoja väestön tai väestönosan etnisestä taustasta. Nämä tiedot ovat tärkeitä kulttuurisen monimuotoisuuden ja etnisten ryhmien yhteiskunnallisen aseman ymmärtämiseksi sekä syrjinnän vastaisen politiikan määrittelyssä ja seurannassa." (United... 2006.) Tämä YK:n alaisen järjestön määritelmä on niin yleinen, että valtioilla on vapaus tulkita etnisyyttä omien kansallisten tarpeidensa mukaan.

Usein tilastoilla halutaan tietoa etenkin etnisten ryhmien alueellisesta sijoittumisesta. Jonkin etnisen ryhmän erityisasema tai itsehallinto saattaa olla riippuvainen sen suhteellisesta osuudesta tai koosta.

Etnisyyskäsitettä ei pidä sekoittaa kansalaisuuteen tai syntymämaahan. Myös kansallisuuskäsitteen käyttöä tulisi välttää etnisyyttä kuvattaessa. Joissakin maissa otetaan etnisyyttä määriteltäessä huomioon väestön fyysisiä piirteitä, etenkin ihonväri, kun halutaan luokitella "näkyvät vähemmistöt".

Sivun alkuun

Kansainvälinen väestölaskentasuositus korostaa etnisyystiedon subjektiivisuutta

Kansainvälisen väestölaskentasuosituksen mukaan etnisyys perustuu etnisen ryhmän omaan käsitykseen historiallisesta ja alueellisesta tai valtiollisesta alkuperästä. Lisäksi perustana on ryhmän oma käsitys tietyistä kulttuurisista piirteistä kuten kielestä ja uskonnosta sekä tavoista ja elämäntavasta. Etnisyys ilmenee samastumisena yhteen ihmisryhmään ja erottautumisena muista ryhmistä. Ihmisen biologinen perimä tai rotu ei ole etnisyyden peruste.

Vaikka etnisen ryhmän objektiiviset piirteet olisivat selvästi olemassa, etnisyystiedon tulisi aina perustua henkilön omaan ilmoitukseen. Valmiiden vaihtoehtojen lisäksi lomakkeissa pitäisi olla mahdollisuus ilmoittaa myös oma käsitys (avovastausmahdollisuus). Lisäksi henkilöllä tulisi olla mahdollisuus jättää vastaamatta etniseen ryhmään kuulumista koskevaan kysymykseen.

Etnisiä ryhmiä koskeva tiedonkeruu liittyy myös näiden ryhmien olemassaolon ja identiteetin tunnustamiseen. Etnisen ryhmän olemassaolo tulee näkyväksi, kun sen koko selvitetään väestölaskennan yhteydessä. Etnisen vähemmistön tunnistaminen luo pohjaa ryhmän vaatimusten huomioon ottamiseen päätöksenteossa.

Sivun alkuun

Etnisyystietojen kerätään etenkin Pohjois-Amerikassa ja Itä-Euroopassa

Vuoden 2010 väestölaskennassa tieto etnisestä taustasta kerättiin 28:ssa UNECE:n jäsenmaassa. Lähes kaikki Itä-Euroopan maat ja entiseen Neuvostoliitoon kuuluneet maat keräsivät etnisyystiedon väestölaskennan yhteydessä. Myös kaikissa Baltian maissa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa kerättiin tiedot etnisestä taustasta viimeisimmässä vuoden 2011 väestölaskennassa.

Tietoa ei kerätty 19 maassa. Niiden joukossa olivat Suomen lisäksi muut rekisteritietoja väestölaskennassaan käytävät maat: kaikki Pohjoismaat sekä Alankomaat, Belgia, Itävalta ja Slovenia. Etnisyystietoa ei myöskään yleensä kerätty vanhoissa EU-maissa kuten Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Kreikassa, Luxemburgissa, Portugalissa ja Maltassa. Myös Turkki ja Kirgisia jättivät keräämättä etnisyyttä kuvaavia tietoja. Erityisesti Saksassa ja natsi-Saksan miehittämissä maissa etnistä alkuperää koskevien tietojen keräämättä jättäminen liittyy siihen, että toisen maailmansodan aikana väestörekisteritietoja käytettiin kansanmurhan uhrien tunnistamiseen. Vainojen kohteina eivät olleet pelkästään juutalaiset, vaan mm. romanit ja monet muut etniset vähemmistöt.

