Michael Shellenbergerin 7.3.2023 USA:n kongressille Sensuuriteollisesta kompleksista antaman todistuksen tiivistelmä – Lonkerot ulottuvat kaikkialle länsimaihin.
Viimeistään nyt, kun media on täysin villiintynyt perussuomalaisten päästyä hallitukseen, sokean Reetankin luulisi ymmärtävän, että joku ohjaa suomalaisenkin valtamedian sisältöä. Taustalla on Sensuuriteollinen kompleksi, joka ylläpitää tarkoin virallista YK:n ja Maailman Talousfoorumin kertomusta maailman menosta. Mitään poikkeavaa ei sallita ja vastaan hangoittelijat vaiennetaan. Totuutta ei sallita, vain epätodellisuuteen perustuva kertomus on sallittu.
Tiivistetysti tilanne on nyt seuraava kuten Vanhan liiton journalisti ja Facebook-kaverini Jorma Marttala totesi 17.7.2023 Twitterissä:
”Olen ollut yli 50 vuotta Journalistiliiton jäsen ja edelleen olen seniorijäsen.
Ei tämä ole enää vuonna 2023 mikään Journalistiliitto eikä Suomessa ole enää journalismia.
Ei tämä ammattitaidoton propagandasakki tarvitse eikä saa kenenkään järjissä olevan arvostusta.”
Michael Shellenbergerin Sensuuriteollisen kompleksin määritelmä ja tehtävä:
Sensuuriteollisuuskompleksi on ideologisesti suuntautuneiden toimijoiden verkosto, johon kuuluu valtiollisia, kansalaisjärjestöjä ja akateemisia laitoksia. Ne ovat viime vuosien aikana löytäneet sensuurin tehokkaana keinoina suojella omia etujaan demokratiaan liittyvän epävakauden ja riskien hallitsemiseksi. He eivät ”puolusta demokratiaa”, kuten he väittävät. Pikemminkin he puolustavat omaa politiikkaansa ja rahallisia etuja demokratiaa vastaan.
Todistuksen tiivistelmän suomennosPresidentti Dwight Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan 1961 ”sotateollisuuskompleksin hankkimasta ei-legitiimistä vaikutusvallasta.” Eisenhower pelkäsi, että ”kompleksin”, johon kuuluvat valtion toimeksiantoja saava suuri klusteri ja puolustusministeriö vaarantavat vapautemme ja demokraattiset oikeutemme.”
Miten? Eisenhowerin mukaan liittovaltio ottaa määräysvallan tieteentekijöistä ohjaamalla projektirahoitusta eli ohjaa rahan voimalla politiikkaa, minkä myötä politiikka tulisi alisteiseksi tälle tieteellisteknologiselle eliitille.
Eisenhowerin pelot olivat perusteltuja
Nykyään amerikkalaiset veronmaksajat rahoittavat tietämättään Amerikan tiede- ja teknologiaeliitin Sensuuriteollisen kompleksin kasvua ja voimaa, mikä vaarantaa meidän vapauksiamme ja demokratiaamme. Olen kiitollinen mahdollisuudesta tarjota tätä todistamaan ja hälyttämään järkyttävästä ja huolestuttavasta ilmaantumisesta valtion tukemasta sensuurista Amerikan Yhdysvalloissa.
Twitter-tiedostot, valtion syyttäjien oikeusjutut ja niihin liittyvä tutkinta sekä tutkivat journalistit ovat paljastaneet laajan ja kasvavan valtion virastojen verkoston, akateemiset laitokset ja kansalaisjärjestöt, jotka ovat aktiivisesti mukana Yhdysvaltain kansalaisten sensuroinnissa, usein heidän tietämättään, jotka ovat koskeneet mm. seuraavia asioita: koronaviruksen alkuperä, koronarokotteet, Hunter Bidenin kannettavasta tietokoneesta löytyneet hänen liiketoimiinsa liittyvät sähköpostit, ilmastonmuutos, uusiutuva energia, fossiiliset polttoaineet.
Tarjoan joitain varoituksia. En tiedä kuinka paljon sensuuria koordinoidaan enemmän kuin olemme kyenneet toistaiseksi osoittamaan, enkä spekuloi tällä enempää. Ymmärrän, että laki sallii Facebookin, Twitterin ja muut yksityiset yrityksiä valvomaan sisältöä alustoillaan. Ja kannatan hallituksen oikeutta kommunikoida yleisön kanssa, myös kiistämään epätarkkoja ja harhaanjohtavaa tietoa.
