Maanpuolustus

Puolustus:

Kyllä epäsymmetrisen sodankäynnin mukaisesti järjestetylle jalkaväki-, tykistö, ilma-, meri- ja rannikkopuolustukselle. Rajavartiostoa tulee kehittää sekä maalla että merellä. Motto: jalkaväkimiinat takaisin. Toki tulee kehittää myös muita miina-älypanos -tyyppisiä aseita.

Myös muiden Pohjoismaiden ja Viron esimerkkien mukaiset kodinturvajoukot tulee ottaa käyttöön. Luulen, että kenraalien vastustuksen lisäksi näiden kodinturvajoukkojen puuttumista on edesauttanut sirpaleinen reserviläisjärjestelmämme, jota sinällään arvostan paljonkin.

Ilmapuolustuksen painopiste ilmatorjuntaan. Ei elinkaarikustannuksiltaan kymmenien miljardien hävittäjähankinnoille. Myöskään uusia, elinkaarikuluina vähintään kolmen miljardin maksavia avomerilaivoja emme tarvitse. Älkäämme toistako talvisodan virhettä käyttämällä vähät rahamme kalustoon, jolla ei voi puolustaa Suomea.

Kyllä kehittyneelle ilmatorjunnalle, joka tuo paljon halvemmalla ja paremman torjuntakyvyn, samoin kuin kuorma-auton laveteilta toimivat meriohjukset meritorjunnan kyvykkyyden. Lisäksi tällöin jätämme itsellemme taloudellisia toimintamahdollisuuksia tulevaisuuden nopeasti kehittyviin puolustusratkaisuihin.

EI nykyajan siirtomaasodille. Kansainväliset kriisinhalllinnat ovat yksi sodankäynnin muoto, eikä meidän tule sellaisiin osallistua. Perinteinen molempien osapuolten kesken sovittu rauhanturvaaminen on meille riittävä tapa osallistua maailman rauhoittamiseen.

Tähän liittyy myös puolustusvoimiemme henkilökunnalle tehty pakollisuus osallistua ulkomaiden sotilasoperaatioihin, jos armeija sellaiseen määrää. Meidän ei ylipäätään pitäisi osallistua noihin, ja mikäli kuitenkin osallistumme, niin osallistumisen tulisi olla kaikille vapaaehtoista.

Venäjä: Venäjän tärkein intressi maamme suuntaan on se, ettei sen tärkeitä alueita uhata alueeltamme tai alueemme kautta Lännen ja Venäjän mahdollisessa konfliktissa.

Kyllä kaikkien naapurimaidemme väliselle menestyksekkäälle kaupalle. Suomi on kaukana Euroopan sydänmailta ja meidän tulee hyödyntää kaikki mahdollisuutemme naapuriemme välisiin hyviin taloussuhteisiin. Suomen päätös katkaista kauppasuhteita Venäjälle oli erittäin huonoa talous- ja naapuruuspolitiikkaa. Pitipä Venäjän sisä/ulkopolitiikasta tai ei, niin maantieteelle emme voi mitään.

Valtiollinen Suomi syntyi 1800-luvulla suuriruhtinaskuntana. Tsaarin aikana maamme kehittyi enemmän, kuin edeltävinä 500 - 600 vuotena Ruotsin vallan alaisena; meiltä ei peritty veroja maamme rajojen ulkopuolelle, eikä nuoria miehiämme tapatettu valtavia määriä emämaan suurvaltasodissa. Saimme tuolloin itsehallinnon, oman rahan ja suomen viralliseksi kieleksi maahamme. Väkiluku kasvoi kohisten. Venäjän aika päättyi kuitenkin sortokausiin, jotka toisaalta kannustivat maatamme itsenäistymään ja pitämään maamme laillisen hallinnon voimassa.

Venäjän tärkein intressi maamme suuntaan on se, ettei sen tärkeitä alueita uhata alueeltamme tai alueemme kautta Lännen ja Venäjän mahdollisessa konfliktissa.

Eräs mielenkiintoinen asia on se, että kun vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä Ruotsin lisäksi myös Venäjältä alkoi tulla turvapaikanhakijoita, niin Venäjän kanssa Suomi pystyi neuvottelemaan tästä asiasta. Sen jälkeen Venäjä on valvonut Suomen itärajaa, koska Suomen sisäministeriö ei tähän itse pysty.

Liittoutuminen:

Teesini liittoutumisesta historian havaintojen perusteella:

(i) liittoutumat muuttuvat kriisiaikoina hyvinkin satunnaisen näköisesti
(ii) jokainen sotaa käyvä valtio katsoo ensi sijassa vain omaa etuaan
(iii) kriisiaikoina erilaisten allekirjoitettujen paperien arvo vahvemmalle osapuolelle on yleensä jotain vain silloin, kun siitä on hyötyä tuolle vahvemmalle osapuolelle
(iv) pienen maan ei paljoa kannata uskoa isompien maiden vakuutteluja, että apua tulee, jos vain teette niin kuin me sanomme (pyydämme, tms.)
(v) eikä kannata luottaa siihen, että jos itse haluaa pysytellä jonkin konfliktin ulkopuolella, niin iso liittolaismaa antaa sen välttämättä tapahtua

Näistä seuraa, että Suomen tapaisen maan kannattaa yleisesti pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana, mutta nyt Ukrainan sodan myötä Nato-jäsenyys on käytännössä välttämätön. Tuo tarvitaan siksikin, että kansainvälisten sijoittajien kannalta tuo mahdollistaa uskottavan toimintaympäristön maallemme.

Hyviä suhteita tulee ylläpitää joka suuntaan.