Heikki Talvie ja Georgia 2008

"Georgialla oli kaksi kapinamaakuntaa Abhasia ja Etelä-Ossetia. Molemmissa oli eräänlaiset kansainväliset toimielimet, jotka hoitivat alueiden turvallisuutta ja pyrkivät kehittämään yhteistyötä Georgian ja kapinamaakuntien välillä. Venäjä osallistui myös näihin toimiin. Etelä-Ossetian kohdalla ETYJ koordinoi tarkkailumissiota ja siellä oli rauhanturvajärjestely, jonka osina olivat Georgia, Venäjä, Etelä-Ossetia ja Pohjois-Ossetia. Abhasiaa koordinoi YK.

Saakashvili oli luvannut kansalleen, että hän palauttaa Georgian valtioalueen kokonaisuudessaan ensimmäisen presidenttikautensa aikana. Tästä ei tullut mitään, ja hänen gallup-tuloksensa ennen uusia presidentinvaaleja olivat hyvin alhaiset. Varsin kritisoitu presidentinvaali vuoden 2008 alussa sai Saakashvilin voittajaksi 53 prosentin kannatuksella. Kun hän myös voitti parlamenttivaalit keväällä 2008, hän katsoi aikansa tulleen ja aloitti illalla 7. elokuuta hyökkäyksen Etelä-Ossetiaan pommittamalla Etelä-Ossetian pääkaupunkia Tskhinvalia ja aiheuttamalla tappioita venäläisille rauhanturvajoukoille. Hän hyökkäsi, vaikka Georgian armeijan parhaat joukko-osastot olivat auttamassa amerikkalaisten sotatoimia Afganistanissa ja Irakissa. Muutamassa päivässä Venäjän silloinen heikohko armeija kuitenkin löi georgialaiset joukot Etelä-Ossetiassa ja siellä ollut georgialaisväestö joutui jättämään alueen. Venäläiset ottivat huostaansa myös Abhasian.

ETYJin puheenjohtajamaa Suomen ulkoministeri Alexander Stubb ja EU:n puheenjohtajamaa Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner saapuivat Tbilisiin ja aloittivat keskustelut Saakashvilin kanssa siitä, miten syntynyt kriisi ratkaistaan. Kun me eurooppalaiset neuvottelimme hävinneen osapuolen kanssa ja olimme sitä mieltä, että Georgian alueellinen koskemattomuus tuli säilyttää osana ratkaisua, niin amerikkalaiset soittivat venäläisille ja esittivät diiliä, jonka mukaan venäläiset lähtisivät Georgian varsinaiselta valtioalueelta, mutta jäisivät kapinamaakuntiin Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Tämän yhteisymmärryksen toi Moskovaan ja Tbilisiin Ranskan presidentti Nikolas Sarkozy. Suomen ulkoministeri Stubb lensi Moskovaan ja esitti Saakashvilin kanssa käytyjen keskustelujen tulokset Venäjän ulkoministeri Lavroville. Muodollisesti Suomen rooli päättyi siihen, koska kaikille oli jo tiedossa se suurvaltojen välinen yhteisymmärrys, jota presidentti Sarkozy oli tuomassa seuraavana päivänä Moskovaan ja Tbilisiin.

Olen kertonut jo aiemminkin, että presidentti Bushin administraatio oli ollut rehellinen, kun se varoitti Saakashviliä hyökkäämästä Etelä-Ossetiaan. Amerikkalaiset totesivat, että Georgian hyökkäys Etelä-Ossetiaan aiheuttaa sodan Venäjän kanssa, ja siinä sodassa Yhdysvallat ei tule olemaan mukana. Varapresidentti Dick Cheney oli kuitenkin saanut laajat valtuudet presidentti Bushilta ja perustanut oman hallintonsa. Nykyisin tiedetään, että Cheney, jonka tehtäviin liittyi Georgia, olisi antanut Saakashvilille tietoja, jonka mukaan Venäjä bluffaa eikä kykene hyökkäämään. Amerikkalaiset joutuivat kestämään Saakashviliä vielä neljä vuotta, mutta varmistivat sen, että Saakashvili ei kyennyt kahdeksan vuoden jälkeen ottamaan enää valtaa pääministerinä, jolle oli Venäjän mallin mukaan jo siirretty eräitä uusia valtaoikeuksia.

Tämä Georgian tapaus on hyvä tiedostaa nykytilanteessa, vaikka Ukraina ei ole Georgia. Lännen ja Venäjän välisessä kriisissä näyttäisi siltä, että Ukrainan kohtalo tulee seuraamaan pääpiirteissään sitä, mitä tapahtui Georgiassa. Lisäksi on nyt jo selvää, että maailmanmitassa Kiinan nousu on aiheuttanut hegemoniataistelun kahden leirin välillä. Toista johtaa Yhdysvallat, jonka tarkoitus on pitää hegemonia amerikkalaisten käsissä. Toista johtaa Kiina, jonka politiikka tähtää moninapaiseen järjestelyyn, jossa Kiinalla on ainakin yhtä vahva asema kuin Yhdysvalloilla."

Heikki Talvitie 7.9.2025