Viron vuoden 2011 väestölaskennassa tiedot kysyttiin lomakkeella, jonka saattoi täyttää myös internetissä. Tulosten mukaan viroa äidinkielenään puhui 68,5 ja venäjää 29,6 prosenttia väestöstä. Etnisesti virolaisiksi itsensä ilmoitti 69,7 ja venäläiseksi 25,2 prosenttia. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että myös muissa etnisissä ryhmissä oli paljon venäjänkielisiä. Esimerkiksi valkovenäläisistä 86 prosenttia, ukrainalaisista kaksi kolmasosaa ja latvialaisistakin lähes 40 prosenttia ilmoitti äidinkielekseen venäjän. (Statistics Estonia 2012.)

Isossa-Britanniassa etniset ryhmät määritellään osittain rodun ja osittain kansallisuuden perusteella. Kansallisen identiteetin tilastoinnissa on valittavana Englannin, Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin lisäksi myös brittiläinen identiteetti. Lisäksi Ison-Britannian laskennassa on mahdollista valita useita kansallisia identiteettejä ja etnisiä ryhmiä. (Ethnicity... 2011.)

Yhdysvalloissa vuoden 2010 väestölaskennassa kerättiin tieto sekä rodusta (race) että espanjalaisesta tai latinalaisesta taustasta (Hispanic or Latino origin). Aikaisemmin myös luokka "hispanic" tai "latino" muodostivat oman rotukategorian. (Ennis ym. 2011; ks. oheinen kuvio.)

Kuvio. Yhdysvaltojen väestö rodun mukaan 2010. Prosenttia.

Lähde: U.S. Census Bureau. 2010 Census. QT-P3 Race and Hispanic or Latino Origin.

Sivun alkuun

Suomessa ei laadita tilastoja etnisistä ryhmistä

Etnisyyttä koskevien tietojen kerääminen ja julkaiseminen on Suomessa sallittua. Etnisyystilastoja ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä, koska nykyisin väestötilastointi perustuu rekisteriaineistoihin.

Tilastokeskus tilastoi Suomessa asuvia henkilöitä kansalaisuuden, kielen ja syntymämaan mukaan. Henkilöitä voidaan tilastoida myös syntyperän mukaan, joka muiden Pohjoismaiden tapaan tarkoittaa henkilön vanhempien syntymämaata. Koska väestölaskenta tehdään rekistereiden pohjalta, ei Suomi voi tuottaa virallista tilastoa etnisistä ryhmistä.

Suomessa etnisyyttä kuvaavia tilastotietoja julkistettiin viimeksi vuoden 1970 väestölaskennassa. Silloin kerättiin tiedot romaneista, saamelaisista ja ruotsinkielisestä väestöstä. Vuonna 1970 henkilötunnus oli ensimmäistä kertaa käytössä väestölaskennassa, ja niiden avulla saatettiin yhdistää väestörekisterin tietoja romanien henkilötunnuksiin. Sosiaalihallitus keräsi laskentaa varten 5 097 romanin tunnukset. (Tilastokeskus 1974a; Paananen 2009.)

Romaniväestön määrästä on vain arvioita vuoden 1970 väestölaskennan jälkeen. Nykyisin useat lähteet mainitsevat romanien määräksi 10 000–12 000 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009). Romanien tietojen kerääminen ei onnistu kielitiedon avulla, koska lähes kaikki romanit ovat väestörekisterissä suomen- tai ruotsinkielisiä.