Mutta hallituksen virkamiehet ovat jääneet toistuvasti kiinni painostettuaan sosiaalisia media-alustoja sensuroimaan tiettyjä käyttäjiä ja sisältöä. Usein nämä sensuuriteot uhkaavat näiden yhtiöiden laillista suojaa olla ei vastuullisia julkistetusta sisällöstä.
”Jos valtion virkamiehet ohjaavat tai edistävät tällaista sensuuria”, toteaa George Washingtonin yliopiston oikeustieteen professori Jonathan Turley, ”se herättää vakavia kysymyksiä sananvapauden toteutumisesta. On lähtökohtaisesti ilmiselvää, että hallitus ei voi tehdä epäsuorasti sitä, mikä on kiellettyä tehdä suoraan.”
Lisäksi tiedämme, että Yhdysvaltain hallitus on rahoittanut järjestöjä jotka painostavat mainostajia boikotoimaan uutismedioita ja sosiaalisia organisaatioita, jotka a) kieltäytyvät sensuroimasta ja/tai b) levittävät disinformaatiota, mukaan lukien väitetyt salaliittoteoriat.
Stanfordin Internet-observatorio, Washingtonin yliopisto Atlantic Councilin Digital Forensic Research Lab ja Graphika eivät ole kunnolla paljastaneet yhteyksiään puolustusministeriöön, CIA:han ja muihin tiedustelupalveluihin. Nämä toimijat työskentelevät useiden Yhdysvaltain valtion virastojen kanssa vakiinnuttaen sensuurin tutkimusta ja edistämään sitä kymmenissä muissa yliopistoissa ja ajatushautomoissa.
On tärkeää ymmärtää, miten nämä ryhmät toimivat. Ne eivät keskustelevat julkisesti vastustajiensa kanssa avoimessa ajatustenvaihdossa. Ne eivät vaadi kansallista keskustelua sananvapauden rajoista. Pikemminkin he luovat mustia listoja epäsuotuisista ihmisistä ja sitten painostavat, hurraavat ja vaativat, että sosiaalisen median alustat sensuroivat, vaimentavat ja jopa känselöivät näillä mustilla listoilla olevat ihmiset.
Keitä nämä sensuurit ovat
He ovat tuttua tyyppiä. He ovat henkilöitä, joilla on liiallinen luottamus omaan kykyyn erottaa totuus valheesta ja hyvä tarkoitus pahasta. Näiden tyyppien vaistona on valittaa opettajalle – ja jos opettaja ei ole suopea, he valittavat rehtorille. Tällainen lähestymistapa saattaa työskennellä yläasteella ja monissa huippuyliopistoissa, mutta se on vastenmielistä vapautta ja on vallan väärinkäyttöä.
Nämä ja muut organisaatiot käyttävät myös omaa vaikutusvaltaansa operaatioita, usein ”faktojen tarkistuksen” varjolla. Sensuurikompleksin intellektuaaliset johtajat ovat vakuuttaneet toimittajat ja sosiaalinen median johtajat, että oikea tieto on disinformaatiota, että pätevät hypoteesit ovat salaliittoteorioita, ja että suurempi itsesensuuri johtaa tarkempaan raportointiin. Monissa tapauksissa sensuuri, kuten leimaamalla sosiaaliset mediaviestit, on osa vaikuttamisoperaatiota, jonka tarkoituksena on estää tosiasioiden julkitulon.
Sensuuriteollisuuskompleksi yhdistää vakiintuneet menetelmänsä maailmalaajuisen terrorismin vastaisen sodan aikana kehitetyillä uusilla psykologiseen manipulointiin tarkoitetuilla erittäin tehokkailla tietotekniikkaan perustuvilla menetelmillä mukaan lukien keinoäly, joista osa on kehitetty Yhdysvaltain armeijan avulla. Kompleksin johtajia ohjaa pelko että Internet ja sosiaalisen median alustat vahvistavat populistisia, vaihtoehtoisia, ja marginaalisia ihmisiä ja näkemyksiä, joita he pitävät epävakautta luovina. Liittovaltion hallituksen virkamiehet, virastot ja liittovaltion toimeksiantoja saavat eivät enää taistele ISIS:stä rekrytoijia ja venäläisiä botteja, vaan sensuroivat ja känselöivät tavallisia amerikkalaisia ja epämiellyttävinä pitämiään julkisuuden henkilöitä.