Saamelaisalueella asuvia saamelaisia koskevat tiedot vuoden 1970 väestölaskennassa kerättiin haastattelemalla. Aineistoa kerättäessä tarkennettiin saamelaisen määritelmää. Laskennassa saamelaisena pidettiin henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli oli saame. Tämän lisäksi saamelaisiksi luettiin ne, joiden vanhemmista tai isovanhemmista jollakin "on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään". Lisäksi tutkimuksessa hyväksyttiin saamelaisiksi joitakin "yleisen käsityksen mukaan saamelaisia henkilöitä", vaikka yksikään vanhemmista tai isovanhemmista ei ollut saamenkielinen. Näillä perusteilla saamelaisia oli vuonna 1970 kaikkiaan 3 936. (Tilastokeskus 1974b.)

Vuoden 2012 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 1 900. Lisäksi tilastosta löytyy 880 sellaista henkilöä, joiden kieli ei ole saame, mutta heille löytyy tieto äidin tai isän saamenkielisyydestä. Joka tapauksessa pelkän kielitiedon käytöllä saamelaisia on vähemmän kuin vuonna 1970.

Ruotsinkielisestä väestöstä tilastoja tuotetaan nykyisin muiden tilastojulkistusten yhteydessä. Sen sijaan esimerkiksi tataareista ja juutalaisista ei ole erikseen julkaistu tilastoja. Vuoden 2011 lopulla juutalaisseurakunnissa oli 1 198 jäsentä.

Sivun alkuun

Suomessa kieli ja syntymämaa korvaavat etnisyystiedon puutetta

Väestötilastossa etnisyyttä kuvaavia luokituksia ovat mm. äidinkieli ja syntymämaa. Kieli kuvaa etnistä taustaa paremmin kuin syntymävaltio. Kielitieto on Suomessa kerätty väestörekisteriin lähinnä sen vuoksi, että kielitiedon perusteella kansalaisille on mahdollisuus lähettää omankieliset ohjeet ja lomakkeet.

Ulkomailta Suomeen muuttaneille merkitään väestörekisteriin myös äidinkieli. Kielitiedon pohjalta tiedetään mm. se, että kurdinkielisiä on Suomessa 9 300. Albaniankielisiä on 7 800, joista vain 230 on syntynyt Albaniassa – suurin albaniankielinen ryhmä muodostuu Kosovon albaaneista. Lisäksi kielitiedon avulla on mahdollista arvioida saamelaisten määrää.

Sivun alkuun

Etnisistä ryhmistä tarvitaan enemmän tietoja Suomessakin

Etnisyys on noussut uudelleen keskusteluun maahanmuuton lisääntyessä. Etenkin vietnamilaisten ja somalialaisten pakolaisten saavuttua Suomeen oltiin huolestuneita etnisten vähemmistöryhmien integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Integraation ohella nykyisin korostetaan etnisten ryhmien oikeutta omaan kulttuuriin. Integraatio on haluttu erottaa sopeutumisesta, jota pidetään oman kulttuurin ja kielen hylkäämisenä. Integraation halutaan olevan todellista monikulttuurisuutta, jonka tuloksena syntyy mm. toimiva kaksikielisyys.

Kansainvälistyminen lisää etnisyystiedon merkitystä. Maahanmuutto nostaa keskusteluun jatkuvasti etnisyyteen liittyviä kysymyksiä ja ennakkoluuloja, joiden merkitystä joko korostetaan tai vähätellään yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden, konfliktien ja yhteiskuntakehityksen taustana. (Clarke 2004.) Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia muuttujia ja luokituksia tilastoissa käytetään.

Suomessa tilastotietoa etnisistä ryhmistä on niukasti, koska tilastoja ei ole mahdollista tehdä nykyisillä rekisteritiedoilla ja haastattelututkimuksilla. Suomella olisi opittavaa Yhdysvalloista, jossa väestölaskentojen lisäksi tehdään määrävälein laaja otostutkimus American Community Survey. Riittävän suuri otos tekisi Suomessakin mahdolliseksi tuottaa tietoa myös pienistä väestöryhmistä.