Tärkeää on, että kynnys on matala käyttää sotilaallisen tason valvontaa puheenlaskuritekniikkoineen tavallisiin ihmisiin. Tämä valvonta on siirtynyt ”terrorismin vastustamisesta” ”ääriliikkeiden torjuntaan” ja sitä kautta yksinkertaisen väärän tiedon torjumiseen. Hallitus ei enää tarvitse mitään muuta kutsuakseen sinua terroristiksi tai ääriliikkeiden kannattajaksi kuin toteamalla, että sosiaalisessa mediassa ilmaisemasi mielipiteesi on väärä.
Nämä pyrkimykset laajentavat perinteistä vaikuttamista valtamediaan. Vuodesta 1971 lähtien, jolloin Washington Post ja New York Times päättivät julkaista Pentagonin salaisia papereita Vietnamin sodasta, toimittajat ymmärsivät, että meillä on ammatillinen velvollisuus raportoida vuotaneista asiakirjoista, joiden sisällön julkistaminen on yleisen edun mukaista, vaikka ne olivat varastettu. Ja nyt vuonna 2020 Aspen-instituutti ja Stanfordin kyberpolitiikan keskus kehottivat toimittajia olemaan noudattamatta ”Break the Pentagon” julkaisuperiaatetta ja olemaan julkaisematta vuotanutta tietoa disinformaation leviämisen estämiseksi.
Valtion rahoittamat sensuurit vetoavat usein vahingollisen julkistetun tiedon haittoihin perustellakseen sensuurivaatimuksiaan, mutta sensuurit määrittelevät nämä haitat paljon laajemmin kuin korkein oikeus. Sensuurit määrittelivät haitat niin laajasti, että he ovat oikeuttaneet Facebookin sensuroimaan oikeita tietoja koronarokotteista pitääkseen yllä rokotusmyöntyvyyttä. Heidän tavoitteenaan ei selvästikään ole suojella totuutta, vaan pikemminkin ohjailla yleisöä. Totuuden etsintä on kuitenkin avoimen keskustelun ja vapaan ajatustenvaihdon tarkoitus. Suostuttelu salaisin keinoin on sensuuria.
Ja yhä useammin sensuurit sanovat, että heidän tavoitteenaan on rajoittaa tietoa joka kyseenalaistaa valtion, teollisuuden ja valtamedia. Tämä mandaatti on käytännössä niin laaja, että se voisi helposti johtaa siihen, että poliitikkoja, instituutioita, lakeja ja virkamiehiä ei enää saa kritisoida. Tämä äärimmäinen, taantumuksellinen asenne on suoraan sanottuna epäamerikkalainen.
Kongressin tulisi välittömästi katkaista rahoitus sensuurilta ja tutkia heidän toimintaansa. Toiseksi sen pitäisi velvoittaa välittömästi raportoimaan kaikista keskusteluista, joita sosiaalisen median johtajat, valtion työntekijät ja liittovaltion toimeksiannoilla sisällönvalvontaa käytännössä tekevät toimijat käyvät. Kolmanneksi kongressin tulisi rajoittaa sosiaalisen median alustoille annettua laajaa oikeutta sensuroida, poistaa alustat ja levittää propagandaa.
Mitä tahansa kongressi tekeekin, on amerikkalaisten herättävä hallituksen sensuurin uhkaan, joka tapahtuu kulissien takana luomalla painetta mediayhtiöitä kohtaan. ”Vain valpas ja hyvin informaoitu kansalainen
” Eisenhower totesi, ”voi pitää valtavan sotilasteollisen kompleksin aisoissa rauhanomaisilla menetelmillämme ja tavoitteillamme niin, että turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa samanaikaisesti.”
Sanna Marinin sielunsisko Jacinda Ardern Harvardiin johtaamaan yhtä sensuurisolua
Lopuksi muutama sana Sanna Marinin vierailusta Uudessa Seelannissa, jossa hän tapasi sielunsiskonsa Uuden Seelannin pääministerin Jacinda Ardernin. Jacinda Ardern piti YK:n yleiskokouksessa viime syksynä palopuheen vihapuhetta vastaan ja vaati sananvapauden rajua rajoittamista. Hän on globalistien lemmikki ja hänet nimitettiin Harvardiin viime huhtikuussa. Michael Shellenbergerin mukaan Jacinda Ardern johtaa yhtä tällaista liittovaltion kontrahdeilla rahoitettavaa sensuuripesäkettä tai -solua.
https://www.hks.harvard.edu/announcements/jacinda-ardern-appointed-hks-fellowship